Viikonloppuna minä ja mieheni oltiin lähes kokonaan kahden kun pojilla oli omat menonsa ja reissunsa. Silloin pyrkii unohtamaan hiukan orvon olonsa lähtemällä seikkailuun. Lauantaina meillä tosiaan oli aika erikoinen seikkailu. Kuumuudesta huolimatta päätettiin lähteä nyt toiseen suuntaan polkemaan, eli Helsingin keskustaan. Minusta Helsinki myös ihan ytimessä on mielenkiintoinen paikka. On totta, että kiireisiä ihmisiäkin vilisee naama väärinpäin ja autot tööttäilee joka puolella mutta siitä voi irtautua myös, jäädä katsomaan sitä vilinää tai sitten suunnata niille alueille, jossa voikin rauhoittua.

Sienimuhennoksella täytetty nokkoslettu

Paistetut ahvenpullat ja uudetperunat

Meillä oli aika ihana reissu eilen poikien kanssa. Haluttiin nähdä Vallisaaren kainalossa oleva pieni Kuninkaansaari kun se viime vuonna jäi näkemättä, viime vuonna kun lähdettiin kokeilemaan saarihyppelyä ja tänä vuonna haluttiin jättää Lonna pois, kun siellä ei ole meille mitään mielenkiintoista vaikka kaunis paikka onkin. Tänä vuonna napattiin myös tuo isompi kaveri mukaan, joka ei ole ennen tällä reissulla ollut ja häneltä jäi näkemättä Vallisaari kokonaan mutta hän ehtii nähdä sen kyllä toistekkin.
Saarihyppelystä on saattanut tulla meille samanlainen joka vuotinen kohde kuin on Vuosaaren huippukin. Aina löytää jotakin uutta fiilistä ja uuden reitin mitä tallustella. Saarihyppely on myös sellainen minne vien mielelläni myös tyttäreni ja äitini kiertelemään. Jos saarihyppely kiinnostaa retkikohteena niin klikkaa JT-Linen sivuille tutustumaan asiaan.

Tuo meidän teini ei ollut aamulla kovin iloisella tuulella kun hänet revittiin ylös sängystä kukonlaulun aikaan, että ehditään kello kymmenen lauttaan. Emme sitten kuitenkaan siihen ehtineet, olimme viisi minuuttia myöhässä ja jäätiin pyörimään Helsingin kauppatorille hetkeksi aikaa, on sekin oma seikkailunsa. Mieletön maailma, suomalaista katuruokaa, erilaisia turistikojuja ja tietenkin nuo kamalat lokit, muutaman kerran koittivat hyökätä meidänkin niskaan kun käveltiin jäätelöt kädessä. Mutta minäpä karjaisen niin kuuluvasti, että sitä pelästyy niin lokit kuin ympärillä olevat ihmiset… Ei parane tulla mulle isottelemaan…
Isompikin innostui kun pääsi tutkimaan ympäristöään ja keksimään tarinoita, mikä on hänelle tyypillistä. Hauskoja juttuja ja pienempi kuuntelee silmät suurina erilaisisten öttimöttiäisten elämästä kertovia tarinoita. Ei täällä tarvita kirjoja kun isoveli kertoo niin hyvin, on tarkat kuvailut eri asukkaista ja tapahtumista. Saaret saavat ihan uuden merkityksen.

Isoveli sai kunnolla voimansa kun sai ennen kun poistuimme Vallisaaresta kupin kahvia ja hetken lepotauon ja moottori lähti käytiin ihan kunnolla. Kun sähellettiin lauttojen kanssa ja tultiin väärälle pysäkille Suomenlinnaan eikä Kuninkaanportille niin ei muuta kuin isoveljen ohjaamana seikkailulle, tätä kautta ei olla ennen tuonne mentykkään. Monta kummallista hetkeä koettiin kävelyn aikana. Minä poltin itseni jälleen kerran, ihan kun en olisi oppinut näiden vuosien aikana tätä asiaa ja lopulta meidän reissu keskeytyi kun kaaduin pahasti muurin sisällä. Muistona lonkassa ja kyljessä on isot mustelmat ja peukalo ei oikein kivulta halua olla yhteistyökykinen. Ei siis vanhan kannata lähteä lasten kanssa seikkailemaan ihan näin tohkeissaan.

Pysy kanavalla, huomenna kerron hiukan toisenlaisen tarinan meidän reissusta.