Vastuullisuus on uusi turhamaisuus
2
Aika, jolloin vastuullisuus oli arvo, on ohi. Nyt se on tarra, tunniste ja itsekoristelun väline. Vastuullisuus on uusi turhamaisuus, joka kimaltaa kauniisti valossa mutta ei välttämättä muuta mitään. Ehkä todellinen vastuullisuus ei näytä miltään, eikä varsinkaan siltä, mitä siitä halutaan näyttää.
Vastuullisuus on uusi turhamaisuus
Vastuullisuudesta on tullut uusi luksus. Sitä ei enää mitata teoissa vaan estetiikassa, siinä, miltä näyttää, kun on “parempi ihminen”. Kulutamme vähemmän, mutta postaukset näyttävät silti harkituilta. Meillä on vastuullisia vaatteita, vastuullisia valintoja, vastuullisia lomia ja vastuullisia tunteita. Kaikki oikein kauniisti kehystettynä luonnonvalossa.
Onko se pahaa? Ei tietenkään. Kauniit asiat voivat olla totta. Mutta on myös totta, että vastuullisuus on muuttunut muotisanaksi, jonka ympärille on rakennettu kokonainen tunne-ekonomia. Me myymme ja ostamme hyvyyttä, kuten ennen myytiin ylellisyyttä.
- Kun ennen haaveiltiin merkkilaukusta, nyt haaveillaan eettisestä merkkilaukusta.
- Kun ennen kuvattiin täydellinen latte, nyt kuvataan täydellinen “kierrätysmuki”.
- Symbolit vaihtuivat, mutta tarve näyttää jotakin säilyi.
Takki leikkuujätteestä. Ei kampanjaa, ei slogania, vain vaate, joka syntyi tarpeesta, ei trendistä.
Hyvän ihmisen estetiikka
Vastuullisuus ei ole enää vain valinta, se on estetiikka. Se näkyy sävyissä, materiaaleissa, jopa valon suunnassa. Pellavanharmaa on uusi kullanhohto, ja “minimalistinen elämä” on uusi status.
Mutta kuten kaikki estetiikat, myös tämä on valikoiva. Se suosii niitä, joilla on varaa valita. Niitä, jotka voivat ostaa aikaa, hiljaisuutta ja käsityötä. Vastuullisuus on muuttunut eräänlaiseksi moraaliseksi pääomaksi, tavalla, jota kukaan ei oikein uskalla sanoa ääneen. Ei siksi, että tarkoitus olisi huono. Vaan siksi, että hyvääkin voi kaupallistaa, jos sen ympärille rakennetaan tarina, joka myy.
Performatiivinen eettisyys
Nykymaailmassa mikään ei ole totta ennen kuin se on jaettu. Siksi myös hyvyydestä on tullut esitys. Vastuullisuudesta puhutaan kuin se olisi uusi identiteetti, mutta mitä tapahtuu, kun tekojen sijaan jää vain tarina? On helppo olla vastuullinen, kun joku näkee. On vaikeampi olla vastuullinen, kun kukaan ei huomaa.
Ehkä juuri siinä piilee tämän ajan paradoksi: haluamme olla hyviä, mutta pelkäämme olla näkymättömiä. Haluamme muuttaa maailmaa, mutta emme kestä, jos kukaan ei taputa.
Harmaa alue
Totuus ei ole musta eikä valkoinen. Moni, joka poseeraa pellavamekossaan ja puhuu kierrätyksestä, tekee sen aidosti, koska välittää. Moni, joka ei sano sanaakaan ilmastosta, tekee ehkä hiljaisesti enemmän kuin ne, jotka huutavat siitä koviten.
On olemassa valtava harmaa alue, jossa ihmiset tekevät parhaansa, epäonnistuvat, yrittävät uudelleen ja elävät. Se ei ole trendikästä eikä helposti jaettavaa, mutta se on todellisempaa kuin mikään hashtag.
Ehkä vastuullisuuden todellinen muoto ei ole näkyvä. Ehkä se on päätös ostaa vähemmän ilman että siitä tulee tarinaa. Ehkä se on tapa katsoa maailmaa ja ihmisiä niin, ettei kaikkia tekoja mitata kuvina tai poliittisina lausuntoina.
VASTUU ILMAN OTSIKKOA
Jos vastuullisuudesta on tullut uusi turhamaisuus, se ei tarkoita, että vastuullisuus itsessään olisi tyhjä sana. Se tarkoittaa, että olemme kadottaneet sen hiljaisen ytimen, sen jossa hyvyys ei ole brändi vaan tapa olla olemassa. On helppo sanoa, että kulutus on pahasta.
Paljon vaikeampaa on tunnustaa, että haluamme silti kauneutta, ja että kauneus maksaa aina jonkin hinnan. Mutta ehkä juuri tämä rehellisyys on ensimmäinen askel kohti aitoa vastuuta.
- Ei täydellisyyttä, vaan tietoisuutta.
- Ei brändiä, vaan ihmisyyttä.
- Ei turhamaisuutta, vaan hiljaisuutta tekojen takana.
Vastuullisuus ei katoa, jos sen ympäriltä riisutaan kiiltokuvapinta. Se voi muuttua jälleen joksikin aidoksi, vaatimattomaksi ja vaikeaksi. Joksikin, mitä ei tarvitse nimetä, koska se vain on.
Jos vastuullisuus on uusi turhamaisuus, ehkä paras tapa olla vastuullinen on kieltäytyä tekemästä siitä omaa kruunuaan. Ehkä kaikkein radikaalein teko on olla sanomatta mitään ja silti elää niin kuin uskoo.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
”Haluamme muuttaa maailmaa, mutta emme kestä, jos kukaan ei taputa.” <— aivan loistava tiivistys tähän aiheeseen ja nykypäivän meininkiin.
Kiitos 🙂