Keski-ikäinen nainen ei ole kriisi – hän on ongelma järjestelmälle
4
Keski-ikäisestä naisesta puhutaan kuin hän olisi vaihe, josta kuuluu selvitä mahdollisimman huomaamattomasti. Että nyt olisi aika rauhoittua, siirtyä taustalle ja antaa tilaa muille. Kun kirjoitan otsikon “Keski-ikäinen nainen ei ole kriisi, hän on ongelma järjestelmälle”, tiedän jo, että se herättää vastareaktion. Ja hyvä. Koska joskus totuus ei ole mukava, vaan tarpeellinen.
Keski-ikäinen nainen ei ole kriisi – hän on ongelma järjestelmälle
Keski-ikäinen nainen ei ole hukassa. Hän ei ole eksynyt, katkeroitunut tai “vaikeassa vaiheessa”. Hän on hereillä. Ja se on monille paljon pelottavampaa.
Yhteiskunta on rakennettu rakastamaan naisia kahdessa muodossa: nuorina ja hoivaavina. Nuori nainen on lupaava, muovattava ja kiinnostava. Hoivaava nainen on hyödyllinen, kiltti ja näkymätön. Keski-ikäinen nainen ei mahdu kumpaankaan muottiin ja siksi hänestä tulee hankala.
Miksi keski-ikäinen nainen halutaan selittää pois?
Koska hänellä on kokemusta. Hän on nähnyt lupaukset, jotka eivät pitäneet. Hän on tehnyt valintoja ja maksanut niistä hinnan. Ja mikä pahinta: hän tietää sen itse. Keski-ikäinen nainen ei enää niele kaikkea. Ei mainoslauseita, ei rooleja, ei hiljaisia oletuksia siitä, miten hänen pitäisi olla, näyttää tai tuntea. Hän ei ole kriisissä, hän on kriittinen.
“Mutta etkö ole vähän vihainen?” Tämä on kysymys, joka esitetään usein. Ikään kuin viha tekisi naisesta epäuskottavan. Ikään kuin tunteet pitäisi iän myötä silottaa pois. Todellisuudessa kyse ei ole vihasta, vaan rajojen vetämisestä. Keski-ikäinen nainen sanoo ei asioille, jotka eivät enää palvele häntä. Ja se koetaan helposti uhkana. Koska nainen, joka ei suostu miellyttämään, rikkoo pelin säännöt.
Seksuaalisuus, josta ei osata puhua
Yksi suurimmista tabuista on keski-ikäisen naisen seksuaalisuus. Se joko kielletään tai tehdään vitsiksi. Ajatus siitä, että nainen voisi haluta, nauttia ja olla aktiivinen omista ehdoistaan, tuntuu monille yllättävän vaikealta hyväksyä. Siksi aihe sivuutetaan. Siksi siitä vaietaan. Siksi keski-ikäinen nainen työnnetään mieluummin äidin, mentorin tai taustahahmon rooliin.
Näkymättömyys ei ole luonnonlaki
Keski-ikäisen naisen näkymättömyys ei ole biologinen fakta. Se on kulttuurinen valinta. Valinta olla katsomatta, kuuntelematta ja ottamatta vakavasti. Mutta näkymättömyys alkaa murentua sillä hetkellä, kun nainen lakkaa pienentämästä itseään. Kun hän ei enää pyydä anteeksi mielipiteitään, tilaansa tai olemassaoloaan.
Miksi tämä herättää niin paljon vastustusta? Koska keski-ikäinen nainen ei ole helposti hallittavissa. Hän ei reagoi kehuun, uhkaukseen tai häpeään samalla tavalla kuin ennen. Hän on oppinut lukemaan rivien välistä. Ja järjestelmä, joka perustuu naisten sopeutumiseen, ei pidä siitä.
Lauantain epämukava ajatus
Ehkä keski-ikä ei ole se hetki, jolloin nainen menettää jotain. Ehkä se on hetki, jolloin hän lakkaa antamasta pois itseään. Ja se, jos mikä, muuttaa asetelmaa. Jos tämä teksti tuntuu liian terävältä, se ei ole vahinko. Se on merkki siitä, että osui johonkin todelliseen.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Jos keski-ikäisen naisen elämä kiinnostaa, voit lukea lisää aiheesta alla olevista linkeistä:
Voi hyvin olla, että järjestelmä ei vielä täysin pysy mukana muutoksessa. Vielä 50 vuotta sitten keski-ikäisille naisille oli tarjolla lähinnä hoivarooli – elinajanodote oli matalampi, työurat lyhyempiä ja kulttuuriset odotukset kapeampia. Nyt keski-ikä on monelle uudenlaisia ruuhkavuosia: työ, perhe, ikääntyvät vanhemmat, joskus myös lapsenlapset – ja samalla halu elää omannäköistä elämää. Ehkä kyse on vaan siitä, että yhteiskunnan rakenteet päivittyvät hitaammin kuin ihmisten elämä.*
Sun ajatuksessa on kyllä perää, että järjestelmä ei pysy perässä. Muutos on jo näkyvissä, kun syntyvyys on laskenut Suomessakin.
Hyvin pohdiskelet keski-ikäisyyttä ja järjestelmää. Itse taidan olla siellä ylärajoilla tai ehkä jo ylittänytkin sen yleisimmän määritelmän keski-ikäisestä. Varsinaisesti omalle kohdalle ei ole osunut erityisiä haasteita tai kokemuksia siitä että jää jostakin ulos tai heikommalle kuin nuoremmat. Tai sitten en vaan ole hoksannut 😀
Tiedän ja tunnen kyllä monta, jotka ajattelevat tai ovat kokeneet jotain ihan muuta.
Vaihdevuosioireet voisin kyllä heivata jonnekin. Hormonikorvauhoito oli varmaan 15 vuotta ja antoi kyllä elämänlaatuun tärkeätä vaikutusta. Nyt olen pari vuotta ollut ilman ja ihan oireissani. Ei niitä turhaan syöty.
Mulle sitä korvaushoitoa nyt kovin tyrkytetään. Vielä en ole sanonut juuta enkä jaata.