VillaNannan hygge – hygge ilman kynttiläpakkoa
0
Ostin The Little Book of Hygge -kirjan Kööpenhaminan lentokentältä eräänä kesänä. Se tuntui silloin kevyeltä matkakirjalta, mutta myöhemmin ymmärsin sen avanneen jotain syvempää. Tästä syntyi ajatus: VillaNannan hygge – hygge ilman kynttiläpakkoa. Villanannan maailmassa hyggeily ei ole trendi, joka kertoisi, että hiljaisuus ja koti voivat olla tärkeitä.
VillaNannan hygge – hygge ilman kynttiläpakkoa
Hygge on yksi niistä pohjoismaisista sanoista, jotka on viime vuosina viety maailmalle lähes ilmiönä. Tanskalainen elämäntapa, jota kuvataan pehmeänä valona, kynttilöinä, villahuopina ja hitaana nautintona. Mutta kun katsoo hyggeä suomalaisesta ja erityisesti VillaNannan näkökulmasta, se ei ole trendi eikä ostettava tunnelma. Se on jotain paljon arkisempaa ja rehellisempää.
Mitä hygge tarkoittaa alkuperäisessä merkityksessään?
Meik Wikingin The Little Book of Hygge määrittelee hyggen tunteeksi. Se ei ole sisustustyyli eikä täydellinen koti, vaan kokemus turvasta, läsnäolosta ja siitä, ettei tarvitse esittää mitään. Hygge syntyy hetkistä, joissa elämä saa olla tavallista.
Kirjan mukaan hyggeä luovat esimerkiksi:
- pehmeä ja häikäisemätön valo
- tutut esineet
- hitaat rytmit
- jaetut hetket
Tärkeää on, että hygge ei vaadi vaurautta. Se ei ole luksusta vaan inhimillisyyttä. Juuri tässä kohtaa hygge tuntuu suomalaiselle tutulta, jopa itsestään selvältä.
Miksi hygge ärsyttää monia pohjoismaalaisia?
Kun hygge kaupallistui, siitä tuli nopeasti estetiikkaa. Oikeanvärisiä kynttilöitä, oikeanlaisia kuppeja ja kuvia kodeista, joissa mikään ei näytä eletyltä. Hygge alkoi näyttää siltä, että hyvä olo vaatii hankintoja.
Suomalaisessa todellisuudessa tämä tuntuu ristiriitaiselta. Meille hiljaisuus, yksinkertaisuus ja kodin suoja eivät ole sisustustrendi vaan elämän perusrakenteita. Talvi, pimeys ja vetäytyminen eivät ole romanttisia valintoja, ne ovat arkea. Siksi hygge voi tuntua ärsyttävältä silloin, kun siitä puuttuu elämän paino. Kun se irrotetaan historiasta, keskeneräisyydestä ja ristiriidoista.
VillaNannan hygge ei ole lavastettu
VillaNannassa hygge ei ole valmis tila. Se on:
- kulunut villatakki, jota ei ole korvattu uudella
- kahvikuppi, jossa on pieni halkeama mutta täydellinen muoto
- koti, jossa kaikki ei ole harkitun yhteensopivaa
- esineet, joilla on menneisyys
VillaNannan hygge ei lupaa jatkuvaa onnea. Se lupaa hetken, jossa saa olla rauhassa. Hetken, jossa elämä näkyy pinnoissa eikä sitä tarvitse peittää. Tämä on hyggeä ilman kiillotusta.
Suomalainen hiljaisuus ja tanskalainen hygge
Tanskassa hygge on usein sosiaalista. Yhdessäoloa, keskustelua, naurua ja jaettuja hetkiä. Suomessa vastaava kokemus löytyy usein hiljaisuudesta. Siitä, että kukaan ei vaadi small talkia. Että saa olla yksin ilman selityksiä.
VillaNannan maailmassa nämä eivät sulje toisiaan pois. Tanskalainen lempeys ja suomalainen hiljaisuus voivat elää rinnakkain. Hygge voi olla sekä yhdessä että yksin.
Hygge ei ole pakoa maailmasta
VillaNannan hygge ei tarkoita silmien sulkemista todellisuudelta. Päinvastoin. Se luo turvaa, jotta maailmaa uskaltaa katsoa sellaisena kuin se on. Hygge ei poista historiaa, kipua tai ristiriitoja. Se antaa tilan hengittää niiden keskellä. Ehkä juuri siksi hygge sopii VillaNannaan, kun se riisutaan pakollisesta pehmeydestä ja palautetaan elämään. Ei täydellisenä. Vaan totena.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samaa aihetta:
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kun näin tämän kankaan ensimmäisen kerran Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla, tiesin heti, ettei se ollut matkalla enää ikkunaan. Suurikukkaisessa kuosissa oli jotain samaan aikaan retroa, rohkeaa ja ajatonta. Moni olisi nähnyt vanhan verhon, minä näin kesämekon. Näin syntyi vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko. Vuosien aikana olen ommellut vaatteita mitä erilaisimmista kierrätysmateriaaleista, mutta juuri tällaiset löydöt muistuttavat siitä, miksi rakastan käsitöitä niin paljon. Vanha saa uuden elämän, eikä lopputulos näytä lainkaan siltä, mistä se on saanut alkunsa.
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kierrätys, käsityöt ja persoonallinen pukeutuminen kulkevat minulla usein käsi kädessä. Tämän mekon tarina alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyneestä vanhasta verhosta. Kangas oli hyväkuntoinen, kuosi näyttävä ja materiaali juuri sellainen, että siitä voisi syntyä jotain aivan muuta kuin sisustustekstiili.
Kaavana käytin Suuri Käsityö -lehden 5–6/2016 numerosta löytyvää mekkomallia, jonka yksinkertainen leikkaus antaa näyttävän kuosin päästä oikeuksiinsa. Mallissa viehättää erityisesti sen rentous. Se ei kiristä eikä purista, vaan laskeutuu kauniisti ja toimii niin arjessa kuin kesäretkilläkin. Valmis mekko on juuri sellainen vaate, jonka voi pukea päälle ajattelematta liikaa. Lenkkarit jalkaan, aurinkolasit silmille ja menoksi.
Miksi rakastan verhoista tehtyjä vaatteita?
Vanhoissa verhoissa on usein jotain, mitä nykyisistä vaatekankaista on vaikea löytää. Rohkeita kuoseja, laadukkaita materiaaleja ja ennen kaikkea persoonallisuutta.
Moni vanhempi verho on valmistettu kestämään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Siksi niiden kangas voi olla huomattavasti laadukkaampaa kuin monien uusien edullisten vaatteiden materiaali. Lisäksi kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla hinnat ovat usein erittäin edullisia tai kuten tämän projektin kohdalla, kangas voi löytyä jopa ilmaiseksi. Parasta on kuitenkin se tunne, ettei vastaan kävele toista samanlaista mekkoa.
Kaikki verhot eivät kuitenkaan sovi vaatteiksi
Vaikka olen vuosien aikana ommellut vaatteita melkein mistä tahansa, kaikkia verhoja ei kannata muuttaa vaatteiksi. Jos suunnittelet vastaavaa projektia, kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin asioihin:
Tarkista kankaan laskeutuvuus
Monet verhot ovat huomattavasti jäykempiä kuin vaatetuskankaat. Jos kangas seisoo lähes itsestään pystyssä, siitä voi olla vaikea tehdä mukavasti laskeutuvaa mekkoa tai hametta.
Kokeile puristaa kangasta kädessäsi. Jos se pehmenee ja muodostaa luonnollisia laskoksia, se soveltuu usein paremmin vaatteisiin.
Kiinnitä huomiota materiaalin hengittävyyteen
Kesävaatteisiin sopivat parhaiten luonnonkuituja sisältävät verhot, kuten puuvilla, pellava tai niiden sekoitteet. Täysin polyesterinen verho voi tuntua kuumalla säällä hiostavalta.
Tarkista valon vaikutus
Verhot saattavat olla vuosien aikana haalistuneet ikkunassa. Ennen leikkaamista kangas kannattaa levittää kokonaan auki ja tarkistaa, ettei siinä ole näkyviä värieroja.
Pese kangas huolellisesti
Vanha verho kannattaa aina pestä ennen ompelua. Samalla näkee, kutistuuko kangas tai muuttuuko sen tuntu pesussa.
Tutki mahdolliset kulumat
Aurinko voi haurastuttaa verhokangasta yllättävän paljon. Kangasta kannattaa hieman venyttää käsin eri kohdista. Jos kuidut näyttävät haurailta tai kangas repeää helposti, sitä ei välttämättä kannata käyttää vaatteeseen.
Leikkuujätteestä syntyi myös takki
Yksi lempiasioistani ompelussa on materiaalin mahdollisimman tarkka hyödyntäminen. Tämän mekon jälkeen kangasta ei jäänyt valtavia määriä yli, mutta leikkuujätteitä kertyi kuitenkin sen verran, että niistä syntyi myöhemmin myös takki.
Ajatus siitä, että samasta verhosta on syntynyt useampi käyttökelpoinen vaate, tuntuu erityisen hyvältä. Se on juuri sitä kiertotaloutta pienessä mittakaavassa – materiaalille annetaan mahdollisimman pitkä ja monipuolinen elämä. Usein juuri tällaiset projektit muistuttavat siitä, kuinka luovaa käsillä tekeminen voi olla. Kangaspalan ei tarvitse näyttää valmiilta vaatteelta, jotta siitä voisi tulla sellainen.
Kirpparilta löytyneet kengät viimeistelevät kokonaisuuden
Myös kuvissa näkyvät kengät ovat kirpparilöytö. Ne ovat yksi niistä hankinnoista, joita en olisi välttämättä uutena ostanut, mutta jotka ovat osoittautuneet käytössä todellisiksi aarteiksi.
Pidän siitä, miten sporttiset lenkkarit tasapainottavat näyttävää kuosia. Kokonaisuudesta ei tule liian juhlava eikä liian vakava. Juuri tällainen yhdistelmä toimii omassa arjessani parhaiten.
Farkkutakki, kirpparilenkkarit ja itse ommeltu mekko muodostavat asun, joka kertoo ehkä enemmän minusta kuin yksikään kaupan rekistä ostettu kokonaisuus.
Vanhan materiaalin uusi tarina
Tämän mekon ehkä suurin viehätys ei lopulta ole sen kuosissa tai mallissa. Se on siinä tarinassa, jonka se kantaa mukanaan. Joskus vanha verho päätyy tekstiilikierrätykseen. Joskus siitä tehdään tyynynpäällinen. Ja joskus siitä syntyy kesämekko, joka pääsee tuuliselle rantabulevardille liehumaan kesäpäivän auringossa.
Joka kerta, kun puen tämän mekon päälleni, muistan sen hetken Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla. Sen tunteen, kun näin vanhassa kankaassa jotain, mitä se ei vielä ollut. Ehkä juuri siinä on käsitöiden taika. Kyvyssä nähdä materiaalissa mahdollisuus ennen kuin kukaan muu näkee.
Oletko sinä koskaan tehnyt vaatteita vanhoista verhoista tai muista kierrätysmateriaaleista? Mikä on ollut paras löytösi kirpputorilta tai Kierrätyskeskuksesta?
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyviä postauksia: