Kun oma maailma murskaantuu
14
Eilen oli kova myrsky ja annoin myös oman maailmani murskaantua ympärilläni. Kun oma maailma murskaantuu, tuntuu kuin mistään ei saisi enää kiinni, kaikki vain valuu hiekkaan. En tiedä onko se tunne jotakin kriiseilyä, vai iskeekö nyt kaikki vasten kasvoja, kun tilanteet rauhoittuu? Olo on sellainen, että haluaisin sukeltaa omaan pieneen maailmaan piiloon kaikelta ja olla siellä niin pitkään kuin tarve vaatii. Mutta valitettavasti perhe tarvitsee minua, työssä tarvitaan minua. En voi piiloutua, vaikka miten haluaisiankin. Vai voisinko sittenkin?
Aina ei voi olla se, joka järjestää, joka tukee, joka on se vahva tukipylväs joka seisoo tukevasti kiinni juurissaan. Varsinkin jos joku nakertaa niitä juuria koko ajan irti ja lopulta oma itsetunto on murskattu pieniksi palasiksi ja heitetty virtaavaan jokeen. Kun olet myös tunteva ihminen, et mikään robotti. Mutta kun odotukset on juuri päinvastaiset.
Syysmyrsky pysäytti ja antoi ajatuksia, avasi tuuliset ovet auki ja heitti minut suoraan myrskyn silmään. Ukkosen pauke ja salaman avatessa taivaan todellisuus iski niin lujaa vasten kasvoja, ettei sitä päässyt pakoon ollenkaan. Nyt kun maailma tyyntyy ympärillä, oma sisin kuohuu.
Kun oma maailma murskaantuu
Millä tavoin maailma on murkaantunut? Siihen on monta erilaista syytä, pieniä puroja, joista on kasvanut suuri joki ja se joki virtaa kovalla vauhdilla moneen suuntaan. En tahdo millään saada oikeasta laidasta kiinni ja saada jokea hetkeksi hiljentymään tai parempi olisi, jos se hetkeksi pysähtyisi. Olen joen keskellä virran vietävissä, sinkoan sinne tänne osuen välillä rantatöyräille, satuttaen itseni voimakkaasti.
Miksi kuvittelen, että maailmani murskaantuu?
Kevään aikana on tapahtunut niin paljon asioita, jotka ovat vieneet voimat ja mitä kuohuntaa on perheessä, se tietenkin verottaa oman osansa. Todella paljon negatiivista, joka on pyyhkinyt iloisen ja energisen Melissan pois ja tilalle on tullut aavemmaisen vakava ja surullinen Melissa. Sellainen, joka minä en oikeasti ole.
- Olenko tarpeeksi hyvä äiti? Teenkö työni tarpeeksi hyvin? Olenko hyvä puoliso? Annanko tarpeeksi tilaa virheille? Tekeekö se minusta huonon, jos en ole kaikessa mihin ryhdyn aina hyvä ja tee kaikkea täydellisesti?
Minulla ei ole haluja olla kaikessa paras, silti joka kerta soimaan itseäni todella paljon, jos en ole suoriutunut asioista täydellisesti, joskus tunteettomasti. Tunteilla kun ei ole oikein sijaa, jos haluaa saada täydellisen tuloksen. Miksi kirjoitan näin ja kerron teille, ettei kaikki ole nyt kauhean hyvin? Koska se helpottaa omaa oloani, saan purettua jonnekkin ja ehkä löydän tätä kautta myös takaisin pikku hiljaa sinne missä minun paikkani on. Ehkä arjen harmaus saattaa raottaa hiukan verhoaan ja saan ihanan auringonsäteen ohjaamaan minua eteen päin.
Elämä tuo ja se ottaa, joskus vaan se ottaminen on enemmän esillä kuin tuominen ja saaminen.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Pyöräretki Helsingin keskustaan
Lauantaina oli meidän pyöräretki Helsingin keskustaan. Lähtö ei sujunut odotetun mukaisesti. Minulta oli kumi puhki, se laitettiin ensin, sen jälkeen pyörä ei toiminut ja vaihteet posahti. Mutta lopulta pääsimme lähtemään, vaikka vaihteet olivat edelleen sekaisin. Pohjois-Helsingistä, täältä maaseudulta päätimme ajaa Helsingin keskustaan päin. Lopulta jämähdimme Kallioon ja se oli erittäin hyvä idea. Saatiin vihdoinkin hiukan pyörittyä Kallion monimuotoisessa maastossa ja tutustua sen katuihin.
Helsinki on niin ihana ja monimuotoinen kaupunki, täällä on ihan kaikkea mahdollista, on upeat metsät, rantaviivaa löytyy ja urbaania kaupunkia. Välillä onkin mukavaa päästä täältä maaseudun rauhasta Helsingin vilinään. Vilinää siellä kanta-Helsingissä onkin. Oli niin kaunis aurinkoinen ja lämmin sää, että ihmiset kokoontuivat puistoihin nauttimaan elämästään. Valitettavasti roskaa oli sitten ihan joka puolella. Ei kiva juttu ollenkaan. Helsingissä on muutoinkin todella vähän roskiksia mutta sen lisäksi, niitä tyhjennetään todella harvoin. Tämä johtaa sitten rottaongelmaan sekä lokkien parveiluun.
Pyöräretki Helsingin keskustaan
Meidän tarkoituksena oli käydä Hakaniemen UFF Vintage myymälässä, koska UFFilla on nyt tasarahapäivät ja etsin kuumeisesti itselleni pellavavaatteita ja parhaat pellavavaatteet löytyy kirppareilta, varsinkin vintageliikkeistä. Kasarin ihanat mallit kutittaa mieltä ja löytyikin yksi pellavainen vaate ja pari muutakin. Matkalla Hakaniemeen pysähdyimme myös Kierrätyskeskuksessa, josta löysin parit ihanat kengät.
Reissun tarkoituksena oli myös kuvata minun ihanat kirppisvaatteet ja tuunatut jutut, mutta arvatkaa vain tuliko sitä tehtyä? No, ei tietenkään. Kaikki unohtui kun viipotimme keskustaa kohti. Kirppistelyn lisäksi haimme Helsingin parhaasta vegaaniravintolasta take away -mässyt ja etsimme hyvän paikan ruokailla. Olimme jättäneet fillarit Hakaniemen torille ja Kalliossa kuljimme kävellen. Katsoimme sen olevan helpoin tapa liikkua.
Just Vige on ihana pikkuinen ravintola Kallion sykkeessä. Olen erittäin tarkka falafelien mausta ja tässä ravintolassa kaikki osuu täydellisesti kohdalleen. Myös hummus on niin hyvää, ettei sanaa tule suusta kun laittaa herkun suuhunsa. Suosittelen todella lämpimästi tätä ravintolaa, jos haluaa hyvää kasvisruokaa (myös vegaanisena saa kaikki halutessaan).
Kirpparit on ykköset
En osaa ostaa enää mistään muualta vaatteita kuin kirppareilta. Näin se vaan on. Löytää vaikka mitä mielenkiintoista ja pienellä vaivalla niistä löydöistä saa tuunattua oman näköisiä vaatteita halutessaan. Päätinkin, että esittelen löytöni eri tavoin mitä aikaisemmin. Eli pikku hiljaa minun päälläni, ei enää tasokuvina. Toki niitäkin tulee edelleen mutta nyt haluan esitellä nämä vaatteet näin. Koska löydöt olivat niin hyvät ja ovat juuri sellaisia kuin minun nuoruudessa oli. Kyllä, minä vanha mummeli käytän edelleen samanlaisia vaatteita kuin silloin teinityttösenä.
Mutta vaikka vaatteet esittelen eri tavoin, niin kenkäni esittelen nyt heti. Kahdet kengät löytyivät siis Kierrätyskeskuksesta ja varsinkin tuollaisia valkoisia kävelykenkiä olen etsinyt pitkään. Nyt ne löysin ja olen niin tyytyväinen.
Pyöräretken parhaita puolia on se, kun vihdoin olet päässyt kotiin, olet hikinen, väsynyt, punainen, raahaudut viimeisillä voimillasi yläkertaan ja valut suihkuun. Hetken suihkuteltuasi saat voimasi takaisin. Pukeudut ja singahdat pihalle lämpimien vällyjen alle. Herkkupöytä odottaa sinua ja saat vain nauttia ja olla. Tämä on elämää. On todella voittaja fiilis kun on pyöräillyt niin pitkän matkan ja päälle kävellyt toisen samanmoisen. Koko päivän ihana lenkki. Kyllä kelpaa pötkötellä pihalla rakkaiden kanssa.
En nykyisin enää osaa olla ilman polkupyörää, sillä pääsee niin kätevästi moneen paikkaan, varsinkin täältä Helsingin maaseudulta, josta kulkee julkisia niin huonosti tai jos kulkee hyvin, niin matka on puuduttavan pitkä. Pyöräillessä näkee paljon ja pääsee seikkailemaan ihan eri tavalla mitä julkisilla tai autolla. Ja täytyy sanoa, että nyt minun kesäni alkoi kun teimme pitkän retken pyörillä.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: