Personal style vai signature style?
0
Personal style vai signature style? Olen viime aikoina miettinyt omaa pukeutumistani vähän uudesta näkökulmasta. Muodista, trendeistä ja pukeutumisen säännöistä puhutaan jatkuvasti, mutta entä se oma tyyli? Onko meillä jokaisella sellainen, ja voiko sen tunnistaa silloinkin, kun vaatekaapin sisältö näyttää välillä siltä kuin siellä olisi järjestetty jonkinlainen tekstiilialan vallankumous? Minä ainakin rakastan pukeutumista, jossa saa kokeilla, yhdistellä ja vähän hämmentääkin. Mutta löytyykö siitä kaikesta jokin punainen lanka?
Personal style vai signature style? Kaksi tapaa puhua omasta tyylistä
Personal style – oma tyyli on enemmän kuin vaatekaappi
Personal style tarkoittaa henkilökohtaista tyyliä. Se on kokonaisuus, joka muodostuu siitä, millaisista vaatteista pidämme, miten niitä yhdistelemme ja millaisena haluamme ilmaista itseämme pukeutumisen kautta. Siihen vaikuttavat mieltymykset, elämäntilanne, persoonallisuus, kokemukset ja tietenkin myös se, millaisia vaatteita kaapistamme sattuu löytymään. Oma tyyli ei siis ole mikään valmis paketti, jonka voi kerran määritellä ja sitten vain noudattaa loppuelämänsä.
Minusta tässä onkin yksi pukeutumisen kiinnostavimmista puolista. Oma tyyli voi muuttua, kasvaa ja saada aivan uusia ulottuvuuksia. Välillä innostun romanttisista mekoista, toisinaan kerrospukeutumisesta ja joskus taas jostakin aivan kummallisesta vaatekappaleesta, jonka olemassaoloa en ole osannut edes kuvitella. Se ei tarkoita, että olisin hukannut tyylini. Ehkä olen vain löytänyt siitä uuden puolen.
Olen koulutukseltani mallipukineiden valmistaja ja vaatetusala on kulkenut elämässäni pitkään. Vaatteita ei tule katsottua pelkästään niiden ulkonäön kautta, vaan myös materiaalien, rakenteiden, käyttötarkoitusten ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Joskus vaate on sellaisenaan täydellinen, joskus se kaipaa pientä muokkausta ja joskus sen käyttötarkoitus muuttuu kokonaan. Minulle pukeutuminen ei ole vain sitä, mitä kaupasta ostetaan ja miten valmis tuote puetaan päälle. Se on myös luovuutta, kokeilua ja mielikuvitusta.
Ja jos joku kysyy, mikä minun personal styleni on, en ehkä osaisi vastata yhdellä sanalla. Romanttinen? Kerroksellinen? Vintagehenkinen? Rönsyilevä? Kaikkia näitä varmasti, mutta ei välttämättä joka päivä. Minun vaatekaappini ei ole mikään tiukasti kuratoitu kokoelma, jossa jokainen vaate sopii täydellisesti yhteen muiden kanssa. Se on enemmänkin pieni seikkailu, jonka lopputulosta en aina itsekään tiedä ennen kuin olen saanut asun päälle.
Signature style – se oma tunnistettava juttu
Signature style tarkoittaa puolestaan tunnistettavaa tyyliä tai tavaramerkkiä. Se voi olla jokin tietty vaate, väri, materiaali, siluetti tai tapa yhdistellä asioita. Sellainen elementti, jonka nähdessään joku saattaa ajatella: tämä on aivan hänen näköisensä.
Signature style ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi pukeutua aina samalla tavalla. Ei tarvitse omistaa kymmentä samanlaista mekkoa, käyttää joka päivä samoja värejä tai rakentaa vaatekaappia yhden tarkasti määritellyn estetiikan ympärille. Tunnistettavuus voi syntyä myös tavasta ajatella pukeutumista.
Jos personal style on koko oma tyylimaailma, signature style on sen tunnistettavin osa. Se on vähän kuin käsialasi. Vaikka kirjoittaisit eri aiheista ja käyttäisit erilaisia sanoja, tekstissäsi voi silti olla jotakin, jonka tunnistaa omaksesi.
Minusta tämä on erityisen kiinnostavaa ihmisillä, jotka eivät halua pukeutua yhden tyylisuunnan mukaisesti. Voiko signature style olla juuri se, että tyyliä ei voi täysin ennustaa? Että tänään pukeudut romanttiseen ruutumekkoon farkkujen kanssa ja huomenna johonkin aivan toisenlaiseen? Ehkä tunnistettavuus ei synnykään siitä, että kaikki asut näyttävät samanlaisilta, vaan siitä, että niiden takana on sama ihminen.
Entä miltä minun tyylini näyttää?
Tämän päivän asukuvissa minulla on kellertävä ruutukuvioinen, röyhelöhelmainen kerrosmekko, valkoinen poolopaita, vaaleansiniset farkut ja tennarit. Kaiken kruunaa oliivinvihreä biker-takki. Kokonaisuus on rento, hieman romanttinen ja aika leikkisäkin. Mekko ei ole tässä asussa perinteinen mekko, vaan yksi kerros muiden joukossa. Farkut tuovat siihen arkisuutta ja tennarit tekevät kokonaisuudesta sellaisen, että sillä voi oikeasti lähteä kävelemään kaupungille.
Tämä on juuri sellainen yhdistelmä, jossa vaatteiden käyttötarkoitus ei ole aivan yksiselitteinen. Ruutumekko voisi toimia sellaisenaan, mutta miksi tyytyä siihen, jos sen alle voi pukea farkut ja poolon? Minusta pukeutumisessa on aivan valtavasti mahdollisuuksia, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi, jos katsoo vaatteita vain niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen kautta.
Ja sitten ovat ne pienet yksityiskohdat. Roosat silmälasit, hiukset, materiaalien yhdistelmät ja se, miten asu liikkuu. Yksittäinen elementti ei välttämättä ole mikään suuri tyylillinen tunnusmerkki, mutta yhdessä niistä syntyy kokonaisuus, joka tuntuu omalta.
Minun signature styleni ei ehkä ole yksi tietty mekko, väri tai vaatekappale. Se saattaa olla pikemminkin tapa yhdistellä asioita, joita ei ensimmäisenä ajateltaisi samaan asuun. Romanttista ja arkista, vanhaa ja uutta, itse tehtyä ja kirpputorilta löydettyä. Vaatteita, jotka saavat uuden elämän aivan erilaisessa yhdistelmässä kuin mihin ne alun perin oli tarkoitettu.
Pitääkö oma tyyli määritellä?
Muotimaailmassa puhutaan paljon oman tyylin löytämisestä. Pitäisi tunnistaa itselle sopivat värit, määritellä oma estetiikka ja rakentaa vaatekaappi, joka toimii mahdollisimman tehokkaasti. On kapselivaatekaappeja, tyylipersoonia, värivuodenaikoja ja erilaisia ohjeita siitä, miten pukeutumisesta saadaan harmoninen kokonaisuus.
En minä näitä ajatuksia sinänsä vastusta. Niistä voi olla hyötyä, jos oma vaatekaappi tuntuu vieraalta tai pukeutuminen aiheuttaa jatkuvasti päänvaivaa. Mutta entä jos pukeutuminen onkin itselle ennen kaikkea hauskaa? Entä jos haluaa kokeilla erilaisia asioita eikä aina tietää etukäteen, mikä toimii?
Minusta oman tyylin löytämisen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että sulkee itseltään ovia. Päinvastoin. Se voisi tarkoittaa sitä, että oppii tunnistamaan, mistä itse pitää, ja uskaltaa tehdä sen pohjalta omia valintoja. Välillä voi pukeutua romanttisesti, välillä vähän rouheammin ja välillä niin, että kokonaisuus näyttää siltä kuin olisi eksynyt kolmen eri vuosikymmenen vaatekaappeihin. Ja mitä sitten?
Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, miten pukeutumiseen liittyy kaikenlaisia sääntöjä ja oletuksia. Millaisia vaatteita tietynikäisen naisen pitäisi käyttää, mikä on liian nuorekasta, mikä liian vanhanaikaista ja mikä muuten vain väärin. Minusta olisi paljon kiinnostavampaa kysyä, miksi pukeutumisen pitäisi olla niin vakavaa. Vaatteet ovat kuitenkin yksi tapa ilmaista itseään, ja joskus se ilmaisu voi olla vähän hassu, yllättävä tai täysin odottamaton.
Oma tyyli ei ole valmis, eikä sen tarvitsekaan olla
Ehkä personal style ja signature style eivät olekaan kaksi toisistaan irrallista asiaa. Ne täydentävät toisiaan. Oma tyyli muodostaa laajemman kokonaisuuden, ja sen sisältä voi löytyä tunnistettavia elementtejä, jotka kulkevat mukana vuodesta toiseen. Mutta niiden ei tarvitse olla pysyviä tai muuttumattomia.
Minä ainakin haluan pitää vaatekaappini avoimena uusille ajatuksille. En halua päättää, että tästä lähtien pukeudun vain romanttisesti tai että kaikki asuni pitää rakentaa tietyn väripaletin ympärille. Rakastan sitä, että voin löytää vanhan vaatteen, yhdistää sen johonkin aivan uuteen ajatukseen ja huomata, että kokonaisuus toimii yllättävän hyvin. Se on vähän kuin tekstiiliarkeologiaa, mutta tällä kertaa kaivaukset tapahtuvat oman vaatekaapin sisällä.
Ja ehkä juuri siinä on minun tyylini ydin. En niinkään halua näyttää aina samalta, vaan haluan, että pukeutumisessa näkyy oma luovuuteni, kiinnostukseni vaatteisiin ja haluni kokeilla. Jos siitä muodostuu tunnistettava signature style, niin hienoa. Mutta en aio rakentaa pukeutumistani sen ympärille, että minun pitäisi olla helposti määriteltävä.
Lopulta tärkeintä on se, että vaatteet tuntuvat omilta. Että voin pukea päälleni jotakin, katsoa peiliin ja ajatella, että kylläpä tämä on hauska kokonaisuus. Vaikka joku toinen ei ymmärtäisi sitä lainkaan.
Ehkä oma tyyli ei olekaan vastaus kysymykseen, millainen ihminen olen. Ehkä se on jatkuvasti muuttuva tapa kertoa siitä, kuka olen juuri nyt.
Entä sinä? Onko sinulla jokin tunnistettava signature style, vai vaihteleeko pukeutumisesi yhtä paljon kuin mielialasi? Oletko löytänyt oman tyylisi vai oletko edelleen matkalla sen äärelle? Onko Personal style vai signature style sinulle tuttuja termejä?
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua: