Rakastan farkkua, sen ihanaa jämäkkää materiaalia. Varsinkin farkkutakit ovat suuri heikkous ja niitä onkin kertynyt aika monta vuosien aikana. Olen myös tehnyt muutamia ja olette nähneet täällä blogissa niitä. Nyt kuitenkin päätin ommella vielä yhden takin. Lumppis-projektin yksi kasseista sisältää erilaisia farkkujen jämiä, osa isompia, osa pienempiä, kaikenlaista siis. Olikin hassu katsoa miten yksi takki sai muotonsa niinkin niukoista materiaaleista mitä tässä joutui käyttämään. Kaava on sama kuin tämän postauksen jakussa on käytetty. Katsokaa miten eri tyyppiset niistä tuli vaikka kaava on sama. Molemmat ovat tämän kevään lemppareitani ja ovat näyttäviä jakkuja molemmat.

Minusta on aivan mieletöntä kun tämän takin kuvat on otettu 14.4 ja nyt kun katsoo ulos näkymä on aivan toinen. Jo kahdessa viikossa on luonto muuttunut paljon ja nyt alkaa muuttua vielä lisää ja nopeassa tahdissa. Tämä on todella mieletöntä aikaa luonnolle ja oikeastaan kaikelle elolliselle. Kaikki herää henkiin. Isona toiveena on, että tämä tuleva kesä olisi meille paljon myötämielisempi kuin viime kesä. Minä todella, todella odotan kesää, sillä tarvitsen täydellisen hiljaisuuden omaan elämääni, vain oma perhe ja oma pieni hullu maailmani. Ei muita, ei työtä, ei mitään. Minä, me ja seikkailut. Niitä onkin muuten luvassa, hiukan sellaista mitä en ennen ole tehnyt. Niistä kerron myöhemmin lisää.

Kaikkihan sen tietää, hidas herääminen on parasta maailmassa. Ei kiire minnekkään, kattaa aamupalan parvekkeelle ja on vain niin pitkään kun jaksaa olla. akkujen lataaminen tuli muutama postaus sitten aika selväksi, että se on minulle tärkeää. Kaiken kruunaa se, että voi ommella/neuloa, näin saa aivot tyhjentyä kunnolla ja voimistaa oloaan seuraavaan koitokseen.
Kun jääkapista löytyy pari tummunutta banaania, niin tietää miten täydellisen herkullisia banaanilettuja niistä saa tehtyä ja kun pakkasesta löytyy vielä kupillinen mustikoita, on aika täydellinen aamupala suunniteltu puoliksi valmiiksi. Toki kannattaa ne kaapit kääntää ihan kunnolla, sillä kaapinperukoille on voinut kadota niin hunajaa kuin suklaalevitettäkin. Kunnon gurmee-aamuherkku on siinä. Jos et usko, niin kokeile itse!

Teki todella hyvää herätä rauhassa, ilman kelloa, ilman mitään kiirettä mistään, häärätä keittiössä ja nauttia aamun pienistä hetkistä. Tämä kyllä parantaa mieltä niin paljon. Yksin en päässyt olemaan kun lapset halusivat olla kotona (hiukan huono keli) ja isomman pojan tyttöystäväkin ilmestyi meille oleskelemaan, pelaamaan ja touhuamaan. Käytiin miehen kanssa laittamassa pyörät kuntoon ja lähdettiin koeajolle, se loppui lyhyeen sillä saatiin vettä niskaan ja minulla meni vaatteiden läpi hienosti kaikki kylmä vesi. Mutta nyt on kuitenkin avattu pyöräkausi ja voi sanoa, että kesä on tullut. Kaikki on nyt valmiina ihanan kesän vastaanottamiselle.

Nyt kun minulla alkaa tänään uudet tuulet ja uusi työympäristö pitää ottaa viikon sisällä haltuun, niin on aika epätodennäiköistä, että postauksia tulee näin nopeassa tahdissa. Mutta pyrin päivittämään Instaa päivittäin, edes yhdellä kuvalla päivässä, että voi hyvin seurata touhua siellä. Mutta voi olla, että homma lähteekin niin helposti käyntiin, että päivittelyt jatkuu samalla tavoin kuin tähän asti.