Vaatevallankumous – Verhosta tehty hame ja ilmaisosasto

Yleinen | 22.4.2018

Taas on aika vaatevallankumoukselle. Kuinka moni täältä aikoo osallistua? Itse en tänä vuonna ole ehtinyt juuri mukaan tai yli päänsä ehtinyt seurata mitä asian tiimoilta on uutta tullut. ainoa on Adidaksen muovijätteestä tehty kenkämallisto, jota olen seurannut. Enkä sitäkään kovin tarkasti. Tämän vuoden aikana en ole myöskään oikein kiinnittänyt huomiota yhtään mihinkään mikä liittyy vaatteisiin. Toki olen vähentänyt uusien vaatteiden ja kankaiden ostamista entisestäni mutta keräilijänä edelleen hankin sellaista mitä minulla ei vielä ole, enkä ole potenut siitä huonoa omaatuntoa.

Tänä vuonna suunnittelen tutustuvani materiaaleihin vielä lisää ja pyrin hankkimaan materiaalia, joka on ekologisempaa mitä lyckraa sun muuta sisältävät materiaalit. Eli pyrin etsimään luonnonmateriaaleja. Tarkoitus on myös laittaa enemmän vaatteita kiertoon Hope-yhdistykselle ja tietenkin keskittyä tuohon lumppis-projektiin.

Viime vuonna osallistuin vaatevallankumoukseen kirjoittamalla ”Love storyn” ja kertomalla muutaman vaatteeni tarinan. Tämän kirjoituksen voi käydä lukemassa täältä. Tänä vuonna olisi tarkoitus pukea joka päivä vaatteet, jotka on ostettu kirppiksiltä tai sitten tehty vanhoista vaatteista. Muulla tavoin en kykene osallistumaan haasteeseen. Mutta jotenkin on aina pakko.

Jos et ole koskaan ennen kuulutkaan mikä on vaatevallankumous tai et vain tiedä mikä se on tai sinua kiinnostaa osallistua, olla mukana niin klikkaa itsesi tänne tai käy lukemassa kestävänkehityksen Huili-lehteä. (ei päivity enää). Jos et ole jo mukana, niin tutustu edes aiheeseen. Osallistu niin kuin itse kykenet. Tiedä mikä on vaatevallankumous!

* * * * *

Vaatteen tarina

Tämän vuoden tarinani kertoo ihan vain siitä, mitä kaikkea ihanaa Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto voi sisältää. Mitä kaikkea ihanaa niistä saattaa voida tehdä ja miten se on ihan kaikille avoin paikka. Jokaisessa Kierrätyskeskuksessa täällä Pääkaupunkiseudulla on oma ilmaisosasto, jossa on ihan kaikkea mahdollista mitä maa päällään voi kantaa. Laatukin vaihtelee todella paljon mutta erilaisia ihania löytöjä tekee lähes joka kerta kun siellä käy. Yhdistän tässä siis löydöt sekä lumppis-projektin. Toistaiseksi kuvat ovat edelleen tasokuvia mutta varmasti kesällä saatte nähdä nämä myös päälläni.

Minulla on kaksi tarinaa, lähes samanlaista mutta kuitenkin erilaista. Molemmat tarinat ovat erilaisia mutta silti samanlaisia, tarinat sijoittuvat eri aikaan mutta samalle paikalle. Nämä vaatteet kuvastavat hyvin tunnetilojani, jotka sillä hetkellä vallitsee ja miten kohtaan vaatteen kotona myöhemmin.

Mikään kerta ei ole samanlainen kun lähdemme kiertämään kirpputoreja tai edes kun käydään yhdessä Kierrätyskeskuksessa. Tunnelma ja fiilis on aina, joka kerta erilainen.

* * * * *

1. Verhosta hame ja suloinen toppi

Lumppulaatikon perukoilta löytyi verho, jonka olen aikanaan napannut ilmaisosastolta, jo silloin näin, että verhosta tulee joko hame tai mekko minulle. Kun aloin sitä käännellä ja väännellä niin oli aika selvää, että verho on hame, ihana ilmava hame. Kun tuolloin käytiin Nihtisillassa, oli oloni nuhjuinen, ärsyyntynyt ja olin todella kettuuntunut kaikkeen, sairauteni temppuili ja tuntui kuin olisin ollut 100 vuotias mummeli. Tällä reissulla kuitenkin nuorruin sen 50 vuotta ja ilmaisosastolta lähti muutama ihana juttu mukaan, kuten kuvan verho sekä myös toppi, joka näkyy kuvassa. Toppi on löysä ja pitkä, kahta erilaista materiaalia, joka tekee siitä yleellisen tuntuisen. Tarkoitus olisi testata miten nämä kaksi sopii yhteen. Toivon ainakin, että sopivat niin hyvin, että voin niitä hyvin käyttää yhdessä.

Kuvissa olevat kengät ostin vuonna 2011 Krakovasta. Siellä oli silloin iso hitti tuollaiset muovikengät ja niitä oli paljon joka puolella. Minulla kun on tapana ostaa aina ne yhdet kengät kun ollaan matkoilla. Ei aina mutta useimmiten. Nämä kengät ovat minulle hyvin tärkeät, kuten kaikki ne vaatteet ja kengät mitä olen Krakovasta ostanut.

Tällä hetkellä fiilikseni on tästä asusta se, että se saattaa olla tämän kesän suosikki asuni mutta aina voi homma muuttua kun vaatteen laittaa päälleen, se ei välttämättä sitten olekkaan päällä sellainen mitä kuvittelli sen olevan.

* * * * *

2. neulottu pusero ja hame tilkusta

Vuosi sitten olin siinä pisteessä, että en tuolta ilmaisosastolta oikein mitään itselleni napannut. Tuntui jotenkin ihan turhalta hommalta. Materiaalia oli kotona valtavasti ja jotenkin mikään vaate ei innostanut minua. Mutta sitten käteen osui aivan ihana kerman vaalea, ehkä enemmänkin beige pitsi neule. aivan ihana. Parasta tässä paidassa oli se, että se on selkeästi käsin itse neulottu, vähän kasari tyyliä mutta innostuin siitä todella paljon.

Paita on pyörinyt kaapissani, olen sen monta kertaa ottanut sieltä pois ja laittanut Hope kassiin ja taas kaivanut sen sieltä kaappiini. Jostain syystä olen sitä pyörittänyt todella monta kertaa näin, kuten nyt tämän meidän kevätsiivouksen aikana. Se on jo toista kertaa otettu Hope kassista pois ja nyt kun vääntelin ja kääntelin sitä eri alaosien kanssa, olen päättänyt, että paita jää tänne. Paita kuitenkin antaa minulle aika voimakkaita tuntemuksia ja se on aika helppo yhdistää lähes mihin tahansa alaosaan. Tähän kuvaan valitsin kuitenkin paidan kaveriksi jämä tilkusta väsätyn hameen. Tässä kankaassa on nyt zero waste tyylillä hoidettu leikkuujäte hyötykäyttöön, hameesta ei siis jäänyt yhtään mitään ylimääräistä kangasta vaan kaikki käytettiin. Toki saumuri leikkasi hiukan mutta siis mitään ei jäänyt. Mahtavaa.

Mitä pidätte valinnoistani?

Myös leikkuujätteestä tehty hame on lähes samalla ohjeella tehty, helmaan vain lisätty yksi typytetty kaitale enemmän.

Ilmaisosastolta on myös sisustuslehti sekä kahvikuppi ja asetti.

Introvertti nainen

Yleinen | 21.4.2018

19 0

Vaikka olen kovin ulospäin suuntautunut ihminen, niin siitä huolimatta nautin eniten olla yksin omassa rauhassani, omassa pienessä linnassani, omissa ajatuksissani. Nyt onkin ollut sellainen määrä sosiaalista elämää, että aamulla tuntui kuin olisi kiviä päällä kun heräsi. Vasta huomenna saan viettää yhden päivän ilman muuta maailmaa ihan rauhassa. Tosin, minä olin jo ihan täysillä huomisessa kun heräsin. Sitten tajusin, että eih, nyt onkin vielä lauantai ja työpäivä. Älkää käsittäkö väärin, minusta on ihana tehdä töitä ja olla töissä, se sosiaalisuus vain vie minulta akut niin tyhjäksi, että olen todella väsynyt.

Viikolla on ollut niin hektistä, uusia ihmisiä olen tavannut paljon ja sitä omaa tilaa ei ole oikein tällä viikolla ollut. Siksi odotankin huomiselta paljon, omaa rauhaa ja omaa tilaa. Varsinkin kun maanantaina alkaa taas ihan uusi vaihe elämässä ja uudet työkuviot. Vaikka olen tavannut viikolla mahtavia ihmisiä ja kokenut taas monta uutta asiaa, joita muistella ja on ollut ihanaa löytää itsestään uusia puolia, nähdä Helsingistäkin uutta, niin kaipuu yksinkertaiseen ja omien seinien turvaan on kova.

Miten ihmeessä olenkin valinnut tällaisen alan, näin laajan työympäristön, jossa koko ajan voi joutua uuteen tilanteeseen, uusien ihmisten ympäröimäksi? Se on käsittämätöntä, vielä omituisempaa on se, että todella nautin tästä hommasta. Nyt vielä kun blogikaan ei ole enää ns. tuntematon, vaan minua on haastateltu niin käsitölehtiin kuin Helsingin Sanomiin sekä nyt myös kahta kirjaa varten. Toinen kirja käsitteli kirpputorielämää ja tämä toinen vaatteita. Minullahan näitä vaatteita on ja vielä avoimesti kerron suhteestani näihin vaatteisiini, tunteisiin ja matkoihin yms. liittyvää. Miksi joku vaate on minulle niin rakas, että en koskaan sitä tuunaisi vaan mieluiten tekisin siitä vaikka taulun.

Koitan siis kovasti tässä sanoa sitä, että eilen ennen työpäivää toimittaja tuli haastattelemaan minua kirjaansa varten. Tuntematon ihminen on minulle aina kauhistus ja tämän jälkeen suuntasin nokkani aivan uuteen työpaikkaan, jossa en ole kertaakaan ollut ja se oli sitten oikeastaan se viimeinen niitti ja kun pääsin kotiin, olin kuin halolla päähän lyöty. Näin voimakas on tunnetilani kun tapaan ihan uusia ihmisiä ja kun minun pitää olla sosiaalinen.

Toki introvertti ihminen on myös paljon muutakin kuin vain tämä mutta tällä hetkellä tämä asia on minulla päällinmäisenä, väsymys sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Minun tosin piti kertoa jotakin ihan muuta tässä postauksessa, kuten haastattelusta, mutta näin ne postausaiheet muuttuu kun herää.

Oli mahtavaa jutella tästä omasta kirpputori touhusta ja vaatteiden keräilystä, sitähän tämä varsinaisesti on, keräilyä. Oli kiva myös kertoa omista löydöistään ja miten lapset ovat ottaneet tämän villityksen omakseen. Mutta ennen kuin toimittaja tuli meille, niin keräsin akkuja ompelemalla vanhasta lantiohuivista ikuisuusprojektin ikkunaan. Huomenna olisi tarkoitus alkaa etsiä lisää materiaalia lumppulaatikosta ja saada verhoon hiukan lisää asioita. Mutta siitä huolimatta kohellan aina ennen kuin joku meille tulee ja niin tein tälläkin kertaa, eli kaasin kaikki murot pitkin lattioita ja koirien ruoka-astioita. Ei hyvä juttu ollenkaan. Tästä tuli iso harmi. Näin virittäytynyt ja ahdistunut olen aina, jooka kerta kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Haastattelu meni kuitenkin hyvin ja hommasta jäi hyvä mieli, istuin hiljaa parvekkeella ja söin rauhassa maalaiskanaa. Poikakin ilmestyi kotiin hetki ennen kuin lähdin töihin. Eli pieni akkujen lataaminen ehti tapahtua tuossa välissä.

Muistatteko ne 90-luvun lantiohuivit? Nyt minun pitsiunelma roikkuu verhona. Hyödynsin rikki mennyttä lakanaa. Tämä on vain yksi osa tätä verhoa. Tarkoitus on lisätä erilaisia osia tuohon vielä.