Pyöräily astmalapsen kanssa ei aina ole kovin helppoa. Varsinkaan jos tilanne on niin paha mitä meillä on. Sydän vuotaa verta asian suhteen ja toivon todella, että vielä löytyy lääkäri, joka kuuntelee meitä, eikä vain hauku ja säti kun viemme lapsen kontrolliin.

Pyöräily astmalapsen kanssa

Meillä on monta vuotta ollut selkeät astmaoireet mutta diagnoosia ei vain olla saatu. Tilanne on ollut niin paha, että pienenkin liikkumisen seurauksena on poika alkanut oksentaa limaa ja pihissyt ja puhissut, pari päivää koulussa ja loppu viikko+viikonloppu sitten kotona kun puolikuntoista ei voi viedä kouluunkaan, varsinkin kun oksentaa. Kotihoitolääkkeet tarpeeseen+ hengittelyt päivystyksessä. Näillä tavoin mentiin monta vuotta.

Yleensä en näistä lasten jutuista puhele mutta tämä vaihe on ollut niin musertavan raskasta koko perheelle ja nyt onneksi ollaan kuntoutus vaiheessa.

Nyt hyppään nopeasti nykytilanteeseen ja muutaman kuukauden lääkehoidon jälkeen pojan tila on muuttunut todella paljon. Poika liikkuu, eikä meinaa rauhoittua ollenkaan. Tällä tarkoitan sitä, että ottaa nyt takaisin menetetyt vuodet kun joutui makaamaan kotona. Nyt on treeneissä opittu, että ne keuhkot kestää rasitusta, on leikeissä huomattu, että keuhkot kestää rasitusta mutta pyöräily tuottaa hankaluuksia.

Suurin haaste tässä hommassa on huono kunto, vaikka käy Taekwondossa ja juoksee kavereiden kanssa, niin pyöräily ei kuitenkaan ole sama asia, varsinkaan kun mennään kunnolla retkelle. Siksipä haluan kertoa omat vinkkini heille, joilla rasitusastman kanssa taistellaan. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, sillä ne keuhkot kyllä kestää, ei tarvitse pelätä. Ei haittaa vaikka pyörä lentää pöpelikköön monen monta kertaa eikä haittaa vaikka itkut tulee ja kaikki on tyhmiä ja kaikki on tyhmää. Lapsi selviää tästä kyllä.

Mitä kannattaa huomioida:

• Matkan pituus
• Tee suunnitelma matkasta sen mukaan mitä matkan varrella on tekemistä
• Paljon aikaa, lyhytkin matka voi kestää pitkään
• Hermot kohdalleen, kiukuttelulta ei voida välttyä
• Lääkkeet mukaan
• Vettä

Mieti reitti tarkkaan, ei pitkää reittiä ja paljon pysähdyksiä

Meidän reitti ei ollut meille mikään pitkä mutta pojalle se oli todella pitkä matka, tarkoitus oli kulkea Vantaanjokea pitkin ja sen jälkeen tulla pyöräteitä pitkin takaisin kotiin. Hiekkatie on aina hiukan oma kokemuksensa ja helpointa on tietenkin mennä asfalttia pitkin mutta me valitsimme hankalakulkuisen tien ihan sen vuoksi, että matkan varrella oli paljon kivoja pysähdyspaikkoja.

Meillä siis nautittiin ensimmäinen pysähdys meille tutuilla laitureilla, sen jälkeen poika virkistäytyi Pakilan rannan suihkussa, matka kuitenkin jatkui Tapaninvainion uimarannalle, siitä jäätelölle Tuomarinkylän hevostalleille, siitä kotiin. Reissu oli rankka mutta poika huomasi sen, että keuhkot jaksaa kyllä ja nyt vain vaatii taistelua kroppa. Ja sotahuutoa välillä kuultiinkin kun pyörä oli ensin lentänyt pöpelikköön.

On hienoa nähdä miten lapsi ylittää itsensä, oppii itsestään asioita ja intoutuu vaikka olisi miten soista touhua. Tästä on hyvä jatkaa ja olen varma, että tämän kesän jälkeen on pojan kunto toinen mitä kesän alussa. Vaikka kunto onkin parantunut huomattavasti sen jälkeen kun lääkkeet tuli kuvioihin. Se vielä pitää mainita, että lääkkeitä ei tarvittu yhtään koko matkan aikana, eikä yhtään yskäkohtausta tullut.

Ja mikä parasta retkessä…Upeat maisemat, upea Helsingin luonto. Pappa mukana kannustamassa ja innostuttamassa. Kaikkinensa kiva reissu. Myös me aikuiset opittiin reissusta paljon. Varsinkin sitä rauhallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Yhdessä harrastetaan ja tsempataan. Olen niin ylpeä perheestäni.

Päällä minulla oli vanhoista trikoovaatteista tehty tunika

Puhun paljon ilmaisista retkistä ja tapahtumista, tämä ei ole poikkeus. Tämä oli yksityistilaisuus Lintsillä. Kaupungit järjestävät erilaista tekemistä ympäri Suomen mutta tapahtumia järjestää myös monet muut tahot, kuten asukastapahtumat. Olemme muutama vuosi sitten olleet ensimmäisessä asukastapahtumassa Tampereen Särkänniemessä ja nyt olimme Linnanmäellä. Tapahtuma on ilmainen kolme ensimmäistä tuntia ja sen jälkeen voi ostaa liput puoleen hintaan, jos haluaa viettää enemmän aikaa. Ja siis tämä kaikki vain meidän asukkaille.

Yksityistilaisuus Lintsillä

Lintsiin oli paljon tulokkaita ja jonoakin syntyi kun kutsuja katsottiin jokaiselta. Me ei oltu koko päivää vaan viisi tuntia riitti oikein hyvin. Rytmitimme touhut niin, että ehdittiin mahdollisimman monta toivekohdetta läpi, sen jälkeen liput Sea Lifeen ja syömään. Ruokailun lomassa ehti nipin napin vielä viimeiseen laitteeseen. Kun laitteet tuli maksullisiksi, niin oli kiva viihtyä alueella ja käydä muutamassa ilmaislaitteessa. Härdelli ei enää kuitenkaan paljoa niistä jaksa kiinnostua, näköalaa katsellaan ja tietenkin vesilabyritti on ne ilmaiset jutut.

Kannattaa siis selvittää, onko omalla vuokrayhtiöllä jotain asukastapahtumia ja osallistua niihin, ne ovat kivoja päiviä olleet aina. Ja jotenkin se lyhyt aika riittää sitten kuitenkin paljoon vaikka aika tuntuu lyhyelle. Tällä kertaa oli niin ihana keli, että ihmisiä oli paljon liikkeellä ja jonojakin oli muutamissa paikoissa aika pitkät pätkät. Onneksi jonot liikkuivat nopeasti.

Parhaat kesähousut viskoosista

Jalassani on tutut ihanat bökät, jotka tein meidän viime reissulle Kazimierziin. Edelleen niin ihanat jalassa, en vain oikein raaski käyttää niitä, johtuen siitä, että ovat olleet Kazimiezissa mukana, sama pätee kaikkiin niihin vaatteisiin, joita olen siellä päälläni käyttänyt. Nyt kuitenkin päätin, että laitan ne jalkaan, ei ne kaapissa hyväksi tule. Huomasin harmikseni tuossa, että minun ensimmäinen matkapostaus Kazimierziin on kadonnut taivaan tuuliin blogistani. Onkin kova mietintä päällä, että pitäisikö tehdä vanhoilla kuvilla uusi postaus ja esitellä miten paljon alue on pienessä ajassa muuttunut.

Vakio paikka syödä joka vuosi. Lintsin Street Food

Alkaa väsy painaa. Vielä pitäisi jaksaa Sea Life