Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen
2
Voiko second hand olla joskus myös ongelma? Tätä jäin pohtimaan Krakovan kirpputoreilla ja viimeistään UFF:n Pasilan myymälässä. Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen, vaikka käytettyjen vaatteiden ostaminen onkin yleensä ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin uuden hankkiminen. Missä kulkee raja laadukkaan kierrätyksen, pikamuodin ja ultrapikamuodin välillä? Ja voiko kirpputorilta tehdä vastuullisia löytöjä, vaikka ostoskassiin päätyisi joskus myös pikamuotia?
Second hand ei ole automaattisesti vastuullinen – tämän vuoksi jätän Sheinin rekkiin
Palasin juuri Krakovasta. Matkalaukkuun päätyi muutama uusi kirppislöytö, mutta ennen kaikkea paljon ajatuksia. Lähdin matkaan odottaen löytäväni runsaasti vintagea. Todellisuus oli kuitenkin aivan toinen. Krakovan second hand -liikkeissä oli paljon pikamuotia ja joukossa yllättävän paljon myös ultrapikamuotia. Se sai minut miettimään, mitä second hand oikeastaan tarkoittaa vuonna 2026.
Sama ajatus nousi pintaan uudelleen eilen. Kävin UFF:n Pasilan myymälässä ennen sen sulkemista. En mennyt sinne siksi, että olisin tarvinnut uusia vaatteita. Menin, koska halusin vielä kerran kiertää tutut rekit. Ja niin kuin kirpputorilla usein käy… Lähdin kotiin kassin kanssa.
En tarvinnut vaatteita – mutta ostin silti
Kirpputorilta ostaminenkin on kuluttamista. Se on asia, jonka välillä unohdamme. Käytetty vaate tuntuu vastuulliselta valinnalta, eikä siinä olekaan mitään väärää. Mutta jos ostan vaatteen, jolle minulla ei ole käyttöä, olen silti kuluttanut. Silti en kadu tämän päivän löytöjä.
Mukaani lähti Lindexin vaate, yksi New Yorkerin haalari ja kukallinen KaFuNi-merkkinen mekko.
New Yorker on itse asiassa merkki, jonka yleensä jätän rekkiin. Tällä kertaa rakastuin haalariin heti. Tutkin materiaalin, katsoin ompeleet ja mietin, että tästä tulee täydellinen mökkivaate. Joskus vaate voittaa merkin.
KaFuNi puolestaan oli minulle täysin tuntematon. Pesulappu kertoi kuitenkin kaiken olennaisen: 95 prosenttia puuvillaa ja viisi prosenttia polyesteriä. Kangas tuntui hyvältä, ompeleet olivat siistit ja kuosi ihastutti. Googlasin merkin vasta kotona.
Krakovasta mukaan tarttui puolestaan esimerkiksi Dranellan, Phase Eightin ja Apricotin vaatteita. Vintagea oli tarjolla yllättävän vähän, joten jouduin katsomaan myös pikamuotia. Mutta en ostanut mitään sokkona.
Näin minä valitsen vaatteeni kirpputorilta
Moni katsoo ensimmäisenä vaatteen merkkiä. Minä tunnustelen kangasta. Sen jälkeen katson materiaalikoostumuksen. Sitten tutkin ompeleet, vetoketjut, napit ja vaatteen yleisen kunnon. Vasta lopuksi katson merkkiä.
Minulla on toki muutamia merkkejä, joihin tartun muita herkemmin. Vanhempi H&M, Lindex, KappAhl, Dranella ja Phase Eight ovat osoittautuneet vuosien varrella luotettaviksi. Toisaalta olen löytänyt upeita vaatteita myös täysin tuntemattomilta merkeiltä. Merkki ei tee vaatteesta hyvää. Laatu tekee.
Miksi Shein jää minulta rekkiin?
Tästä aiheesta puhutaan paljon. Minun vastaukseni on kuitenkin hyvin yksinkertainen. En osta Sheiniä. Kyse ei ole vain siitä, mitä merkistä kirjoitetaan tai millaisia mielipiteitä siitä esitetään. Kyse on omasta kokemuksestani. Tunnistan Sheinin usein jo kosketuksesta.
Kangas tuntuu käsissäni oudolta. Ei pelkästään polyesteriltä, vaan aivan kuin sen pinnalla olisi jokin kalvo. Tiedän, että tämä on oma aistikokemukseni, mutta juuri siksi en jää edes pohtimaan ostamista. Joskus sormenpäitä alkaa jopa kihelmöidä, kun kosken tiettyihin vaatteisiin.
Siksi yllätyin eilen, kun näin UFF:n rekeissä niin paljon Sheiniä. Se sai minut miettimään, miten paljon ultrapikamuoti on muuttanut myös kirpputoreja.
Pikamuoti ja ultrapikamuoti eivät ole sama asia
Tämä on mielestäni tärkeä ero. Ostan joskus käytettyä pikamuotia. En kuitenkaan osta mitä tahansa. Googlaan tuntemattomat merkit, tarkistan materiaalit ja arvioin, kestääkö vaate vielä vuosia käyttöä. Jos vastaus on kyllä, vaatteelle kannattaa antaa uusi elämä. Mutta kaikkein heikkolaatuisimman ultrapikamuodin kohdalla ajattelen toisin.
Tiedän, että tämä mielipide jakaa varmasti ihmisiä. Minusta kaikkein heikkolaatuisin ultrapikamuoti ei kuulu kirpputorien rekeille. Jos vaate on niin huonosti valmistettu, ettei se kestä kunnolla edes yhtä omistajaa, sen kierrättäminen ihmiseltä toiselle ei ratkaise ongelmaa. Ongelma ei ole halpa hinta. Ongelma on huono laatu.
Vastuullisuus ei ole täydellisyyttä
En väitä olevani täydellinen kuluttaja. Eilisen päivän ostokset ovat siitä hyvä esimerkki. En tarvinnut yhtään uutta vaatetta. Silti ostin. Mutta ehkä vastuullisuus ei olekaan täydellisyyttä.
Ehkä se on sitä, että pysähtyy miettimään ennen kassalle menemistä. Tutkii materiaalit. Arvioi laadun. Ostaa vaatteen, jota oikeasti käyttää. Korjaa sen, jos se hajoaa. Ja käyttää sitä niin pitkään kuin mahdollista.
Juuri sitä minä yritän tehdä. En aina onnistu. Mutta yritän tehdä jokaisen ostoksen hieman harkitummin kuin edellisen. Siksi kirpputorilla tärkein kysymys ei mielestäni ole: ”Mikä merkki tämä on?” Vaan: ”Kestääkö tämä vaate vielä seuraavan omistajan ja ehkä vielä sitä seuraavankin?”
Mukavaa tiistaita!
Seuraa minua:
Lisää kirppisjuttuja:
Pöytäliinasta Krakovan kaduille – näin syntyi lempipaitani
Voiko vanhasta pöytäliinasta syntyä paita, joka pääsee mukaan ulkomaanmatkalle ja kerää enemmän katseita kuin yksikään pikamuotiketjun uutuus? Minun mielestäni voi ja juuri siksi loin ihanan paidan pöytäliinasta Krakovan kaduille – näin syntyi lempipaitani. Ja paidallani on jo uusi tarina kerrottavanaan. Nyt kerron tarinan blogissani.
Pöytäliinasta Krakovan kaduille – näin syntyi lempipaitani
Joskus kaikkein parhaat vaatteet eivät löydy kauppakeskuksesta. Ne eivät odota alennusrekissä eivätkä uusien mallistojen joukossa. Ne odottavat kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla, vanhan pöytäliinan muodossa. Kun näin tämän materiaalin ensimmäisen kerran, en nähnyt pöytäliinaa. Näin paidan.
Moni olisi ehkä kävellyt sen ohi vilkaisemattakaan. Minä pysähdyin. Hypistelin kangasta, tutkin sen pintaa ja mietin, millaisen uuden elämän sille voisi antaa. Juuri tällaiset hetket ovat Tekstiiliarkeologia-projektini sydän. Kyse ei ole pelkästään ompelusta, vaan siitä, että opettelee katsomaan tavaroita uudella tavalla.
Miksi ostaisin uuden vaatteen, jos voin tehdä sellaisen itse?
Tällä kertaa materiaalin alkuperä tekee paidasta vieläkin erityisemmän. Kangas löytyi täysin ilmaiseksi. Se oli matkalla kohti poistotekstiilien kasaa, mutta päätyikin vaatekaappiini aivan uudessa muodossa. Parasta on se, ettei kukaan enää arvaa, mitä se on joskus ollut.
Vanhasta syntyy jotain ainutlaatuista
Kun paita valmistui, tiesin heti, ettei siitä tulisi kaapin perälle unohtuva vaate. Siitä tuli yksi niistä vaatteista, jotka tekevät pukeutumisesta hauskaa. Rakastan yhdistellä kirpputorilöytöjä, itse tehtyjä vaatteita ja erilaisia värejä. Tässä asussa jokaisella osalla on oma tarinansa.
Paita on ommeltu kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyneestä materiaalista. Valkoiset housut ostin Tallinnan matkalta, ja lenkkarit ovat kirpputorilöytö. Yksikään näistä ei ole kallis, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu juuri minulta. Juuri tätä rakastan kierrätysmuodissa. Kukaan muu ei kävele vastaan täsmälleen samanlaisessa asussa.
Vaatteista tulee paljon enemmän kuin pelkkiä vaatteita. Niistä tulee muistoja, tarinoita ja kokemuksia. Kun puen tämän paidan ylleni, muistan sen ompelun, materiaalin löytämisen ja sen innostuksen, kun ensimmäistä kertaa sovitin sitä valmiina. Sellaista tunnetta ei voi ostaa valmiina.
Krakova oli täydellinen paikka tälle paidalle
Kun pakkasin matkalaukkua Krakovan matkaa varten, tämä paita pääsi mukaan ilman pienintäkään epäröintiä. Krakova on kaupunki, jossa rakastan kierrellä second hand -liikkeitä, pieniä vintageputiikkeja ja persoonallisia designkauppoja. Oli jotenkin täydellisen osuva ajatus kulkea niiden ovista sisään itse tehdyssä kierrätyspaidassa. Tuntui siltä kuin ympyrä olisi sulkeutunut.
Kuljin kaupungin kaduilla vaatteessa, joka oli saanut uuden elämän, samalla kun etsin kaupoista tavaroita ja vaatteita, jotka odottivat omaa uutta tarinaansa. Juuri tällaiset hetket muistuttavat minua siitä, miksi en ole koskaan innostunut kertakäyttömuodista. Minulle vaatteet eivät ole nopeasti vaihtuva trendi. Ne ovat osa elämää, käsityötä ja luovuutta.
Tekstiiliarkeologia onkin minulle paljon enemmän kuin harrastus. Se on tapa nähdä maailma hieman eri kulmasta. Kun joku sanoo, että vanha on vain vanhaa, minä näen mahdollisuuden. Kun joku näkee pöytäliinan, minä näen paidan. Kun joku näkee kuluneen vaatteen, minä näen seuraavan ompeluprojektin. Ehkä juuri siksi rakastan kirpputoreja niin paljon. Jokainen hylly voi kätkeä aarteen, kunhan vain uskaltaa katsoa pintaa syvemmälle.
Tämä paita muistuttaa minua siitä joka kerta, kun vedän sen ylleni. Kaikkein kiinnostavimmat vaatteet eivät välttämättä maksa eniten. Ne ovat niitä, joihin on ommeltu mukaan oma mielikuvitus, ripaus rohkeutta ja valtava määrä iloa. Ja mikä parasta, tämä oli vasta alkua.
Krakovan second hand -löydöt, vintageputiikit ja parhaat kirppisvinkit odottavat jo seuraavassa postauksessa.
Aurinkoista sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiaa ja Krakovaa: