Moikka, olen taas täällä
10
Niin, matkalta palattu ja moikka, olen taas täällä. Täällä kertomassa kummallisia juttujani. Tauko teki terää minulle, muttei oikein blogille, mutta ei haittaa, uudelleen vain hommiin! Monet ovatkin tuolla Instassa sanoneet, että odottaa minun matkakertomusta kovasti ja voin luvata, että tämä reissu on tapetilla aika pitkään, sillä kerrottavaa on niin paljon. Niin huonojakin juttuja kuin hyviä. Pieniä vinkkejäkin on tulossa mitä kannattaa huomioida kun matkustaa jouluna.
Lasten kanssa matkustelu ei ole helpoimmasta päästä ja varsinkaan eri ikäisten kanssa, eikä aina tuo huumorikaan auttanut purkamaan kiukkua, ei edes ne pikkuiset eväät, joita kanneltiin mukana joka paikkaan. Nähtiin paljon, koettiin monta asiaa, opittiin valtavasti ja tutustuttiin toisiimme kunnolla. Toivottavasti siis saatte paljon ideoita takataskuunne, kun matkustatte Krakovaan! Aivan, me olimme Krakovassa, minun sydämeni valitussa.
Suunnitelmia oli paljon, minne mennään ja mitä tehdään, mutta lasten ehdoilla oli mentävä, oli ikää lapsilla sitten 10v tai 19v. Ja siksi moni juttu jäi nyt tekemättä, kuten Krakovan ihanien Vintageliikkeiden kiertely, se olisi ollut niin hyvä blogi postauksen aihe. Mutta niiden tilalla löysinkin jotakin aivan mieletöntä, josta kirjoitan teille.
Moikka, olen taas täällä
Pienessä ajassa ehdittiin tehdä aika paljon asioita ja luppoaikaakin jäi, vaikka tuntui sille, että ohjelmaa oli puukattu paljon. Krakova on upea kaupunki ja nähtävää on siellä niin paljon, että sitä välillä tulee haukanneeksi aivan liian ison palan kun haluaa näyttää heti kaiken tästä ihanasta kaupungista, varsinkin Kazimierzista. Kelit eivät meitä suosineet, mutta emme antaneet sen vaikuttaa tahtiin mitenkään, vaan puskimme eteen päin ja nautimme olostamme siinä sivussa. Ruokaa on kuulkaas tullut syötyä ja paljon. Pari surullista asiaa tuli vastaan ja monta uutta kivaa juttua tilalle. Näin se elämä vie, ihania asioita tulee ja menee mutta onneksi Ariel on ja pysyy…Kerron myöhemmin mitä tuo lause pitää sisällään.
Olen nyt todella onnellinen ja väsynyt. Matkan jäsentämiseen menee jonkin aikaa ja lupaan, että pian saatte ensimmäisen jutun luettavaksenne. Minulla tosin on vähän muutakin kerrottavaa teille kuin vain tämä meidän matka.
Mitä oikein oli suunnitelma listalla?
- Maanalainen Krakova
- Auschwitz
- Wieliczka
- Schindlerin tehdas
- Zakopane
Tarkoitus olisi kertoa vähän muutakin mitä tuolla tapahtui, missä syötiin ja missä mokattiin. Jeps, meillä ei ihan mennyt reissu täysin suunnitelmien mukaan ja olikin mielenkiintoista nähdä miten pojat sopeutui kun tuli nopeita ja äkkinäisiä muutoksia.
Ihanaa uutta vuotta teille kaikille!
Kazimierz, sydämeni valittu
Kazimierz, sydämeni valittu,
se on intohimoni ja historiani. Se on minun kotini, jossa levoton sieluni rauhoittuu, siellä tunnen kuuluvani tähän maailmaan, maailman kaikkeuteen. Kazimierz on minun keskipisteeni, se on kaikki mitä on ja kaikki mitä ei ole. Kazimierz on Krakovan sykkivä sydän, sen veri on virtaava Veiksel, kadut kertoo tarinaa menneestä ajasta, ajasta jota emme saa enää takaisin.
Kazimierzin sielu muistaa menneen ja antaa tarjottimella meille nykyisyyden. Kazimierz on elossa ja se sykkii aamusta aamuun.
Kun ravintolat sulkee aamutuimaan ovensa, kuulet torimyyjien huhuilun. Aamu on alkanut Kazimeirzissa. Tämä osa kaupungista sykkii koko vuorokauden, se ei nuku koskaan. Ihanaa tunnelmaa aamusta aamuun, tunnista tuntiin, hetkestä hetkeen. Kazimierz kietoo sinut upottavaan syleilyyn, jossa vuorottelee ilo ja suru, historia ja nykyisyys.
Klezmer-musiikki huumaa, se juovuttaa ja viettelee, ravintoloiden herkulliset tuoksut pyytää nauttimaan heidän antimistaan. Hasidi-pojat rientävät iloisesti rupatellen kouluun. Aurinko kutittaa nenää ja lämmin tuuli halaa. Tässä on hyvä olla, katukivetyksellä katsellen ihmisiä ja syöden zapiekankaa. Jokainen nauttii tavallaan, minä hengittämällä elämää, elämää, joka kerran oli täällä, elämää, joka on täällä nyt.
Aika nousta ja lähteä kiertämään katuja. Rosak perheen tarina on kerrottu talon seinustalla. Synagogien historia on avoinna. Jokainen kadunkulma muistuttaa meitä siitä ajasta, kun Kazimerzissa sykki toisenlainen elämä, se elämä, joka sinne kuuluu. Tämä elämä on osittain keinotekoista, mutta tärkeää. Elämä on palannut Kazimierziin.
Kazimierz, sydämeni valittu,
tarjoilee meille mirhaa ja rakkautta. Pöytä katetaan runsaasti ja monipuolisesti erilaisia herkkuja. Pöydän antimista nauttii joka solulla, korvat kuulee, silmät näkee ja kieli maistaa. Täältä ei koskaan lähde pois, ei koskaan. Kazimierz viettelee, se huumaa, se antaa kaikkensa ja antaudun kaikkeen suosiolla. Annan sen hyväillä itseäni koko vierailun ajan. Hitaasti mutta varmasti. Ja kun lähdön aika koittaa, tunnelma on todella haikea, surumielinen. En halua lähteä, tarraudun jokaiseen hetkeen tiukasti kiinni. Mutta silti, lähdön hetki on nyt, katselen loittonevaa rakkauttani taksin takaikkunasta, kyyneleet valuvat pitkin poskia. Me kohtaamme pian, lupaan sen. Minä palaan pian kotiin, enkä enää lähde luotasi!
Rakkaudella,
Melissa