Viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan
4
Kesä ei tunnu minusta koskaan suorittamiselta. En halua listaa nähtävyyksistä, joista pitää ottaa pakollinen kuva, enkä aikataulua, joka täyttyy täydellisistä kesäpäivistä. Kaikkein parhaat muistot syntyvät yleensä hetkistä, jotka näyttävät ulkopuolelta aivan tavallisilta: hiekkaa varpaissa, kahvi termospullossa, musiikki joka kuuluu ilta-auringossa jostain kauempaa. Tänä kesänä mukana on myös jotain aivan uutta. Meidän ensimmäinen oma mökkikesä. Tai oikeastaan projekti, joka näyttää tällä hetkellä enemmän viidakolta kuin idylliseltä mökkimaisemalta. Silti juuri nyt tuntuu siltä, että viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan kuvaa täydellisesti sitä, mitä tältä kesältä eniten odotan.
Viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan
Kesässä parasta on se, että tavalliset asiat muuttuvat yhtäkkiä erityisiksi. Sama kahvi maistuu paremmalta ulkona juotuna, sama kaupunki näyttää pehmeämmältä ilta-auringossa ja täysin tavallinen keskiviikko voi tuntua pieneltä seikkailulta. Minun kesälomani ei oikeastaan rakennu isoista suunnitelmista vaan muutamasta asiasta, joihin palaan vuodesta toiseen uudelleen.
Yyteri ja loputon hiekkaranta
Yyterissä on jotain melkein epätodellista. Kun hiekkadyynit avautuvat eteen, ei aina tunnu edes siltä, että olisi Suomessa. Maisema näyttää enemmän joltain elokuvan rantakohtaukselta kuin kotimaan kesältä.
Rakastan sitä tunnetta, kun hiekka on niin lämmintä, että kengät unohtuvat heti autoon. Tuuli, meri ja valtava avoin tila tekevät olosta kevyen tavalla, jota on vaikea selittää. Yyterissä ei tarvitse suorittaa mitään. Voi vain kävellä rantaa pitkin, istua dyynien suojassa tai katsoa merta tuntikausia.
Usein parhaat rantapäivät eivät edes sisällä uimista. Riittää, että mukana on viltti, jotain hyvää syötävää ja aikaa olla ilman kiirettä.
Suomenlinna ilman suunnitelmaa
Suomenlinna kuuluu niihin paikkoihin, joihin voisin mennä aina uudelleen. Vaikka siellä käy paljon turisteja, paikka tuntuu silti rauhalliselta.
Paras tapa viettää päivä Suomenlinnassa ei ole nähdä kaikkea vaan kulkea ilman päämäärää. Löytää hiljainen rantakallio, istua hetki vanhan kivimuurin vieressä tai vain katsella veneitä. Lauttamatka kuuluu kokemukseen yhtä paljon kuin itse saari. Siinä ehtii jättää kaupungin hetkeksi taakse.
Pidän myös siitä, että Suomenlinna näyttää erilaiselta joka säällä. Aurinkoisena päivänä meri kimaltää kirkkaana, mutta pilvisellä säällä koko paikka muuttuu melkein elokuvamaiseksi.
*****
Piknik Helsingissä
Helsinki on kesällä parhaimmillaan juuri silloin, kun mitään erityistä ei tapahdu. Yksi täydellinen päivä voi olla niinkin yksinkertainen kuin viltti, mansikoita ja hyvä paikka istua.
Rakastan rantapiknikejä kaikkein eniten. Se, että meri näkyy taustalla, tekee kaikesta heti enemmän kesää. Joskus mukaan lähtee kahvi ja croissantit, joskus taas kasa sekalaisia eväitä lähikaupasta. Piknikeissä parasta on spontaanius. Ei tarvitse varata pöytää eikä suunnitella viikkoa etukäteen. Ja jotenkin ulkona syöty ruoka maistuu aina paremmalta.
Ulkoilmakonsertit ja loputtomat kesäillat
Kesällä musiikki kuulostaa erilaiselta ulkona. Ehkä siihen vaikuttaa lämmin ilma tai se, että ihmiset ovat muutenkin rennompia. Rakastan erityisesti niitä iltoja, jolloin aurinko alkaa laskea kesken keikan ja koko paikka muuttuu pehmeän kultaiseksi.
Parasta eivät ole pelkästään esiintyjät vaan tunnelma. Ihmiset vilteillä, kaukaa kuuluva musiikki ja tunne siitä, ettei kenelläkään ole kiire kotiin.
Kesäilloissa on jotain melkein taianomaista. Yhtäkkiä huomaa, että kello on paljon enemmän kuin luuli, mutta ulkona on edelleen valoisaa ja lämmin tuuli tuntuu iholla. Sellaisina hetkinä tulee tunne, ettei kesä voisi koskaan loppua.
Ensimmäinen mökkikesä ja täydellinen kaaos
Tämän kesän suurin projekti on ehdottomasti mökki. Tai ehkä pitäisi sanoa mökkiraunioiden pelastusoperaatio. Mökki hankittiin vasta, ja paikka on tällä hetkellä täysin umpeen kasvanut. Piha näyttää enemmän villiltä metsältä kuin pihalta ja tekemistä riittää varmasti koko kesäksi. Mutta ehkä juuri siksi olen siitä niin innoissani.
On yllättävän palkitsevaa nähdä, miten paikka muuttuu vähän kerrallaan. Kun raivaa pusikkoa, pesee vanhoja pintoja tai löytää kaiken kaaoksen keskeltä jotain kaunista, alkaa vähitellen nähdä, millainen paikasta vielä tulee.
Rakastan myös sitä, ettei kaiken tarvitse olla heti valmista. Vähän kuluneet pinnat, vanhat huonekalut ja keskeneräisyys kuuluvat mökkitunnelmaan. Täydellisyys ei edes sopisi siihen. Ehkä juuri siinä on koko kesän idea. Kaiken ei tarvitse olla valmista eikä täydellistä. Riittää, että aurinko paistaa välillä, kahvi ehtii jäähtyä käteen ja jossain vaiheessa huomaa olevansa onnellinen ihan tavallisesta hetkestä.
Tällaiset ovat minun viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan, millaiset sinun on?
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Ihania hetkiä kesällä:
Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
Meidän perheessämme on yksi perinne, joka on vuosittainen kokoontuminen Turkuun, Aurajoen rannalle. Vaikka elämä vie meitä eri suuntiin, yksi päivä vuodessa varataan yhdessäololle. Tänä vuonna mukana oli hyvää ruokaa, jokilaivatunnelmaa, aurinkoinen Turku ja tietenkin kirppislöytö, joka keräsi enemmän kehuja kuin osasin odottaa. Tässä tarina siitä, miksi perhereissu Turkuun on vuoden tärkein perinne. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
Joka vuosi toukokuussa tai kesäkuun alussa suuntaamme Turkuun. Tapaamispaikkana toimii lähes poikkeuksetta Vaakahuoneen Paviljonki, josta on vuosien aikana tullut meille paljon enemmän kuin ravintola. Se on paikka, jossa sukupolvet kohtaavat.
Paikalle saapuvat isovanhemmat, omat lapseni puolisoineen, välillä puolisoiden vanhemmat, kummit ja muita läheisiä. Kokoonpano vaihtelee vuodesta toiseen sen mukaan, kuka pääsee paikalle. Silti yksi asia pysyy samana: meidän pieni perhe kokoontuu yhteen.
Nykyään yhteisiä hetkiä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kalenterit täyttyvät nopeasti, välimatkat kasvavat ja jokaisella on oma elämänsä. Siksi arvostan näitä tapaamisia vuosi vuodelta enemmän. Tällä kertaa saimme nauttia lähes täydellisestä alkukesän päivästä. Aurinko paistoi, Aurajoki kimalteli ja tunnelma oli juuri sellainen, jota toivoo vuoden ensimmäisiltä oikeilta kesäpäiviltä.
Ruokaa, Aurajokea ja yhdessäoloa
Perinne alkaa yleensä ruokailulla Vaakahuoneella. Pöytä täyttyy erilaisista annoksista, keskustelu rönsyilee aiheesta toiseen ja aikaa kuluu huomaamatta. Kukaan ei tunnu vilkuilevan kelloa, koska juuri sitä varten olemme paikalla: viettämässä aikaa yhdessä.
Ruokailun jälkeen lähdimme jokilaivaan kulkemaan edestakaisin pitkin Aurajokea. Turku näyttää vedestä katsottuna aina hieman erilaiselta. Jokirannan rakennukset, sillat ja ihmisvilinä muodostavat maiseman, johon en tunnu kyllästyvän koskaan.
Päivän aikana seuraamme liittyi vielä lisää väkeä. Joku ehti mukaan myöhemmin töiden jälkeen, toinen tuli toisesta kaupungista suoraan tapaamiseen. Se onkin yksi tämän perinteen parhaista puolista. Paikalle voi tulla silloin kun pääsee, eikä osallistumisen tarvitse olla täydellistä. Tärkeintä on, että nähdään. Illan edetessä nautimme vielä pientä huikopalaa ennen kuin oli aika suunnata nukkumaan. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Tallinnan kirppislöytö pääsi käyttöön
Päivän asu ansaitsee myös oman mainintansa.
Päälläni oli mekko, jonka löysin viikkoa aikaisemmin Tallinnasta Paavlin kirpputorilta. Se oli niitä löytöjä, jotka huomaa heti. Mekko jäi mieleen jo rekissä, ja sovituksen jälkeen tiesin, ettei sitä kannata jättää sinne. Rakastan kirppislöytöjä juuri siksi, että niillä on oma tarinansa. Harvoin vastaan tulee toinen samanlainen, ja usein vaate tuntuu paljon persoonallisemmalta kuin ketjuliikkeiden tarjonta.
Turun reissulla mekko pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön. Kevyt kangas, näyttävä kuosi ja kesäinen tunnelma sopivat täydellisesti Aurajoen rantaan. Juuri tällaisina päivinä muistan, miksi rakastan second hand -löytöjä niin paljon. Lopulta päivän tärkein asia ei kuitenkaan ollut ruoka, jokilaiva tai uusi mekko. Tärkeintä oli se, että saimme jälleen kerran viettää aikaa yhdessä.
Vuoden päästä tapaamme taas. Joku on ehkä muuttanut, joku vaihtanut työpaikkaa, joku saapuu paikalle uuden puolison kanssa ja joku ei tällä kertaa pääsekään mukaan. Mutta perinne jatkuu. Ja juuri siksi siitä on tullut meille niin tärkeä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Lisää samasta aiheesta: