Kevätmatka Tallinnaan
22
Viikonloppuna pieni kevätmatka Tallinnaan alkoi aurinkoisissa merkeissä. Viime vuonna meidän reissu oli hiukan erilainen, sillä silloin lähdimme miettimään suhteemme tilaa ja tekemään päätöksiä jatkosta. Nyt päätimme lähteä antamaan aikaa toisillemme ja tällä kertaa ollaan myös yö poissa. Tämä oli siis tosiaan ensimmäinen kerta meille, kun yövyimme Tallinnassa. Oli kivaa, ettei mitään tarvinnut tehdä kelloa vilkuilemalla.
Kevätmatka Tallinnaan
Meillä oli suunnitelmissa vain lököilyä, historiaa ja syömistä. Tällä ajatuksella hyppäsimme My Star -laivaan ja rentouduimme My Chef kitchen -ravintolassa lähes koko matkan. Aurinko paistoi ja puurossanikin oli toukka. Sain uuden puuron ja vaikka toivoin, ettei toukan kohtalo ole rajan toisella puolen, niin epäilen, että toukka kohtasi kohtalonsa keittiössä. Puuro oli kaikesta huolimatta todella hyvää ja puuron lisäksi nautimme lasin viiniä sekä kuplavohveleita. Kyllä vain tuolla määrällä jaksaa pidemmälle päivää. Ehdittiin käydä vielä pyörähtämässä kaupassa sekä kannella.
Von Stackelberg hotelli
Hotelli sijaitsee vanhan kaupungin kyljessä ihanan idyllisessä kaupunkikartanossa. Hotelli on 4 tähden putiikkihotelli. Huoneemme hintaan sisältyi ilmainen Wi-Fi, aamiainen, poreallas kylpyhuoneessa, sauna mahdollisuus spa osastolla, minibaari, kahvi ja tee, ilmastointi, kylpytakki -ja tossut sekä tervetuliaismaljat Otto baarissa. Ravintolassa oli yksityistilaisuus, joten jouduimme miettimään toisen vaihtoehdon päivälliselle.
Kiek in de kök linnoitusmuseo ja Bastionin tunnelit
Ollaan todella monet kerrat suunniteltu, että kierretään linnoitusmuseo, mutta siihen ei ole koskaan jäänyt aikaa. Siellä kun aikaa menee. Fiilis oli muutenkin tuossa sellainen, että kiivetään ja kiivetään ja lopuksi mennään syvälle maan sisälle. Voin sanoa, että jalat on edelleen hellänä niistä rappusista. Tuli treenattua sitten jalkoja muutaman päivän edestä. Varpaat on vesikelloilla.
Ravintola Kaerajaan
Ravintola Kaerajaan sijaitsee Raatihuoneentorilla. Paikka on monille tuttu ja se on tosiaan turistirysän keskeisellä paikalla. Mutta koska olimme todella väsyneitä ja nälkäisiä linnoitusmuseon jälkeen, niin parkeerasimme ahterimme tuonne ja söimme erittäin maittavan päivällisen juuri tässä ravintolassa. En tosiaan uskonut, että sieltä saa näin herkullista ruokaa.
Ilta nautittiin hotelilla
Koska jalat oli hellinä kiipeilystä, päätimme ruokailun jälkeen siirtyä nauttimaan hotellin hämärästä, nauttien viinistä ja poreilusta. Ensin siis askel kohti Otto baaria, joka oli muuten aivan ihastuttava paikka, alunperin ajatuksena oli istua iltaa ulkona, mutta ilma oli sen verran viileä ja ravintolan ykstyistilaisuus liian näkyvästi esillä, niin päätimme istahtaa intiimiin baariin. Päivä oli joka tavoin oikein täydellinen ja sen päivän kruunasi tosiaan upea ilta ja poreilu.
Päivä oli täynnä hikeä, naurua ja erilaisia kommelluksia, joten oli ihanaa painaa pää tyynyyn ja nukkua hyvin. Tosiaan me molemmat nukuimme todella hyvin hotellissa. Maksoimme hiukan ylimääräistä, jotta aamulla ei tarvinnut mennä aamiaiselle, vaan aamiainen tuotiin meille. Saimme valita mitä kaikkea haluamme syödä ja herkut levitettiin pöydälle, näin saimme syödä todella rauhassa, katsoa telkkaria ja valmistautua rauhassa päivän koitokseen.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Omituinen hiihtoretki
Aurinko pilkistää sälekaihtimien takaa ja huutaa hiihtämään. Näin sai alkunsa omituinen hiihtoretki, jollaista ei ole sitten nähty vuosi kausiin. Nimittäin en ole hiihtänyt sitten nuoruusvuosieni. Muistan miten hiki hatussa hiihdettiin pitkin Runosmäen pururataa ja tuntui kuin ei olisi päässyt eteen eikä taakse. Kaatumiset kyllä muistaa, mutta eipä juuri muuta. Muistan myös ne pitkät hiihtoretket latumajalle Runosmäestä. Sellaisia reissuja kaipaa edelleen.
Omituinen hiihtoretki
Hiihtoretki alkoi hiukan nihkeästi, mies kyseli monta kertaa aamun aikana, että onko nyt oikea hetki mennä ja siellä tuulee ja sitä ja tätä. Mutta minä pidin pintani, haluan hiihtämään. Sitten huomattiin, että eihän monot mahdu enää pojalle ja suksetkin ovat ihan liian pienet. Eipä auttanut muu kuin jättää poika sohvalle makaamaan ja tutkia mitkä sukset toimii minulla. Noh, ne pojan pienemmät vermeet. Ei muuta kuin palttoota päälle ja sukset kainaloon ja pihalle.
Meno oli sitten sen tyylistäkin, sukset eivät luistaneet ja mieskin veti semmoisen lätsähdyksen takamuksilleen, että mäjähdys kuului varmasti toiselle puolen Suomea. Noh, ei auttanut kuin rauhoittua ja antaa hengityksen tasaantua. Otettiin sukset taas kainaloon ja kipiteltiin sukset kainalossa eteen päin. Hetken päästä taas sukset jalkaan ja ei kun juoksemaan suksilla, eihän niillä päässyt liukumaan kunnolla.
Herkutteluhetki Vanhassa Pehtoorissa
Koska kyseessä oli laskiaissunnuntai, niin pakkohan oli piipahtaa Haltialan laskiaisriehassa nauttimassa soppaa ja laskiaispullaa, näin jaksaa taas mennä kuin tuulispää juoksemalla sukset jalassa. Kun olimme nauttineet herkkumme, niin ei muuta kuin eteen päin. Vastaan jolkotteli lauma koiria vapaana ja minähän koirapelkoisena ihmisenä saan hepulin ja otan jalat alleni, sukset ja sauvat jäivät siihen ja juoksin kovaa vauhtia pakoon, suoraan ojaan, jossa oli iso määrä pehmeää lunta ja sinnehän meikäläinen upposi, mutta kovassa tohinassa ryömin vain eteen päin kuin olisin taistellut elämästä ja kuolemasta.
Koirat jolkotti rauhallisena ohi ja minä pääsin kuin pääsinkin yläs ojasta. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja kovalla juoksulla kotiin. Puolessa välissä matkaa tuntui kuin olisi henki loppunut, mutta ei kuin täysillä eteen päin kuin tuulispää. Potkin ja työnnän vauhtia sauvoilla mutta eteen päin ei vaan pääse. Hiki virtaa otsalla ja näen jo kodin katon. Juoksu kovenee ja kovenee. Vihdoin kotona ja olo on mahtava. Ensi kerralla toivottavasti sukset jo luistaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: