Me muutetaan
8
Nyt on aika sanoa, että me muutetaan. Peltonäkymät muuttuvat kaupungin kerrostaloihin. Jeps, me jätämme taaksemme maalaisidyllin ja siirrymme kantakaupunkiin. Elämä muuttuu kertaheitolla aivan toisenlaiseksi. Mennäänkö persedellä puuhun, vai onko tämä sitä mitä oikeasti haluamme? Se jää nähtäväksi. Olen aina ollut kaupunkityttö ja olen kaivannut kaupungin sykkeseen.
Me muutetaan
Eikä se riitä, että muutamme, vaan me muutamme paljon pienempään asuntoon missä nyt asumme ja ihan ensin pitää saada myytyä osa huonekaluista, keittiö tavaroista, vaatteista ja kengistä. Kaikki kun ei tule koskaan mahtumaan niin pieneen asuntoon minne ollaan menossa. Miksi päätimme näin? Siihen on monta syytä, mutta yksi oli se, että minun työmatkat julkisilla täältä Pohjois-Helsingistä on aika tuskallista matkata. Kantakaupungista pääsen kaikkein parhaiten ja nopeiten työmaalle. Se kuitenkaan ei ollut se ainoa syy, muitakin on joita en tässä enempää ala avaamaan.
Toinen syy on ihan vain se, että olemme jo pidempään suunnitelleet tätä muuttoa, vaikka tarkoitus olikin muuttaa vasta vuoden päästä. Asunto kuitenkin löytyi viikossa ja vuokrasopimus allekirjoitettiin heti. Avaimet saadaan nyt kuun vaihteessa ja viimeinen muuttokuorma saadaan uuteen osoitteeseen lokakuun lopulla. On kyllä aika kiva alkaa rakentaa uutta. Härdelli odottaa kovasti pääsyä uuteen kouluun.
Viikonloppuna alkaa myynti
Viikonloppuna alkaa meillä ensimmäinen myynti täällä meidän takapihalla. Toivottavasti saadaan edes jotakin pois tieltä ennen kuin aletaan täyttämään autoa pahvilaatikoilla. Myöhemmin tulee uusi myyntiviikonloppu, sillä lähtevää tavaraa on paljon. Olen vienyt myös töihin ison pinon tavaraa, joista hyötyy meidän tila ja nuoret. Laatikkoprojekti on siis näillä seisomisilla päättynyt siihen, että lähes kaikki laatikon sisältö on työpaikallani ja osa on mennyt räteiksi mopopajalle ja keramiikkaan ja osa sitten minun nuorille tekstiilipuolelle.
Pientä luopumisen tuskaa on kyllä, sillä olen niin suurella hartaudella rakentanut tämän ihanan vaatekaappini ja nyt on luovuttava suurimmasta osasta vaatteita ja varsinkin kenkiä. Mutta tavallaan on ihanaa saada oloa kevennettyä ja pääsee oikeastaan rakentamaan jotain ihan uuttakin tällä tavoin. Olen innoissani ja samalla myös surullinen. Vaikka en ole koskaan tykännyt asua tässä, niin meillä on ollut täällä myös omat hyvät hetkemme ja onhan tämä yhteisö täällä ollut ihan huippua.
Rentoa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Rääsystä vaatteeksi
Nyt tehdään rääsystä vaatteeksi taikatemppu. Sain aikanaan äidiltäni kasan, jossa oli tilkkuja, keskeneräisiä töitä ja jopa minun tekemä hame. Tuota hametta varjelen nyt tarkkaan, sillä käytin sitä jo pikkuisena paljon, ei se päälle mahdu enkä ala sitä tuunailemaan. Se saa säilyä yhtenä muistona omasta nuoruudestani ja koulusta. Mutta asiaan…
Rääsystä vaatteeksi
Tällaisessa äitini antamassa kasassa oli liivin tapainen keskeneräinen vaate, josta olen jo pidempään suunnitellut tekeväni jotakin. Mutta se jotakin on jäänyt vähän tuonne jonnekin ajatuksen tasolle. Mutta nyt kun aloin työstämään tuota laatikkoprojektia, niin tuli pengottua kaappeja ja löysin tuon keskeneräisen rääsyn, joka alkoi silmissäni näyttämään ihan korkeavyötäröiseltä hameelta. Ja koska selkeästi tuo rääsy minulle näytti mitä haluaa olla, niin tietenkin aloin miettiä, että millainen hame se sitten olisi.
Kaava:
- Miss B 3/93
Kaava on monelle jo tuttu, sillä olen aika paljon käyttänyt tätä kyseistä kaavaa. Ja nyt tuli yksi hame lisää. Kaava on aivan ihana ja pienillä muutoksilla saa erilaisia hameita, tämäkin on lyhyt, sillä ei tuosta rääsystä ollut ihan täyspitkäksi hameeksi. Eikä se edes haittaa. Yksi asia kyllä haittaa ja se on se, että hame on minulle nyt aika iso. Suunnitelmissa on pienentää hame, mutta ajatuksena on myös pukea tämän hameen alle tyllihame tai esimerkiksi pitsihame. Mutta nyt pitäisi tehdä se tyllihame vanhasta hääpuvusta.
Barbieta ja Haraldia
Sain viime vuonna kaupungilta synttärilahjaksi päivällisen kahdelle Harald ravintolassa ja nyt oli viimeisiä hetkiä käyttää se hyödyksi. Ennen herkuttelua hyödynsin ilmaisleffalippuni ja käytiin katsomassa Barbie elokuva ja tosiaan halusin Luxe -saliin, sillä mieheni ei ole vielä koskaan näissä ollut. Itse olen pariinkin kertaan, joten oli pakko herätä aikaisin, että päästään nauttimaan Barbiesta enemmän makuuasennossa.
Leffan jälkeen olikin mukava singahtaa ihanassa auringonpaisteessa syömään. Sai herkutella, eikä pitää kiirettä. Ja ei, lasta ei jätetty ilman ruokaa vaan hänelle tilattiin ruoka kotiin. Hän kun ei lähtenyt mukaan, vaan hän jäi kotiin nukkumaan. On ollut pari viikkoa kipeänä, niin nyt nukkuu viimeiset hetket, että jaksaa sitten muutaman viikon vielä tuossa vanhassa koulussa ennen siirtymistä uusiin seikkailuihin. Niin, tosiaan, me muutetaan.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: