Koska meidän hiihtoloma on ollut hyvin lääkäripainotteinen tänä vuonna ja mitään kunnon lomatekemistä meillä ei ole ollut, vaikka ollaan jotain pientä yritettykkin, niin päätin sitten luoda tällaisen lomailluusion tähän postaukseen. Millainen olisi minun haaveiden loma. Toki matkustelu olisi tosi kiva juttu, mutta tässä haaveena on ihan muu kuin matkailu. Lyhyet lomat mielestäni on parasta viettää kotosalla ja hyödyntää lähialueiden tapahtumia ja juttuja. Täällä päin on tällä viikolla ollut esimerkiksi lasten talvirieha ja tietenkin Lastenmuseo, joissa kannattaa käydä lomalla.

Jo kotona voi matkata niin ajassa taakse päin tai matkustaa eri maahan. Ei ole pakollista lomalla elää ihan tavallista arkea. Voi opetella tekemään vaikka sushia koko perheen voimin tai tehdä intialasta ruokaa. Mikä vain ikinä innostaa ja kiinnostaa. Voi kiertää eri tapahtumia, mennä pulkkamäkeen, tehdä talvinen piknik. Siinä vinkkiä monenlaista. Shoppailla kirppareilla, se on aika mahtava aikamatka eri aikakausiin, varsinkin Helsingissä. Voi tehdä asiat vaikka toisin mitä yleensä. Mennä retkelle paikkaan, jossa yleensä retkeilee vain kesällä, se luo omanlaista tunnelmaa.
Saapi nähdä millainen sekametelisoppa tästä oikein syntyy… Ollaan aikanaan tällainen shoppailureissu tehty, kun ei lähdetty toiseen maahan shoppailemaan. Riitti, että lähti vähän kauemmas ja paikkaan missä ei ole koskaan ennen ollut, tuli sellainen olo, että on jossakin muualla kuin Suomessa. Se useasti riittää, meille ainakin. Tässä meidän lomasimulaatio suunnitelma, kun ei kerran olla voitu tänä vuonna tehdä mitään. Keräsin blogin uumenista muutamia suloisia muistoja niin lomilta kuin ihan arjen keskeltä ja loin hiukan erilaisen simulaation mutta suosittelen ihan oikeasti tekemään matkoja ihan näin ja oikeasti. Tää on hauskaa ja oppii omasta asuinkaupungista paljon uutta. Toivotan hauskoja lukuhetkiä tämän parissa ja tietenkin kannattaa klikata myös linkkejä, joista löytyy myös hauskoja tuunausideoita.

Tällaisen simulaation voi rakentaa ihan oikeastikkin. Kuvitella olevansa jossakin kaukana vaikka olisi omassa olohuoneessa.
Suljen silmäni ja lähden suloiselle haaveiden matkalle, meidän omaan kummalliseen maailmaan. Joten suljetaan silmät, astutaan alukseen ja kiinnitetään turvavyöt. Ensimmäinen kohteemme on Pariisi. Aamulla herään ihanaan kahvin tuoksuun, onpa ihana heräillä näin Pariisin taivaan alla.  Aamiaisen syötyämme matka jatkuu ihanaan ja romanttiseen puutarhaan. Romantiikkaa pitää aina olla ja ennen kuin poistutaan Pariisin ihanasta syleilystä, kierretään uudella Vintage-liikkeiden alueella ja tehdään suloisia kirppislöytöjä ( tämä kannattaa toteuttaa niin, että menee sellaisille kirppareille, joissa ei ole ennen ollut ).

Tämän jälkeen matka jatkuu pikkuiselle talvimajalle. Majassa toki on sauna ja uima-allas ja se ihana takka, jossa voi grillailla ruokaa ja lämmitellä kun tulee pakkasesta sisälle. Nyt ei muuta kuin luistimet kainaloon ja ulos luistelemaan, huomenna sitten onkin pulkkailu ja laskettelu päivä. Pulkkamäkeen otetaan eväät mukaan, lämmin kaakao ja kun tullaan majalle väsyneinä ja kaikkemme antaneina, on ihana laittaa sauna lämpiämään ja sytyttää takkaan tuli. Pojat saavat uida rauhassa ja me aikuiset kuunnella tulen juttelua. Kyllä vain, tämä on elämää.

Kylässä on lapsille suloinen teemamuseo, jossa on ihan pakko käydä ja tietenkin myös testaamassa hohtogolfia. Kaikkea pitää tietenkin olla lomalla. Ja näin tämä hoituu hyvin. Tällä kertaa nautitaan myös herkullinen päivällinen ravintolassa. Tämähän on kuin olisi ulkomailla, niin kova meno meillä on. Lapsilla on hauskaa ja meillä aikuisilla myös. jokaiselle on ollut jotakin mutta yksi asia on vielä tekemättä…

Nimittäin, mieheni on kovin romanttinen ja hän haluaa viedä minut talviselle piknikille joenrantaan, mukaan otetaan tietenkin herkullisia bebe-leivoksia ja kahvia. Saadaan olla ihan kahdestaan kun pojat jäävät majalle pelaamaan ligrettoa ja syömään vähän herkkuja, toki hekin saavat osansa bebeistä. Pieni kahdenkeskinen huilaus ennen kuin lähdetään paluumatkalle kotiin.

13 vuotta ollaan otu yhdessä, on ollut ylä -ja alamäkiä, on ollut iloa ja surua. Näihin vuosiin sisältyy monta vuoristorataa. Näin se elämä menee, koskaan ei mennä tasapaksuista tietä, vaan tie mutkittelee ja heittää erilaisia kiviä ja hiekkaa tielle. On eri asia miten me sitten suhtaudutaan näihin tien muutoksiin. Menimme naimisiin 9.2.2006 ja treffeillä oltiin käyty vain kerran, sen ensimmäisen kerran. Ei ehditty edes seurustella kun kävelimme Maistraattiin. Olin silloin 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja mieheni 23 vuotias lapseton nuorukainen. Monet luuli, ettei tästä mitään hyvää seuraa ja avioliitto ei kestä mutta tässä sitä porskutellaan edelleen.
Meille on tärkeää varastaa joka viikko yhteistä aikaa ja tehdä jotakin kivaa yhdessä. Välillä ulkoillaan, välillä jotakin muuta. Kunhan se on sitä yhteistä aikaa ilman lapsia. Me olemme myös sellaisia, että tarvitsemme paljon omaa tilaa ja sitä annetaan toisillemme myös paljon. Nämä kaksi asiaa on suhteessamme avainasemassa. Tila ja yhteinen aika. Tasaisesti molempia.

Päätimme viettää muutaman päivän etuajassa hääpäivää, sillä itse olen töissä lauantaina, meillä ei myöskään ollut sen kummemmin päämäärää kuin vain museo, josta tässä postauksessa kerron. Kun päästiin keskustaan, niin ajatukset kolahti uomiinsa ja päätettiin mennä ensin lounaalle, sen jälkeen museoon ja lopuksi kakulle vanhaan kauppahalliin. Tämän kummallisempaa ei tarvitse olla. Meille ainakaan.

Käytän todella harvoin Allt om Handarbete lehden kaavoja, siksi unohdin täysin, että kaavat ovat meikäläiselle aivan liian isoja ja näin myös tämä jämäkankaasta tehty paita on minulle liian suuri. Hivenen harmittaa, sillä tämä kangas on sellaista mistä tykkään paljon. Paita on muutoin aivan kuin minulle tehty, niin kuin onkin…
Paidan kangas kuuluu kasaprojektiin ja on ylijäämää mekosta, jonka tein tuossa syksyllä itselleni. Mekko onkin kovassa käytössä edelleen ja vaikka paidan teinkin, kangasta jäi vielä vähän yli. Niistä on kuitenkin suunnitteilla hiukan juttuja. Niin paljon suunnitelmia ja niin vähän aikaa toteuttaa niitä… Paitaa on kuitenkin käytetty ja toivottavasti se löytää hyvän uuden kodin kun sen laitan hyväntekeväisyyteen.
Asuuni kuului myös Kierrätyskeskuksesta löytyneet saapikkaat sekä yli 10 vuotta vanhat mustat farkut. Takki oli toppatakki, jonka ostin kun aloitin iltapäivätoiminnan ohjaajana muutama vuosi sitten.