Jääkausi keskellä kauppareissua, voiko se olla mahdollista? Kauppareissun ei tarvitse aina olla totista totta, ruokalistan tuijotusta ja kiukuttelua. Se voi olla hauska kokemus, jossa oppii myös menneestä ajasta jotakin pientä mukavaa.

Jääkausi keskellä kauppareissua

Eilen täällä Helsingissä oli kurja keli, ainakin tuossa aamupäivällä kun oli pakko lähteä kauppaan, joten haluttiin tuota kurjuutta hiukan karistaa harteilta ja tehdä reissulla myös pieni tutustuminen Pihlajamäen hiidenkirnuihin, jotka ovat Suomen vanhimmat. Tästä tulikin varsinainen seikkailu, sillä Pihlajamäki on meille täysin vierasta aluetta, yleensä vain läpikulkua harrastetaan ja tästä syystä emme heti löytäneet hiidenkirnuja ollenkaan vaan kierrettiin monen monituista paikkaa ensin. Nähtiin Pihlajamäki kyllä ihan uusin silmin tämän jälkeen.

Luontoa löytyy vaikka miten ja paljon, muutenkin todella mielenkiintoinen historia alueella ja nämä kaksi hiidenkirnua ovat myös aika mahtavan näköisiä. Nämä padat ovat nimeltään Aarnipata ja Rauninmalja ja ne ovat arviolta 100 000-vuotiaita, eli vanhimmat mitä Suomessa on. Nämä hiidenkirnut ovat siirtäneet myös teitä.

 

Hauska retro leikkipuistokin löydettiin matkalta

 

 

 

 

Koko lampi oli siitepölyn valtaama

 

Hiidenkirnut keskellä Helsinkiä

Härdelli oli aika vaikuttunut näkemästään ja kuulemastaan ja päivä vierähtikin jääkauden eläimiä tutkiessa ja muiden hiidenkirnujen googlailulla. Kaikenlaista mielenkiintoista löytyi ja pieni ihminen oli jälleen niin innoissaan maapallon ihmeellisyydestä ja sen monimuotoisuudesta. Ilta päättyi siihen, että retkeilimme olohuoneessa, vuodesohva auki ja ei kun nukkumaan. Sateisesta ja kurjasta päivästä tulikin lopulta mielenkiintoinen ja hyvä päivä.

Vuodesohva onkin ihan paras retkeilyyn olohuoneessa. Herkkuja esiin ja sänky leviäksi. Siinä voidaan tarinoida ja olla kuin oltaisiin notskin ympärillä. Voidaan tällä tavoin matkata ihan mihin tahansa mielikuvitus vain antaa mennä.

 

 

Mekko vanhasta t-paidasta ja rikkinäisestä hameesta

Minun päälläni oli jälleen tuunattua ja tällä kertaa hiukan enemmänkin, sillä myös sadetakki on tuunattu. Olen aikanani napannut ison määrän vaatteita lapsuudenystäväni lapsuuden kodista, kun hänen vanhemmat kuolivat ja tämä sadetkki oli yksi sellainen, jonka säästin. Takki on alunperin ollut täyspitkä mutta lyhensin helman, takki on iso minulle, mutta ei ole haitannut muuta kuin painonsa puolesta. Painaa meinaan aika paljon. Mekkoni on tehty läjä projektin jämistä, t-paidan yläosa ja hameen alaosa yhteen.

Mekko on hyvin helppo tahdä:

• Leikkaa vanhan t-paidan helma irti (mistä kohtaa haluat).
• Jos paita on ollut iso, ompele sivusaumoista vähän sisälle.
• Leikkaa hameen vyötärönauha irti
• Kiinnitä hame t-paitaan

Valmis!

 

 

 

Hiidenkirnut olivat siitepölyn valtaamat mutta aika vaikuttavia siitä huolimatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään esittelen mummon sadepäivän asun. Sadepäivät kesällä on oikeastaan aika ihania hetkiä. Sade ropisee parvekkeen ikkuiden takana eikä tee pahaa lähteä koirien kanssa lenkille aamusta. Kun sade hiukan lakkaa niin ihanan raikas tuoksu valtaa kodin kun avaa ikkunan ja lintujen laulu kaikuu joka puolella raikkaana kaikuna. Kesäsateelle on kiva pukea kevyesti mutta silti niin ettei ihan läpi kastu, varsinkin jos sade on hiukan liian kylmää.
Sateella on kiva keskittyä niihin asioihin, joita ei tule kauniilla ilmalla tehtyä, kuten nyt vaikka kokkailu, ompelu, askartelu, tai mikä muu tahansa mitä voi kotona sisätiloissa tehdä.

Esittelen mummon sadepäivän asun

Tällaiset mummelit kuin minä, voidaan pukeutua miten tahansa, eikä se haittaa yhtään. Ollaan vähän seniilejä, joten saadaan anteeksi kaikki pukeutumismokat mitä ikinä tehdään. Olen aikaa sitten ommellut tämän kesähepene tunikan ja kaapista kaivelin myös ihanat minishortsit. Niitähän meikäläisellä on vinot pinot. Helppo tapa tuhota tilkkuja. Näillä olikin hyvä lähteä nauttimaan kesäsateesta. Tunikan kaava on joko vuoden 2011 tai 2012 La mia Boutique lehdestä. Kesän lehdistä siis. Tarkkaan en enää muista mikä niistä se on. Lisäilen kun löydän kyseisen lehden.

Minulla on nyt sellainen tarkoitus, että käyn tuota vaatekaappiani läpi ja tyhjentelen sitä. Otan muutamista ihanuuksista kuvia ja laitan joko ensimmäistä kertaa tänne esille tai sitten otan uudet paremmat kuvat. Vähän pientä kiertoa tänne blogiinkin. Samalla on hyvä miettiä, että mihin suuntaan blogi on menossa vai onko menossa mihinkään.

 

 

 

 

 

Keski-ikäisyys ei tarkoita piiloutumista

Nykyään ei keski-ikäisyys ole ihan sama asia kuin oman äitini nuoruudessa. 50-60 -luvuilla 40 -vuotias nainen oli jo auttamattomasti kaiken ulkopuolella. Hän oli mummoutunut, seksikkyys kadonnut ja lähes tarpeeton. 40 -vuotias nainen oli helppo sivuuttaa niin työelämässä kuin yksityiselämässä. Toki tätä tapahtuu nykyäänkin, mutta ei ihan samalla tavoin kuin ennen.

Naiset näyttikin paljon vanhemmilta siihen aikaan mitä nykyään. Kun katsoo joitain vanhoja kuvia tai dokumentteja, näkee todella hyvin sen, mistä tässä puhun. Mutta se on ollut sitä aikaa ja nyt on nyt. On enmmän aikaa huolehtia itsestään ja enemmän aikaa itselleen.