Käsityöharrastus ei ole halpaa
4
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa! Tiedätkö, mikä on vielä kalliimpaa kuin bensan hinta, sähkö ja avokadoleipä yhdessä? No, käsityöharrastus tietenkin! Ja silti me vaan hymyillään, kun löydetään se ”tarpeellinen” trikoo- tai merinovillakangas – viidettä kertaa tällä viikolla.
Käsityöharrastus ei ole halpaa. Mutta se on terapeuttisempaa kuin viisi kertaa psykologilla – ja tuotoksista saa pitää kiinni.
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa!
Tässä ei ole kaaos – tässä on luovuuden polku.
Langat maksaa, mutta niin maksaa elämäkin – ja kangas vielä enemmän! Hyvä merinovillalanka voi maksaa enemmän kuin viikonloppureissu Kuopioon, ja viskoositrikoo tuplasti sen verran – jos siinä on flamingoja tai seeproja. (Koska miksi ei?) Ja silti me ostetaan – koska se kuosi! Se fiilis! Ja se mahdollisuus, että just tästä syntyy mekko, joka pelastaa koko elämäntilanteen.
Varasto ei ole kaaos – se on järjestetty inspiraatio
Kun joku kysyy, miksi sinulla on 27 muovilaatikkoa lankaa ja kangasta olohuoneessa, vastaat: ”Tää on mun varasto. Tärkeä osa prosessia.”
Käsityöläisen kaapit eivät ole täynnä rojua – ne ovat täynnä potentiaalia! Jokainen kaavapaketti, kangaspala ja puikko odottaa sitä oikeaa hetkeä. Ja koska kangas ei homehdu (toivottavasti), se on melkein kuin säästötili – mutta hauskempi.
Ei, en kaatanut kaapillista materiaalia pöydälle. Tämä on suunnittelua.
Ompelukone ei petä – paitsi silloin kun se tekee sitä ihme siksak-jumitusta
Sä tiedät, että tää harrastus ei ole halpa, kun huomaat sanoneesi ääneen lauseen: ”Tarvitsen uuden peitetikkikoneen.” Ja sitten selaat Tori.fi:tä, Verkkokauppaa ja kaikki suomalaiset kangaskaupat… vaan huomatakseen, että kaikki koneet maksavat saman verran kuin viikon Thaimaan-reissu.
Mutta hei – ainakin kone pysyy kotona. Ja sillä saa aikaan itselle täydellisesti istuvat housut, joita kaupasta ei koskaan löydy. Vähän kuin tekisi ruokaa itse – paitsi että tämä voi vaatia 40 euron kaavat, kolme metriä kangasta ja hermoromahduksen.
Mutta se tunne, kun valmistuu… priceless.
Se hetki, kun viimeinen tikki on tehty, lanka päätelty, tai ompelusauma silitetty. Se on euforiaa. Se on se hetki, kun peilin kautta katsoo sinua uusi vaate – jonka sinä teit. Ihan itse. Omat kädet, omat virheet ja oma ylpeys. Ja silloin koko se kangasbudjetin repeäminen ei tunnu enää missään.
Tarkoitus oli vain lyhentää yhdet housut – nyt on ompeluhuone, 400€ kone ja oma Etsy-kauppa.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Tyyliä vuonna 2015
Minun tyyliä vuonna 2015 on jatkoa tyyliä menneiltä vuosilta -sarjan tiimoilta. Tuona vuonna valmistuin nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaksi ja tuunaus vimmani kasvoi yli äyräiden. Tyyli oli mitä sattuu ja olin hyvin kokeilunhaluinen monin tavoin. Yhdistin kaikkea kaikkeen ja osa on minulla edelleen menossa mukana, osa on jäänyt kokonaan unholaan ja osa on tallessa varastossa.
Huomioi, että myös kuvat ovat menneistä ajoilta ja eivät ole ihan nykyisten vaatimusten mukaisia.
Tyyliä vuonna 2015
Olin kova testailemaan ja kokeilemaan kaikenlaista. Yhdistelin mielelläni paitoja ja hameita toisiinsa luodakseni mekkoja. Tein paljon myös maksimekoista haalareita yms. Mielikuvitus oli kovassa koetuksessa kun kehittelin erilaisia juttuja. Kaikki eivät menneet ihan putkeen, mutta koska materiaali oli pääasiassa ilmaista, en miettinyt asiaa sen kummemmin, vaan tuunasin uudelleen. Mielenkiintoista aikaa monin tavoin. Kuvasin lähinnä tasokuvia, en niinkään päällä mitään. Nykyään haluan esitellä ehdottomasti kaiken myös päälläni, en vain tasona.
Keräsin tätä postausta varten muutamia minulle sellaisia tyylejä, joista pidin ja joita käytin koko ajan. Tuona aikana lähes kaikki vaatteet olivat itse tehtyjä, tuunattuja tai jotain hyvin vanhoja. En ostanut uutena mitään. Minulla oli monta vuotta niin, etten ostanut mitään uutena, kaikki käytettynä. Vain alushousut ja sukat ostin. Korona muutti sen hetkeksi.
Tyllihameen pystyi toteuttamaan pitsiverhoista, alushame on lakana.
Tuunasin itse tehdyn mekon helman hiukan kevyemmäksi itselleni.
Haalarin toteutin mekosta, jonka olin tehnyt itse jo muutama vuosi aikaisemmin.
Neuleet ja liivit oli mun juttu. Itse tehtynä tietenkin.
Ilmaisosaston housut muuttuivat käsissäni haalariksi.
Vanha paita ja tilkku yhdistettiin haalariksi.
Viskoosi sopii haalariksi todella hyvin.
Tein haalareita myös kankaista, joita olin ostanut vuosia aikaisemmin.
Vanhoista farkuista sai myös suloisia haalareita.
Söpöilyä monessa muodossa
Söpöys oli se minun the juttu. Pitsit tuli kuin iskusta, vaikka olin vannonut, etten hurahda koskaan pitsiin. Pitsi on tullut jäädäkseen oli ne sitten missä muodossa tahansa. Vannoutuneena mekkotyttönä, alkoi kuitenkin kaapista löytymään jos jonkinmoisia haalareita ja sillä tiellä olen edelleen. Nimittäin haalareita on ja tulee lisää tasaiseen tahtiin.
Mitkä oli in?
- viskoosi
- söpöt ja tyttömäiset kuosit
- pitsit eri muodoissaan
- runsaus
- värikkyys
Kaapista löytyi jo tuolloin työvaatteet, klassinen sekä runsas bohotyyli. Mori girl aika oli vasta tuloillaan, mutta jo vähän kolkutteli ja tiiraili ikkunasta sisälle. Vielä ei kuitenkaan sille ollut sijaa elämässä. Vähitellen kuitenkin alkoi muodostua se tyyli, joka minulla on nykyäänkin. Eli kaikki käy tyyli. Tuo aika oli jotenkin niin ihanaa, kokeilevaa ja hakevaa. Suloisen raikasta. Lemppareitani ehdottomasti oli kaikki ihanat haalarit, pitsihameet ja erilaiset hauskat korjailut vaatteisiin, että sain niistä uudestaan käyttökelpoisia.
Maksimekosta tulikin suloinen mekko.
Yhdistin rikkinäiset vaatteet toisiinsa ja hyödynsin reikää paidassa kuvion tekemiseen ja näin sain söpön paidan.
Itse tein pöksyni.
Miesten kauluspaidoista ja t-paidoista sai ihan uusia vaatteita.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: