Slipoveri vanhasta neuleesta
10
Slipoveri on minun monivuotinen lempivaate. Mielestäni niitä ei voi olla liikaa ihan siitäkin syystä, että niillä saa aika helposti muokattua asun ulkonäköä vain lisäämällä sen slipoverin. Nyt halusin tietynlaisen sliparin, mutta en löytänyt ohjetta, aloitin muutaman kerran itse tekemään, mutta inspiraatio loppui kesken.
Slipoveri vanhasta neuleesta
Koska kompuroin niin paljon asian kanssa ja laiskuus vei voiton, laitoin ajatusmyssyn päähäni ja istahdin rauhassa sängylle ja laitoin leffan pyörimään. Siinä samassa valo klikahti päälle ja sain ajatuksen. Teen sliparin vanhasta paidasta. Paitakin oli jo mielessä, että mistä teen sen. Kaivelin ja heittelin vaatteita pitkin pitäjää kun kaivauduin yhä syvemmälle ja syvemmälle vaatekaapin sopukoihin. Sukelsin sinne kaikkein syvimpään pimeään nurkkaan, jonne ei yksikään itseään arvossa pitävä vaate eksy.
Ja sieltä minä sen löysin, neuleen nimittäin. Paita on muutama vuosi sitten kaivettu ilmaisosastolta ja muutaman kerran käytetty sellaisenaan, mutta paita ei sitten oikein minun tyyliä ollut, joten tästä onkin hyvä tehdä slipoveri, jota käytän ihan varmasti pitkään. Kun paita oli löydetty, niin kaivauduin kaavojen sekaan. Seuraava sukellus alkoi. Valmistauduin siihen hyvin, ensin join kupin kahvia rauhassa ja nollasin ajatukseni leffan parissa, jonka jälkeen laukkasin kiivaasti kaavojen luo ja hyppäsin summa mutikassa kasaan.
Slipari on paras vaate
Pienen sukelluksen ja parin harhavedon jälkeen löytyi kuin löytyikin kaava, joka voisi toimia täydellisesti tässä työssä. Koska minulla on pitkään ollut japanilainen muoti mielessä, oli aika itsestään selvää, että slipoverin kaava löytyy Cotton friend sewing -kirjasta, jonka on tekijöinä on häärännyt Yoko Katayama, Kyoko Sakauchi sekä Michiyo Ito. Samalla kaavalla voikin tehdä paitojakin. Eli monipuolinen kaava siis. Kun kaavakin on löytynyt niin ei muuta kuin hommiin. Aloitin homman sillä, että käärin hihat ylös ja polvistuin lattialle. Kyllä, minä teen kaavat ja leikkuun lattialla. Voi näitä minun raihnaisia jalkoja ja selkää.
Joka kerta on pieni jännitys siitä, että pääseekö lattialta ikinä enää ylös, vai joutuuko lopulta matelemaan lattiatasolla kuin käärme. Mutta tällä kertaa pääsin ylös, onneksi on seinät apuna ja aina voi kontata makkariin ja kivuta lattialta sängylle, siitä voikin heittäytyä istuvaan asentoon ja näin sitä päästiin ylös taas. Leikkuuhommat ovat ohi ja ei muuta kuin ompelemaan, sekään ei aina ole mutkatonta. Minun ompelukoneilla on oma tahto ja joskus voi joutua neuvottelemaan pidempäänkin, että viitsivätkö he ryhtyä yhteistyöhön meikäläisen kanssa. Mutta onneksi sekin meni mutkattomasti ja sain nopeasti valmiiksi söpön slipoverin, joka oli heti saatava päälle.
Tykkäätkö käyttää slipovereja?
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Sunnuntai tyyli omasta kaapista
Sunnuntai on minulla viikon ensimmäinen päivä, mutta koska se on vapaapäivä, niin silloin otan hyvin rauhassa. Ompelen ja hengailen, lepäilen ja valmistaudun maanantain työpäivään. Siksi pieni happihyppely teki terää ja vaikka oli vapaapäivä, niin halusin pukea päälleni jotakin kivaa.
Sodan kasvot näyttäytyi meille
Tämä viikonloppu on ollut erityisin haastava monin tavoin. Sodan kasvot näyttäytyi meille erittäin rumasti jo viime viikolla ja ja se tietenkin vaikutti myös viikonloppuun. Tuntuu kuin olisi pidättänyt henkeään koko tämän ajan. Myös se jännitti, että minun toinen haastattelu osui juuri sunnuntaille.
Kun puhuin aikaisemmin siitä, että alan opiskella, niin asia ei ollut niin yksinkertainen. Nimittäin haastattelut olivat ensin, soveltuvuushaastattelut. Pääsin ne nyt läpi ja seuraavaksi siirryn sitten itse opintomoduliin. Jännittää todella paljon miten selviän tästä kaikesta. Mutta tämän tien haluan kulkea.
Pääsin siis ensimmäiseen vaiheeseen syksyllä ja aloitin opinnot, mutta sitten seuraava vaihe oli turvallisuusselvitys ja jos sen pääsi läpi, niin sitten soveltuvuus haastattelut. Minua haastateltiin kaksi kertaa, sillä tilanteeni on hankala, joten haastattelijat halusivat olla varmoja omasta päätöksestään. Pääsin kuitenkin seuraavaan vaiheeseen, joka tulee muuttamaan koko elämäni. Helppo tie tämä ei ole, ei millään tavalla, mutta tämä on tie, joka minun on tehtävä. Joten jotakin hyvää pahan keskellä.
Sunnuntai tyyli omasta kaapista
Koska tässä on oma elämä myös elettävänä, eikä voi koko elämää täyttää sodalla, on hyvä koittaa keskittyä omaan arkeen ja siihen miten parantaa sitä omaa oloa ja omaa sodan tuomaa tuskaa. Minulle se on tosiaan ompelu, neulonta sekä oman kaapin kaivelu. Tällä kertaa siis löysin kaapista vaatteet, joista yksi vaate on myös ollut myynnissä, mutta kulkeutunut lopulta takaisin kaappiin. Nimittäin farkkuhame. Edelleenkään kyseinen hame ei ole lempparivaate ja ei tästä syystä kuuluisi kaappiini. Syy siihen on volankihameen malli. Vaikka tykkään volankihameista ja niitä minulla on monen monta, niin tämä hame ei valitettavasti kuulu siihen. Vaikka olen pienentänyt hametta paljon, se on edelleen valtavan suuri minulle. Olenkin suunnitellut, että purkaisin sen kokonaan ja tekisin uudelleen ja muokkaisin itselleni sopivammaksi. Saa nähdä tuleeko tätä asiaa koskaan tehtyä. Näin kuitenkin olen suunnitellut.
Sunnuntai tyylini
- Tekoturkki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Neule: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Fakkuhame: Itse tehty, vanhojen farkkujen jämistä
- Sukkahousut: Suva, Tallinna
- Kengät: Dr Martens
Minulle sunnuntain vaatetukset ovat aina tärkeitä, mutta meikkiä en laita yhtään sunnuntaina. Muutenkin käytän meikkiä todella vähän, mutta sunnuntaina en ollenkaan. Se ei vain kuulu tähän päivään ollenkaan. Yleensä parasta on pukea verkkarit jalkaan, mutta riippuen tilanteesta, niin pukeudun myös kivasti. Nyt oli se tilanne, että verkkarit saivat jäädä kaappiin ja päälle kulkeutui ihan muuta.
Hiukan jännittää mennä töihin, kun ei tiedä miten paljon lapset ja nuoret ovat joutuneet näkemään sodan kauhuja. Yleensä meillä kun jutellaan päivän polttavista asioista, mutta sota on sellainen asia mitä pelkää vähän kaikki. Toivon todella, että tämä pian päättyisi.
Hyvää viikkoa kaikille!
Seuraa minua: