Pyöräily on minulle henkireikä ja tällä kertaa lähdimme seikkailulle Pohjoisesta itään ja takaisin. Reissu oli aika rankka, sillä jossakin kohtaa minä vain väsähdin. Mutta reissu oli monin tavoin hyvin mielenkiintoinen. Aina autolla ajaessa ei näe kaikkea sitä mitä näkee kävellen tai pyöräillen. Siksi minulle retkipyöräily on tärkeää.

Pohjoisesta itään ja takaisin

Nyt kun avattiin tie itään, niin suunnitteilla on lähteä miehen kanssa kaksin Aurinkolahteen pyörillä, ainoa ongelma on se, että minä inhoan ajaa autojen läheisyydessä. Helsingissä on hyvät pyörätiet ja koko ajan tehdään uusia pyöräteitä. Meidän oli siis ihan pakko lähteä tutkailemaan miten meiltä täältä Pohois-Helsingistä pääsee helposti ajelemalla vaikka Itäkeskukseen. Matka ei nyt pitkä ole mutta minulle hyvin stressaava noiden autojen vuoksi. Mutta tämä on mahtavaa harjoittelua myös sen vuoksi, että minulla on suurena haaveena osallistua Ride for the living ajoihin. Nyt on siis hyvä aika aloittaa harjoittelu, että jaksaa tuon matkan ja paikoissa, joissa autot liikkuu. Jälleen keskustelupalstoilla kysellään paljon vinkkejä Auschwitziin ja aina koitan muistuttaa, että kannattaa käydä myös Kazimierzissa näkemässä miten juutalainen kulttuuri on noussut tuhkasta ja elää elämäänsä Krkaovassa. Leirit ovat osa Puolan juutalaisten historiaa mutta ei nykyaikaa.

Pyöräily ylipäänsä on ihan mahdottoman kivaa ja sitä ei tarvitse hullun kiilto silmissä harrastaa vaan ihan nauttien mennä, katsella mitä ympärillä on ja pysähtyä mahdollisimman useasti ihailemaan maisemia. Omassa kotikaupungissa on paljon nähtävää, jokainen ruma kohta kätkee allensa jotakin kaunista. Tämä reissu ei ollut mikään fiilistely reissu vaan enemmänkin kokeilu ja tutustuminen pyöräreitteihin. Oli kyllä hienoa nähdä miten kivoista paikoista päästiin kulkemaan vaikka mentiinkin Kehä 1 pitkin. On ihan totta, että autolla ei kaikkea nää…

Vaihtuva maasto

Matka taittui verkkaisesti, paljon pysähdyksiä ja mietintää, mikä reitti olisi vähemmän stressaavaa ja mikä reitti tyydyttäisi seikkailumielen. Koko päivä oli varattu tälle reissulle, sillä pyörän päällä aika kuluu. Varsinkin jos tekee pitkiä retkipyöräilyjä. Vettä ja eväitä kannattaa varata mukaan hyvin. Koskaan ei tiedä milloin nälkä yllättää ja voin ihan kokemuksesta sanoa, että jos menee syömään, niin sen jälkeen täydellä ähkyvatsalla ei olekkaan enää kauhean helppo edetä pyörällä.

Siksi mieluiten omat eväät ja ei syö itseään ähkyyn asti. Kun kotona voi sitten hyvin syödä. Ilma oli mitä suotuisin meille. Hiukan viileä. Kovassa helteessä pyöräily on kauheaa, vaikka helle on minun ystävä muuten. Mutta ei pyrällä seikkaillessa. Saatiin vähän tihkusadettakin niskaan, mutta se ei menoa häirinnyt.

Viikki ns. takaa. Kehä 1 kulkee meidän vasemmalla puolella

Päällä itse tehdyt leggarit ja Kierrätyskeskuksesta löydetyt lenkkarit.

Itäkeskus, tässä vaiheessa piti vielä jatkaa eteen päin mutta minua ärsytti autot niin paljon, että halusin kääntyä kotiin.

Viikki ns. edestä päin.

Tällaisessa näkymässä tykkää pyöräillä enenmmän kuin Kehä 1 näkymässä

Vihdoin olemme tulleet minulle niin rakkaan Vantaanjoen varteen.

Vuosaaren Aurinkolahtea kutsutaan Helsingin Rivieraksi. Helsingin Riviera on todella upea rantapromenadi on pitkä ja sitä kävellen näkee monenlaista, niin uimarantaa kuin vierasvenesatamaa. Tuota promenadia on kiva kiertää rauhassa ja istahtaa myös rannalle ihmettelemään. Tämä on yksi meidän suosikki rantoja.

Helsingin Riviera

Olen useasti kuullut siitä, että monet perheet haluaisivat muutakin kuin pyöriä omassa kaupungissaan. Toki ajatus tuntuu erittäin omituiselle ja tylsälle mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä, että omassa kaupungissa on valtavasti nähtävää, eikä aina ole kaikkea edes nähnyt mitä kaupunki piiloittaa sisälleen. Pitää antaa omalle kaupungille mahdollisuus ja kohta huomaa miten erilaisia puolia siinä on.
Helsinki on suuri kaupunki ja on aika itsestään selvää, että täällä on kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Olen useasti esitellyt meidän retkiä toiseen suuntaan ja näyttänyt miltä se minun rakastamani Helsinki näyttää. Mutta nyt päätettiin mennäkkin toiseen suuntaan tutustumaan. Olen joskus kauan sitten asunut Itä-Helsingissä ja Vuosaari tuli myös hyvin tutuksi. En koskaan oikein lämmennyt alueelle ja sen vuoksi ehkä meillä on ollut vaikeuksia lähteä Itä-Helsingin suuntaan.
Mutta minä halusin nähdä Helsingin oman Rivieran, aurinkolahden ja voitte uskoa, että tänä kesänä tullaan tänne useamman kerran.

Joutsenemo toi suloiset poikasensa myös rannalle lekottelemaan. Välillä komensi lapsia tulemasta liian lähelle omia murujaan.

Lumppumaakarin ekstaasi on päivän sana

Kapsäkin vuorina on vanha mekko. Ristinolla on aina retkillä mukana, sitä on kiva pelata kun pidetään taukoa.

Mekon voi valmistaa myös tuunaamalla