Parvekeprojekti nostaa päätään

Tänä kesänä tuo parvekeprojekti ei ole ollut oikein sujuva ja paljon on jäänyt kertomatta ja suunnitelmia tekemättä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotakin kivaa tänne. Läjä projektin tiimoilta meillä on farkkua edelleen jonkin verran, joista pienemmistä pitäisi keksiä jotakin hauskaa. Poika toi koiralenkiltä minulle kepin ja siitä lähti ajatus eteen päin. Tavallaan sain inspistä projektiin ihan siitä kun meidän parveke oli Hesarin viikkoliitteessä ja yhdessä kuvassa häiritsi tyhjä seinä.

Kyllä, minä voisin täyttää seinät ja lattiatilan kokonaan, niin hölmö olen. Näin pienen työn tekeminen sai isoja muutoksia aikaan meidän seinään. Tykkään todella paljon ja toimii hyvin. Alunperin ajattelin jonkinlaista poppanaa tai muuta seinäkoristetta mutta tämä toimii meille todella hyvin ja jälleen mies saa pyritellä päätään kun farkkua ilmestyy kuin vahingossa ympäri asuntoa.

Parveke-elämä jatkuu vielä pitkään

Toivotaan, että syksy pysyy pitkään lämpimänä ja voidaan rauhassa istuskella pitkälle syksyyn parvekkeen hämyssä ja nautiskella olostamme. Ihan vielä en olisi valmis laittamaan tavaroita pakettiin ja unohtamaan parve-elämän. Vielä olisi siis kesää jäljellä, minun mielestä ainakin.

Tein farkku palasista sydämiä ja täytin ne omplujätteellä, pujotin sydämet kahteen lyhyeen oksaan ja sidoin toisiinsa kiinni narulla. Ja seinään roikkumaan. Näin tuli hauska seinäkoriste. Erittäin helppo toteuttaa vaikka ihan kirjavasta puuvillasta.

Uudet ihanat koristeet farkusta

Minulla oli iso määrä jotain farkkuprojekteista ylijääneitä paloja, joista tein täytettyjä sydämiä, sisälle laitoin ompelujätettä, eli sitä mitä tulee saumurilla ompelusta. Nappasin pojan keräämiä keppejä kaksi ja yhdistelin ne naruilla, sain näin kivan seinäkoristeen tyhjälle seinälle.

Seinä on nyt hieno, on kuvia Kazimierzista, on hassu hattu ja pojan tekemä hylly. Nyt on siis seinä on täydellinen ja ei enää häiritse tyhjä kohta seinällä.

Eilen oli kammottava päivä Suomessa ja vaikka nämä asiat eivät blogiini kuulukkaan niin haluan siitä huolimatta välittää surunvalittelut omaisille ja voimia kaikille uhreille ja heidän läheisilleen. Voimia myös silminnäkijöille. 

Yhden lumppulaatikon tyhjennys

Lumppulaatikon ihan ensimmäinen työ oli maksimekko ja bolero. Tämän toteutin verhokapasta ja kahdesta erilaisesta jakusta sekä paidasta. Koska minulla oli iso määrä pitsin pätkiä niin tietenkin ne piti myös laittaa asuun mukaan.

Seuraava työ olikin toppi, johon koitin saada yhdistettyä kaikki jämä mitä mekosta jäi jäljelle. Jälleen myös erilaiset pitsin palaset löysivät mukaan.

Seuraavaksi tein laatikko mallisen paidan. Tämä tehtiin monesta erilaisesta palasta, jämästä. Lopputulos oli sellainen kuin pitikin, ylisuuri paita.

Miestenpaidan ja hameenhelman yhteinen sävel löytyi keväällä. Sain töihin mielettömän hauskan topin aika helposti ja nopeasti.

Olen todella tyytyväinen

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja siihen mitä kaikkea olen saanut valmiiksi. On ollut upeaa seurata miten vanha vaate on muuttunut käsissäni joksikin ihan muuksi ja mitä kaikkea on saanut vielä niistä leikkuujätteistä, mitä laatikkoon on jäänyt. Olen todella ylpeä itsestäni, että olen vienyt tämän projektin loppuun asti, vaikka välillä on hermot olleet tiukilla kun olen yrittänyt miettiä, että mitä ihmettä sitä mistäkin tekisi.

Ja vielä isompi juttu on se, että voin näyttää maailmalle miten muiden pois heittämästä materiaalista tulee jotakin käyttökelpoista, omaan tyyliin sopivaa ja tyylikästä. On sitten käytetty hyväksi kaavoja tai ei, mutta siitä huolimatta aika mahtava kokoelma uutta on saatu aikaan. Voisin sanoa tätä lumppukokoelmaksi.

Vihdoin ensimmäinen laatikko on tyhjä, tuntuu todella hyvälle. Kesän aikana myös Hope-yhdistykseen menevä kassi on hienosti kasvanut. Olen todella tyytyväinen.

Lopuksi lähes kaikki pienet tilkut tuli käytettyä tähän reppuun. Vielä muutama tilkku jäi mutta ne valmistuu  myöhemmin, joululahjaksi.