Hae
VillaNanna

Kuinka osoitan rakkautta miehelleni

Muutama päivä sitten eräässä keskusteluryhmässä mietiskeltiin tätä asiaa. Naiset vaatii paljon huomiota miehiltään ja välillä on hyvä pysähtyä miettimään, että antaako itse mitään takaisin. Itse kun en ole mikään kiehnääjä tai ”minä rakastan sinua”- tyyppi, niin osoitan rakkautta kuitenkin omalla kummallisella tavallani. Kuten nyt vaikka vaatteiden tekemisenä tai niiden huollossa, kokkailen välillä kaikkea omia pravuureitani, seikkaillaan kahdestaan ja saatan leipoa kakunkin ihan vain miehelleni. Yhteinen aika on sitä mitä mieheni toivoo kaikkein eniten ja täällä blogissa olette saaneet nähdä montaa erilaista juttua miten vahvistamme omaa parisuhdettamme vain vaikka valmistamalla ja syömällä kahdestaan lounaan. Ei tähän paljoa tarvita, eikä siihen paljoa rahaakaan tarvitse laittaa. Ulkona on maailma avoin ja seikkaulun voi aloittaa vaikka lähimetsästä. 

Mutta minä halusin nyt kertoa oman pikku tarinan, jolla osoitin suurta rakkauttani ihan nyt viikonloppuna, töiden lomassa. Nimittäin, minua on pitkään häirinnyt yksi asia…Mieheni rikkinäiset villasukat. Olen aloittanut villasukkien neulomisen tuossa 2007 tienoilla, kun isoäitini sukat alkoivat olla entisiä ja lasten jalat kasvaa ulos niistä sukista joita isoäitini oli lapsilleni neulonut. Silloin harjoittelin tekemään eri kokoisia sukkia ja nämä oli ensimmäisiä onnistuneita, joita tein. Nämä ovat myös ne the sukat, joita mieheni on käyttänyt koko ajan. Toki käyttää muitakin sukkia paljon mutta nämä ovat tosiaan ne the sukat. Jo huovuttuneet ja kulahtaneet mutta hän ei halua niistä luopua. Päätin siis todella koittaa oppia parsimisen ja reteesti myös poistaa valkoisen nukan, joka kengistä on kiinnittynyt sukkiin…Noh, arvatkaa kuinka kävi…Eipä sitä nöyhtää saanut irti edes nyppimällä mutta sinnikkäästi silti parsin sukat vaikka en sitä hommaa osaa tehdä oikein. Mies tuli niin onnelliseksi, sukat olivatkin koko päivän jalassa ja hän jaksoi ihailla hassuja paikkoja. 
Täytyy myöntää, että kyllä minua harmitti kovasti, etten tuota nöyhtää saanut revittyä sukista pois. Asia tosin ei tunnu häiritsevän miestäni, joten koitan elää asian kanssa. Hänen mielestään tuo nöyhtä tuo lisälämpöä sukille. Mene ja tiedä kun omani eivät ole tuommoiseksi menneet kun en ihan niin rajusti niitä käytä mitä mieheni näitä on käyttänyt. Hänellä oli aikanaan kengät, jotka teki nuo kengät tuommoiseksi, eli kyllä kengilläkin on väliä siinä miten sukat huopuu tai hajoaa.
Vaikka vaatteita tulee paljon tehtyä, niin korjaan myös paljon vaatteita. Varsinkin lasten ja toki meidän aikuistenkin. Se on osa vaatehuoltoa ja tärkeä osa, ei ole aina jälkeä silputa vaate atomeiksi vaikka jossain on reikä, paikka päälle ja se on siinä. Paikkoja voi tehdä monin eri tavoin myöskin, mielikuvitusta siihenkin mukaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!
-Melissa-

Jättipaita ja hirmuiset liskot

Kun tuossa valittelin muutama postaus sitten sitä, että pitääkö blogissa aina olla jotakin uutta, niin pääni alkoi heti raksuttamaan. Raksutti niin paljon, että alkoi sattua. Mutta tuloksena syntyi ensimmäinen tämän sortin postaus, jossa on sama vaate mutta muutama erilainen tapa yhdistää se muihin vaatteisiin. Koko viime viikon loma meni niin, että pukeuduin mahdollisimman rennosti ja löysiin vaatteisiin. Lomalla kun ei muuta tehty, kuin juostiin lääkäreissä ja tutkimuksissa, oli parasta pukea päälleen rentoa ja mukavaa. Sunnuntaina tosin haluttiin piristää koko porukkaa ja lähdettiin moikkaamaan Heurekaan saapuneita suuria dinosauruksia.

Koska itse tunsin olevani yhtä suuri ja vanha kuin dinot, raahauduin hitaasti mutta varmasti eteen päin ja nautin poikien kanssa päivästä koko rahan edestä. Heurekassa kyllä päivä kuluu huomaamatta kun kokeiltavaa ja nähtävää on paljon. Tällä kertaa dinot ja elokuvat veivät eniten aikaa meiltä mutta ehdittiin hyvin osallistua myös aivot narikkaan näyttelyyn sekä tuttuihin jttuihin myös. Heureka on kyllä sellainen paikka missä kannattaa käydä ainakin kerran elämässään. Siellä oppii väkisinkin ihan vahingossa erilaisia asioita. Vanhemman pojan kanssa mietittiin pitkään kodin energia syöppöjä yhden tuntemattoman aikuisen kanssa. Lopputulos oli yllättävä, ja koko testi oli todella vaikea kun kuvitelmat eivät kohdanneet ihan todellisuuden kanssa.
Itse pidin dinonäyttelystä paljon. Oli liikettä ja ääntä sekä myrsky, tietoa oli paljon ja oli kiva käydä katsomassa yhtä dinoa, joka oli mukana vuoden -93 Jurassic Park elokuvassa. Näyttely oli pieni mutta mielenkiintoinen. Kaikkein suurimmat dinot oli näytillä ja suuria ne olikin. Vanhempi poika tosin oli pettynyt, kun eivät hänen mielestään nyt niin suuria olleet loppujen lopuksi. Helppo se on sanoa kun eivät olleet oikeita otuksia.

*    *    *    *    *

Palataan jättipaitaani… Olen ostanut paidan joskus 2007 ihan uutena H&M:stä. Se oli sitä aikaa kun ostin lähes tulkoon kaikki uutena, keräsin silti samalla kankaita ja lankoja nurkkiin homehtumaan. Shoppailuholistiksi minua hyvin sai kutsua. Paita on kiertänyt myös tytölläni ja palautunut minulle uudelleen. Se on ollut kovassa käytössä koko ajan ja kuuluu lempparipaitoihini. Minulla ei ole aikomuksia laittaa tätä paitaa kiertoon koskaan, vaan tarkoituksenani on käyttää tämä itse ihan loppuun. Vaikka en enää shoppaile uusia lumppuja, niin tarkoituksenani ei ole tyhjentää kaappiani kierrätykseen, vaan käyttää vaatteeni itse loppuun. Tässä paidassa erikoista on se, että se on säilynyt hyvänä näin pitkään, vaikka sitä on käytetty ja paljon. Talvisin paita on lähes koko ajan käytössä.

Tämän tyyppisiä juttuja alkaa aina silloin tällöin tulemaan tänne blogiini. En tosin mieti silloin sitä onko vaate kirpparilta tai itse tehty, vaan valitsen oman mielen mukaan sellaisen, josta on kuvia vähintään kolme kappaletta. Jossain vaiheessa voisi kokeilla myös niin, että yksi vaate puetaan monella tavalla viikon aikana, eli yksi vaate, seitsemän asua. Se olisi mielenkiintoista ja haasteellista monin tavoin ja joutuisi poistumaan useasti siltä omalta mukavuusalueelta. Voisi löytää kyllä monta erilaista kivaa asukokonaisuutta. Mutta luulen, että se on sitten helpompi tehdä silloin kun ei ole muuta ajateltavaa, kuten työt.

Tässä ekassa versiossa ei ole muuttunut juuri muu kuin leggareiden ulkonäkö sekä kengät. Paita on niin pitkä, että menee minulla myös mekkona, paksut sukkikset vain jalkaan. Kuitenkin jotenkin tästä huolimatta tykkään pukea erilaisia leggareita tämän paidan kanssa. Olo on ihanan rento, mistään ei kiristä eikä purista. Näin lääkepöhötys saa rauhassa pöhistä ja oma olo on mukava.

Miten sinä pukisit paidan?
Paita on suora, pörhöinen, väriltään rosa. Ei ihan väriäni mutta silti niitä harvoja rosan värisiä vaatteita, joita tykkään käyttää paljon. Materiaali on karhea ja yleensä en voi käyttää tällaisia herkkää ihoani vasten, mutta tämä on jostain syystä ainoa karhea, joka ei kuitenkaan satu ihooni. Leggarit on nähty täällä moneen kertaan ja yksi tapa yhdistää nämä ruudulliset pöksyt on tässä. Minulla leggarit on aina kovassa käytössä vaikka kyseinen vaatekappale saakin aika kovia reaktioita ihmisiltä. Töissä vaan on niin paljon helpompaa olla kun on rentoa päällä ja tietenkin sitten pyöräilyssä minulla on eri tyyppisiä leggareita jalassa. Leggarit ovat parhaat pöksyt ikinä.

Asuun kuului:
Neule: H&M
Leggarit ja saapikkaat: Mies ostanut saapikkaat lahjaksi
Takki: Ostettu aikanaan töihin uutena
Pipo, kaulaliina, hanskat ja laukku: Itse tehtyjä ja tuunattuja

Käykää klikkailemassa tarkempia kuvia noista ihanista tekeleistä. Inspiraatiota omiin tuunailuihin ja puuhiin. Minulle on tärkeää, että päälläni on myös aina jotakin itse tehtyä, vaikka aina se ei ole näin mutta lähes aina. Jos päälläni on kaikki ostettuja, on se ihme ja kumma. Haluan, että oma kädenjälki näkyy pukeutumisessa. Olen monta vuotta ollut aivan villinä näihin ragbag tyyppisiin laukkuhin ja niitä on tullut tehtyä niin langan jämistä kuin trikoovaatteistakin.
Yksi vaatetoive minulla on, liittyy kenkiin. Toiveissa olisi saada sinapinkeltaiset korolliset ylipolven saapikkaat vielä joskus. Mutta se on sitten joskus kun sellaiset löydän. Nyt saa kelvata nämä lahjaksi saadut poposet.