Mistä tunnistaa ammattitaitoisen ja tehokkaan nuoriso-ohjaajan? Vaatteista? Ulkomuodosta? Eipä sitä taida muusta tunnistaa kuin työnteosta. Vaatteet kannattaa tosin olla pitkälti sellaiset, joissa on helppo olla ja puuhata. Itse käytän paljon leggareita, sillä liikunnanohjauksessa ei oikein farkuilla pysty touhuamaan. Minulla tosin on myös töissä erikseen toiset vaatteet, joita käytän ulkona, sekä eri aktiviteeteissa. Mekkoja käytän todella harvoin mutta käytän niitäkin, varsinkin nyt kun ei oikein ulkoilu onnistu märän kelin vuoksi.
Minulle siis tärkeintä on se, että vaatteet eivät kiristä ja ne päällä voi myös liikkua. Ettei kaikki kriittiset paikat vilku ja ovat siistit mutta pyrin siitä huolimatta pukeutumaan omaa tyyliä kunnioittaen. Lapset ja nuoret ovat aina hyvin kiinnotuneita siitä mistä olen minkäkin vaatteeni hankkinut tai minkä olen tehnyt itse. Ovat todella kiinnostuneita kierrätyksestä ja miten voisi itse toimia ekologisemmin. Paljon hyvää keskustelua aiheesta heidän kanssaan.

Vaikka pyrin siihen, että kaikki vaatteeni olisi kierrätettyjä niin edelleen joitain vaatteita joutuu hankkimaan uutenakin, niitä on pääasiassa työvaatteet. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että nykyään uusien vaatteiden määrä minulla on pudonnut 5% koko vaatevarastosta. Suurin osa on näistäkin sellaisia, jotka on hankittu ennen kierrätyselämääni. Suurin osa on vanhoista vaatteista tehtyjä vaatteita, ja puoliksi menee sitten kirpputoreilta ostettujen ja itse tehtyjen (kankaista). Tämä on siis vähintään mitä haluan minulla olevan. Onneksi tänä syksynä löysin kivat ulkoiluvaatteet Kontista, mutta ainoat jotka on pakko ostaa uutena on vaelluskengät, vanhoista tulee jo vedet läpi…Kurjuus.

Niin kuin monet tietää, en juuri katso sitä, että miten tällainen +40 vuotiaan pitäisi pukeutua vaan pukeudun ihan sen mukaan miltä itsestäni tuntuu, tärkeää on myös se, että tyyli on sellainen mihin on helppo samaistua ja helppo lähestyä. Jäykkä pukeutuminen ei toimi tässä hommassa. Omaa tyyliä kunnioittaen, se on parasta.

Maanantai

Maanantaina puetaan päälle pitkähihainen trikoopaita ja päälle ilmaisosastolta löytynyt flanellipaita, tyttären vanha kaulaliina ja siihen sopiva pipo, joka on myös ilmaisosastolta löytynyt, pipoon tein itse turkistupsun, jonka ohjeen löytää täältä, leggarit on ostettu aikanaan uutena ja jalassa on ilmaisosastolta löytyneet oversize bootsit. Suosittelen turkistupsujen tekemistä itse, on todella helppo tehdä sellaisenkin, joka ei askartele muutoin koskaan ikinä mitään. Materiaaliakin löytyy helposti kirppiksiltä, varsinkin Kierrätyskeskuksesta.

Läjä projekti ja sen tiimoilta tekstiilijätteestä tunika. Nyt tuli niin suloinen tunika, että mieli ihan kirkastuu ja haluaa tehdä lisää ja lisää tällaisia tunikoita. Vihdoin on saatu projekti eteen päin yhdellä uudella vaatteella.

Tekstiilijätteestä tunika

Nyt on tosiaan tehty isosti hommia, että saadaan tämä läjä projekti jälleen kunnolla vauhtiin. Kun olen valittanut siitä, että homma ei etene ja ei meinaa saada laatikoita tyhjäksi niin on ihan pakko myös todeta sellainen, että jälleen on yksi laatikko tyhjä. Olo on mitä mahtavin tämän vuoksi. Kyseinen laatikko sisälsi erilaisia paidan osia kuten hihoja, etu-tai takakappaleita ja oli muutamia hartiaosiakin. Loput mitä en enää käyttänyt laitoin koulun askartelukassiin. Täytyy sanoa, että nyt on aika kevyt olo kun taas yksi laatikko on poissa ja kaapissa keikkuu uusi sekametelisoppa tunika.

Tämän tunikan lopputulos oli aika kiva. Tässä on kaikki ne elementit joista pidän. On tilkkumaisuutta, yliampuvaa, pitsiä sekä tietenkin oversize kokoa. Tämän tyylinen tunika tai mekko on todella helppo toteuttaa. Rakenna helmaosa hihaosista niin, että hihan ranneosa tulee kiinnitetyksi yläosaan ja näin helma automaattisesti levenee, jos käyttää etu- tai takakappaleita niin leikkaa kappale hiukan viistoon, helmasta leveämpi mitä yläosasta.

Kun helmaosa on ommeltu sen voi leikata muotoonsa halutessaan. Itse tykkään niin, jotkut jättää helman epätasaiseksi mutta minulle se on liikaa vaan haluan sen epäsymmetriseksi tarkoituksella ja sen lisäksi rakentaa helmaan frillan. Mitään kaavaa siis ei tarvita vaan rakennetaan tunika kappaleiden mukaan.

Päivä luonnontieteellisessä museossa

Meidän pojan lempimuseo on luonnontieteellinen museo, jossa pitää päästä seikkailemaan aina kuin vain mahdollista mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että aikansa kutakin ja nyt keskitytään muihin menoihin. On todella mielenkiintoinen kohde ja todella suosittelen paikkaa ihan kaikille mutta meille riittää kyllä nyt. Tänä vuonna käyty jo pariin kertaan täällä. Vaikka miten olisi dinoja ja dinokierroksia niin jossakin kohtaa vaan tulee sellainen olo, että nyt riittää, halutaan jotain muuta. Härdelli ei ihan samaa mieltä ole mutta seikkailunhaluisena otti asian rauhallisesti, että tämä on nyt viimeinen kerta hetkeen kun mennään Luonnontieteelliseen museoon.

Kaikesta huolimatta oli mahtava päivä, joka vietettiin Härdellin kummin kanssa. Oikeastaan aika sama missä aikaa kuluttaa kunhan saa olla niiden tärkeiden aikuisten kanssa tekemässä jotakin lapsen ehdoilla. Jokainen reissu on aina onnistunut reissu kun antaa seikkailun viedä mennessään. Luonnontieteellisen museon käyntiin liittyy aina myös ruokailu ja tällä kertaa Härdelli halusi tiettyä ruokaa ja shän sopi meille oikein hyvin. Massut tuli täyteen ja dinojen metsästäjä/tutkija tuli ravittua niin päästään kuin vartalostaan.

Siivous kannattaa aina

Satuin siivouksen tiimellyksessä löytämään myös jotakin vanhaa lankaa, jossa on joukossa paljetteja. Lanka on kauan sitten ostettu tyttöä varten mutta en ole koskaan saanut aloitettua siitä mitään. Nyt tein vihdoin pipon. Lankaa on vielä paljon jäljellä, että jos tyttö vielä haluaa pipon niin teen hänelle myös samanlaisen. Ohjeita erilaisiin pipoihin löytyy täältä. Itse valitsin ihan peruspipon ohjeen.