Läjä projekti ja sen tiimoilta tekstiilijätteestä tunika. Nyt tuli niin suloinen tunika, että mieli ihan kirkastuu ja haluaa tehdä lisää ja lisää tällaisia tunikoita. Vihdoin on saatu projekti eteen päin yhdellä uudella vaatteella.

Tekstiilijätteestä tunika

Nyt on tosiaan tehty isosti hommia, että saadaan tämä läjä projekti jälleen kunnolla vauhtiin. Kun olen valittanut siitä, että homma ei etene ja ei meinaa saada laatikoita tyhjäksi niin on ihan pakko myös todeta sellainen, että jälleen on yksi laatikko tyhjä. Olo on mitä mahtavin tämän vuoksi. Kyseinen laatikko sisälsi erilaisia paidan osia kuten hihoja, etu-tai takakappaleita ja oli muutamia hartiaosiakin. Loput mitä en enää käyttänyt laitoin koulun askartelukassiin. Täytyy sanoa, että nyt on aika kevyt olo kun taas yksi laatikko on poissa ja kaapissa keikkuu uusi sekametelisoppa tunika.

Tämän tunikan lopputulos oli aika kiva. Tässä on kaikki ne elementit joista pidän. On tilkkumaisuutta, yliampuvaa, pitsiä sekä tietenkin oversize kokoa. Tämän tyylinen tunika tai mekko on todella helppo toteuttaa. Rakenna helmaosa hihaosista niin, että hihan ranneosa tulee kiinnitetyksi yläosaan ja näin helma automaattisesti levenee, jos käyttää etu- tai takakappaleita niin leikkaa kappale hiukan viistoon, helmasta leveämpi mitä yläosasta.

Kun helmaosa on ommeltu sen voi leikata muotoonsa halutessaan. Itse tykkään niin, jotkut jättää helman epätasaiseksi mutta minulle se on liikaa vaan haluan sen epäsymmetriseksi tarkoituksella ja sen lisäksi rakentaa helmaan frillan. Mitään kaavaa siis ei tarvita vaan rakennetaan tunika kappaleiden mukaan.

Päivä luonnontieteellisessä museossa

Meidän pojan lempimuseo on luonnontieteellinen museo, jossa pitää päästä seikkailemaan aina kuin vain mahdollista mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että aikansa kutakin ja nyt keskitytään muihin menoihin. On todella mielenkiintoinen kohde ja todella suosittelen paikkaa ihan kaikille mutta meille riittää kyllä nyt. Tänä vuonna käyty jo pariin kertaan täällä. Vaikka miten olisi dinoja ja dinokierroksia niin jossakin kohtaa vaan tulee sellainen olo, että nyt riittää, halutaan jotain muuta. Härdelli ei ihan samaa mieltä ole mutta seikkailunhaluisena otti asian rauhallisesti, että tämä on nyt viimeinen kerta hetkeen kun mennään Luonnontieteelliseen museoon.

Kaikesta huolimatta oli mahtava päivä, joka vietettiin Härdellin kummin kanssa. Oikeastaan aika sama missä aikaa kuluttaa kunhan saa olla niiden tärkeiden aikuisten kanssa tekemässä jotakin lapsen ehdoilla. Jokainen reissu on aina onnistunut reissu kun antaa seikkailun viedä mennessään. Luonnontieteellisen museon käyntiin liittyy aina myös ruokailu ja tällä kertaa Härdelli halusi tiettyä ruokaa ja shän sopi meille oikein hyvin. Massut tuli täyteen ja dinojen metsästäjä/tutkija tuli ravittua niin päästään kuin vartalostaan.

 

 

 

 

 

 

Siivous kannattaa aina

Satuin siivouksen tiimellyksessä löytämään myös jotakin vanhaa lankaa, jossa on joukossa paljetteja. Lanka on kauan sitten ostettu tyttöä varten mutta en ole koskaan saanut aloitettua siitä mitään. Nyt tein vihdoin pipon. Lankaa on vielä paljon jäljellä, että jos tyttö vielä haluaa pipon niin teen hänelle myös samanlaisen. Ohjeita erilaisiin pipoihin löytyy täältä. Itse valitsin ihan peruspipon ohjeen. 

 

Läjäprojekti jatkuu ja tällä kertaa tehdään pikeepaidan jämästä babydoll ja tästä tulikin aika massiivinen, ihan vahingossa. Harvoin teen mitään mustavalkoista saati koko mustaa, mutta tämäkin päivä tuli eteen. Lähdetään liikkeelle…

Pikeepaidan jämästä babydoll

Minulla on useasti suunnattoman suuria vaikeuksia saada kirjoitettua mitään tänne. Aiheista ei ole pulaa mutta olen niin tajuttoman huono kirjoittamaan, että useimmiten jää juttu muutamaan riviin. Välillä kun tuntuu, että kuvat riittää kertomaan tunteista. Tämä kesä on ollut muutoinkin aika vuoristorataa ja tuntuu kuin kesä loppuisi ihan kesken, tarvitsisin enemmän aikaa työelämään palaamiseen. Eikä pidä käsittää väärin, että en haluaisi töihin vaan tarkoitan sitä, että kesä vaan tuntuu nyt jotenkin todella lyhyelle.

En ole saanut läjä projektia valmiiksi, vaikka niin suunnittelin…Teen tätä projektia vielä ensi jouluna näemmä. Ompelu on todella maistunut puulta, vaikka välillä onkin innostunut tekemään yhtä jos toista.
Olen silti onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä niitä asioita, joita haluan tehdä. Tästä syystä nautin jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeinen, sillä huomisesta ei koskaan tiedä. Haluan taltioida ihan kaiken, jotta voin palata muistelemaan jos elämä muuttuu niin paljon, että jäljellä ei ole muuta kuin muistot ja nuo valokuvat. Ammennan voimaa kaikesta siitä mitä teen ja mitä nään, koko maailma on avoinna ja ympärillä on vain mahdollisuuksia.

Tunnekuohuista tekemiseen

Eilen päätin ottaa kaikesta tunnekuohuista huolimatta niskasta kiinni ja sukelsin läjääni. Päällimmäisenä oli pikeepaita tuunauksesta yli jäänyttä materiaalia, kaapista nappasin puuvillakankaan palasen, jonka olen joskus äidiltäni saanut. Niistä sain tehtyä söpön babydoll paidan. Kangasta jäin nippa nappa sen verran yli, että Barbie vaate projektiin saa söpöä materiaalia. Kyllä, minulla alkaa sellainenkin projekti. Barbin vaatteet jaetaan meidän iltapäiväkerhoon, sekä muihin hyväntekeväisyysjärjestöihin, joissa jaetaan tavaroita heille, jotka tarvitsee.

Myöhemmin illalla, lähdettiin miehen kanssa kahden pikku pyörälenkille, tietenkin pitää kaikki mahdollinen käyttää hyödyksi ja kuvata uusin tuotos. Kohta huomaan, että kaikki muut tuotokset on jäänyt kuvaamatta…Lenkki oli lyhyt ja käytiin kaikkein mieluisimmissa paikoissa ajelemassa. On niin vaikea päästää kesästä irti.