Vuoden 2017 tyylit
0
Vuoden 2017 tyylit olivat minulla aika sekavat, tai ainakin koen näin. Jälkeen päin kun katselee kuvia, niin tavallaan minulla oli tarkka suora, mutta tavallaan taas ei. Oikeastaan kaikki vaatteeni oli tuunattuja, joko saaduista vaatteista tai sitten ilmaisosaston löydöistä väsättyjä. Ja totuus on se, että kaikki asut, jotka näette tässä postauksessa on edelleen minulla. Osa valitettavasti varastossa, kun eivät enää mene päälle, mutta kuitenkin iso osa on käytössä.
Vuoden 2017 tyylit
Tavallaan kaipaan tuota aikaa, ompelin paljon, neuloin paljon. Aika oli käsityön iloittelua, boheemia runsautta. Tein melkein kaikesta jotakin uutta ja kivaa. Rakastin tuota tyyliäni paljon. Tuohon aikaan tavaramerkkejäni olivat erilaiset haalarit sekä tunikat. Tein myös paljon paita+hame mekkoja. Näitä yhdistelmiä käytän edelleen. Tähän aikaan tuunaus ei ollut enää minulle kokeilua, vaan se kuului isona osana tyyliini. Minua myös kritisoitiin paljon, niin itse tuunaamisesta kuin siitä, että haen materiaalia ilmaisosastoilta. Mutta kaikkinensa tämä aika oli minun kulta-aikaani.
Tuunaus on haastavaa ja sain enemmän irti siitä, kuin, että olisin ommellut kankaista. En ollut hankkinut enää vuosiin yhtäkään metriä kangasta, vaan kaikki tein vanhoista vaatteista, välillä kyllä lakanoista ja verhoista. Mutta vähemmän. Keskityin niin siihen tuunaukseen, oli mahtavaa nähdä mitä kaikkea saan aikaan.
Pienestä isoksi ja isosta pieneksi
Metsästin liian pieniä, liian suuria ja rikkinäisiä vaatteita. Näistä oli helppo rakentaa uusia itselle sopivampia vaatteita. Helpoin ajatus oli leikata paidasta helma pois ja lisätä helmaksi joko hame tai sitten kauluspaita. Näin sain mekkoja ja tunikoita kaappiin. Tällaiset työt olivat nopeita tehdä. Vähitellen kuitenkin halusin vähän enemmän haastetta ja pian mukaan tuli haasteellisemmat työt.
Yksi sellainen työ oli villakangastakki, josta tein itselleni toisenlaisen takin. Takki oli kasari-ysärilukua, aivan liian suuri minulle ja aivan liian väärän mallinen minulle. Mutta siitä valmistui aivan ihana peplum -takki, jota käytin pitkään päivittäin talvisin. Kyseinen takki ei mene enää päälle, mutta on vielä varastoituna olemassa.
Tilkut tuli mukaan kuvioon
Tässä vaiheessa olin aika vähän tehnyt tilkuista juttuja, olin tehnyt, mutta vähän. Koska hain enemmän haastetta, niin pian minulla olikin kokelma tilkuista tehtyjä vaatteita. Tässä olikin haastetta pitkäksi aikaa ja tästä haasteesta olen tykännyt edelleen. Tilkkutöitä olin aikaisemmin tehnyt niin, että olin yhdistänyt eri vaatteita toisiinsa ja muutaman kerran tehnyt ihan oikeista leikkuujätteistä jotakin. Nyt leikkuujätteet tuli osaksi arkea ja aloin tehdä niistä useammin kuin yhdistelemällä eri vaatteita toisiinsa.
Kun aloitin eri projekteja, esimerkiksi Läjäprojekti, laatikkoprojekti ja kasaprojekti tuotti myös sen sivuprojektin, joka keskittyi kaikkiin leikkuusta ylijäämiin paloihin. Tarkoitus oli siis valmistaa jokin läjä tai kasa joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi ja siitä ylijäänyt materiaali myös joksikin järkeväksi. Tällaisia projekteja minulla on edelleen. Vaikkakin tällä hetkellä käynnissä oleva projekti lähinnä seisoo.
Mitä voisin sanoa vuoden 2017 tyylistä?
Se oli runsasta ja juuri sellaista minua. Paljon on tuosta ajasta jäänyt edelleen tyyliini, vaikka tyyli onkin muuttunut hitusen rauhallisempaan suuntaan, vähän toisella tavalla runsaaksi, mutta edelleen teen tilkuista, edelleen suurennan liian pieniä ja pienen liian suurta. Edelleen leikittelen ja yhdistelen kaikkea toisiinsa ja luon samalla idealla kuin vuonna 2017. Osa idoista on jäänyt tuohon aikaan, eivät ole enää minun juttu, ainakaan ihan arkikäytössä. Mutta ehkä joskus saatan laittaa taas päälleni tunikan, joka on tehty trikoopaidan ja kauluspaidan yhdistelmästä. Mene ja tiedä. Mutta vuosi oli yhtä iloittelua ja hauskaa tekemistä.
Olitko mukanani jo silloin?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
KahvisäkkiTyyny
Tämä kahvisäkkityyny sai alkunsa, kun Rätti ja lumppu -projekti nytkähti eteenpäin, hyvin pienellä, miltei mikroskooppisella muurahaisaskeleella. Mutta vau mikä askel! Siinä se nyt on: kahvisäkistä ommeltu tyyny, jolla ei todellakaan nukuta päikkäreitä, ellei halua herätä verkkokuvio otsassa.
KahvisäkkiTyyny
Kun inspiraatio tulee kierrätyskeskuksesta, eikä kysy lupaa
On hetkiä, jolloin suuri visio syntyy käytännössä nollasta. Tai no, yhdestä Kierrätyskeskuksen kahvisäkistä, joka suorastaan huusi päästä uuteen elämään. Säkki oli nähnyt maailmaa: se oli kulkenut intialaisella kahviplantaasilla, hengittänyt varastojen pölyä ja seilannut maita ja mantuja, ennen kuin se päätyi kainalooni ja kotiini. Ja nyt, nyt se on tyyny.
Sitä voisi sanoa kiertotalouden voitoksi, tai ainakin ompelukoneeni pieneksi taistoksi, jonka se voitti. Langat pysyivät kasassa, neula ei napsahtanut poikki, ja vain kaksi kertaa jouduin toteamaan ääneen: ”Miksi minä teen tätä itselleni?” Mutta lopputulos on sympaattinen ja rouhea. Sellainen sisustuselementti, joka huutaa: “Minä olen nähnyt elämää, ja minä olen edelleen hyödyllinen.” SEO-näkökulmasta tämä on myös täydellinen avainsanalle kahvisäkkityyny. Sillä kyllä, nyt se on selvästi asia.
Rätti ja lumppu -projektin uusi etappi
Projektini, joka tunnetaan mahtipontisella ja kansanperinteitä hivelevällä nimellä Rätti ja lumppu, sai tästä uuden sivujuonen. Tässä projektissa ideana on muuttaa rikkinäiset, hylätyt ja kulahtaneet tekstiilit joksikin uudeksi tai ainakin joksikin, joka ei enää makaa kaapin perällä häpeämässä kohtaloaan.
Olen kerännyt jemmaan kaikenlaista “kierrätysmatskua”, kuten rikkinäisten tyynyjen ja pehmolelujen sisuksia sekä niitä sellaisia kankaita, joita “ei vielä kannata heittää pois, koska tästä voisi joskus tehdä jotain.” Nyt niille tuli käyttöä! Tai siis niille tuli yhden tyynyn verran käyttöä. Materiaalia olisi riittänyt vielä ehkä puoleen tyynyyn, jos olisin leikannut erittäin luovasti ja uhmannut fysiikan lakeja. Mutta en lähtenyt siihen. Haluan säilyttää projektissa edes jonkinlaisen arvokkuuden.
Tyyny, jolla ei nukuta päikkäreitä
Tämän tyynyn funktio on selvä: se EI ole päikkäri- tai päiväunikäyttöön. Burlap-kangas eli kahvisäkki on ihanan rustiikkinen, mutta kun poski kohtaa sen, tapahtuu suunnilleen sama kuin jos painaisi päänsä hiekkapaperiin. Pinta on rouhea, jämäkkä ja jättää todistetusti printtikuvion poskeen kuin olisi osallistunut johonkin urbaaniin kahvimerkkiseremoniaan.
Mutta sisustukseen, siihen se sopii täydellisesti. Se on kuin sisustuksellinen espresso: pieni, mutta potkaisee.
Lisäksi tyyny kertoo tarinaa: se puhuu kierrätyksestä, maailmanmatkaamisesta ja siitä, kuinka pienikin kangaspala voi saada uuden elämän, kunhan ompelija uhraa muutaman hermosäikeen ja yhden iltapäivän.
Kahvisäkkien persoonallisuus sulattaa sydämet
Kahvisäkissä on jotain romanttisen rosoista. Sen painettu teksti, logot ja kuljetusmerkinnät antavat sille luonteen. Minun tyynyssäni lukee “Robusta Parchment AB Crop 2017–2018”, ja jos joku kysyy, vastaan ylpeästi: “Kyllä, tämä on vintagea.”
Säkin toisella puolella taas on vaikuttava KAFFA-handshake-kuvio, joka näyttää siltä, että tyyny olisi mukana maailmanrauhan neuvotteluissa. Visuaalisesti tyyny toimii minkä tahansa sisustuksen keskellä: boheemin, rustiikkisen, skandinaavisen tai täysin sekavan. Se on statement piece, tiedät kyllä, kuten ne design-esineet, jotka maksavat pari sataa ja näyttävät siltä että joku unohti ne sadepäivänä ulos. Tässä vain plussana on se, että tämä maksoi ehkä kolme euroa.
Miksi tämä on SEO:n unelma?
Tässä postauksessa vilahtelee avainsanoja kuten:
- kahvisäkki tyyny
- kierrätetty sisustus
- Rätti ja lumppu projekti
- DIY kahvisäkistä
- upcycling ideat
Googlen algoritmi ilahtuu, ja niin ilahdut sinäkin, kun joku löytää tämän projektin ja ajattelee: ”Hei, minäkin haluan tuollaisen kahvisäkkityynyn!”
pieni askel ihmiselle, suuri askel kahvisäkille
Vaikka projektini eteni vain yhdellä miniatyyrikokoisella askeleella, se oli tärkeä. Jokainen lumppu on nyt yhden tyynyn verran vähemmän hukassa, ja minä olen yhden ompeluseikkailun rikkaampi.
Ja mikä tärkeintä:
- Tällä tyynyllä ei nukuta päikkäreitä.
- Tätä tyynyä ihaillaan.
Harkitsen jo seuraavaa kahvisäkkilöytöä… Rätti ja lumppu -projekti ei lepää, toisin kuin tämä tyyny.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: