Jotenkin joka kevät ihmisetkin herää henkiin, ei vain luonto ympärillä, vaan ihmiset alkaa kurnuttaa kuin sammakot joka puolella. Pareja syntyy, pariskunnat lähenee toisiaan. Romantiikkaa tuntuu olevan joka puolella. Jokainen katselee maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi näin keväällä. Sitä on hauska seurata..
Minulla ja miehelläni on sama juttu. Kevät on enemmän kiehnäyskausi, mies tekee kaikkea ihanaa minulle ja minä taas puolestani etsin kaapistani kaikki romanttiset vaatteet, joilla voi korostaa sitä omaa olotilaa. Haluan unohtaa voimakkaat värit ja vaihtaa ne hempeisiin pastilleihin, haluan suloisia kuppeja kahvipöytään ja leikkiä prinsessaa. Kaikki on niin ällöpyllysöpöä, että jossakin kohtaa jää miettimään, että yöööök.
En ole romantikko, toisin kuin mieheni ja se tuottaa välillä paljon hankaluuksia meillä. Introverttina kun mieluummin olisin vain yksin, kuin olisin miehen ruusunterälehdillä vuoratussa salongissa tanssimassa hidasta valssia. Olemme täysin erilaisia mutta täydennämme toisiamme erittäin hyvin. Tietenkin suhteessa on ylä- ja alamäkiä sekä riidellään mutta ei niitä mietitä sen jälkeen enää kun on asiat selvitetty. Ja meillä selvitetään kaikki riidat. Hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme ja näin olemme myös yhdessä kasvaneet.
Antaa siis meilläkin sen romantiikan nyt kukoistaa, vaikkei se minulle niin mukava juttu olekkaan. Olen kuitenkin oppinut antamaan sillekkin pikkurillin, ehkä se vielä saattaa viedä koko kädenkin, mene ja tiedä. Omanlainen seikkailu sekin.

Kuvien suloiset ja romanttiset asiat on hankittu eri kirppareilta, paitsi huivi. Aika helposti kirpuilta löytää erilaisia romanttisia juttuja, joita voi yhdistää helposti toisiinsa tai vaikka kokonaan johonkin toiseen tyyliin. Näin asujen ilme muuttuu helposti ihan toiseksi. Itse tykkään hankkia tällä hetkellä aika paljon kaikkea tosi söpöä kirppiksiltä ja pukea niitä vaikka bohotyylin kanssa tai ihan farkkujen kanssa. Lopputulos on aina ihan erilainen.

Hinta ei näillä päätä huimaa, kaikki on eri aikoina hankittu, esimerkiksi kengät jo pari vuotta sitten. Kahvikuppi on näistä uusin löytö, joka tehtiin tänä keväänä, samalla reissulla kun hankittiin minun torsoni. Sillä reissulla otin monta muutakin löytöä mukaani. Lanttilaan on sen verran pitkä matka meiltä, että sitten otetaan kunnolla jos löytöjä on paljon. Ei siellä tule käytyä muutoinkaan kovin useasti juuri matkan vuoksi.

Tänä vuonna on todella paljon tullut näitä Jauhoton taikina- blogin idealla tehtyjä donitsikakkuja joka paikkaan. Kaikki tekevät eri versioita ja homma on lähtenyt ihan lapasesta. Ruokaryhmät tekee kilpaa erilaisia kakkuja ja eri marketit myös ovat tuoneet omansa. Itse toki tykkään omasta kakustani eniten.
Itselläni on erittäin vaikea valinta edessä, sillä tavallaan haluaisin vain ne tavalliset munkit kun juuri isänpäiväksi tein donitsikakun mutta sitten taas tavallaan haluaisin donitsikakun kun munkkeja saa milloin vain tehtyä. Kyllä, selityksiä löytyy meikäläiseltä ihan kunnolla.
Joskus tuntuu, että näin päivänselvistä asioista tekee itselleen valtavan vaikeita. Kyllä te tiedätte, elämä on joskus niin vaikeaa kun ei osaa päättää mitä herkkua sitä söisi ja tarjoilisi. Elämä piloilla! Asiassa on kuunneltu niin miestä kuin lapsiakin ja nyt haluan kuulla teidän mielipiteen, tosin meillä tehdään sen mukaan mitä muu perhe on nyt päättänyt mutta haluan silti tietää mitä mieltä olisitte tässä asiassa. Onko ihanat perinteiset munkit se juttu vai pehmeän herkullisella valkosuklaamoussella täytetty donitsikakku se tämän vuoden vappujuttu. Käykää tutustumassa viime vuoden postauksiin myös niin se hiukan myös voi helpottaa valintaa: Vappu ja isänpäivä.