Useasti kuulee jonkun sanovan siitä, että ei viitsi aina käydä samoissa paikoissa. Noh, meillä on sellainen tapa, että käydään samoissa paikoissa kahdestaan tai poikien kanssa tai sitten koko perhe. Sellaisia reissuja ovat juuri Haltiala, Suomenlinna, Vuosaaren huippu ja Lammassaari. Vaikka vierailukohteet ovat samoja, niin asiat voi tehdä eri tavalla siitä huolimatta. Kuten nyt kun lähdettiin pyöräilemään Helsingin vanhaan kaupunkiin.

Meidän vanha asunto tyhjeni sunnuntaina kokonaan ja se saatiin myös hyvin siivottua ja paklattua. Oli siis oikea aika hakea meidän ensimmäiset pyörät ja lähteä pyöräilemään. Sunnuntaina ei kelit olleet ihan kaikkein parhaimmat, kun tuuli oli kova, mutta auriko möllötti kivasti taivaalta. Olin aluksi vähän skeptinen fillaroinnille ja suunnitelmat muuttuivat todella monta kertaa vanhan asunnon pihalla, ennen kuin tehtiin lopullinen päätös, joka oli ihan oikea päätös. Pyöräillään vanhaan kaupunkiin, jatketaan siitä kävellen Lammassaaren vieressä olevalle Kuusiluodolle, jossa emme ole koskaan olleet. Kuusiluodolla on aina kesäisin vapaana myös lampaita mutta sunnuntaina olivat niin piilossa, ettei niistä näkynyt villan tupsuakaan mutta papanoita kyllä nähtiin. Olihan sekin nyt jotakin. Vaikka saari on ihan Arabiarannan vierustalla niin se on aivan eri maailma siitä huolimatta. Tämä onkin Helsingissä hyvin kiehtovaa, kun katsot toiseen suuntaan, näet ihanan luonnon, kun katsot toiseen suuntaan näet kaupungin sykkeen… Se on todella upea kontrasti.
Retken kohokohtia oli kuitenkin se, että pääsin vihdoin istahtamaan Oulunkylän laitureille, siinä on minun lempi paikkani. Katsella joen kovaa virtaa, jostain syystä vaikka olen meri ihminen, niin joki on myös minulle hyvin tärkeä, se on se meren häntä, joka piiskaa yhtä armottomasti kuin merikin.

Maaliskuussa minulla kova kesä polte ja ompelin ja postailin kivan kesävaate- postauksen. Tämä postaus oli kuitenkin ajottautunut talveen ja kuvia vaatteet päällä oli turha silloin odottaa. Nyt aika moni vaate on päässyt käyttöön ja uudelleen esitelty blogissakin. Ja varmasti muuton jälkeen saatte nähdä vielä enemmän kaikkea kivaa, niin vaatteita kuin sisustustakin. Paljon tulee muuttumaan koti kun astumme tuohon hyvin erilaiseen ympäristöön mihin olemme tottuneet.

Mekkoni oli ensimmäisiä Lumppis-projektin tuotoksia ja en ollut aivan varma, että onko sellainen mitä olin ajatellut. Tosin nyt kun mekko on ollut päälläni, niin pitää sanoa, että kyllä on juuri sellainen kuin sen halusin ollakkin. Projekti ei ole tällä hetkellä paljoakaan edistynyt, sillä ompeluaika on erittäin rajallinen ja perjantaina pitää olla koneet pakattuna pois tieltä kun viedään isot huonekalut uuteen kotiin.

Kun oltiin lähdössä Tekasin-festareille, jouduin hetkeksi pysähtymään ja miettimään, että mikä sopisi kyseiseen tilaisuuteen kaikkein parhaiten ja aika nopeasti huomasin, että se on juurikin tämä mekko, joka sopii joka tavalla tuonne tapahtumaan. Kaikki vaatteen osat ovat jämiä, osat on trikoohametta (vuoreksi), t-paidan yläosa sekä shifonkikankaan palanen. Kaikki osat käytettiin, mitään ei jäänyt jäljelle, paitsi ompelujäte, minisilput, joista muuten voi tehdä vaikka lankaa halutessaan ja neuloa vaikka maton. Itse en ole siihen vielä ryhtynyt, mutta meinaan tehdä kun tyynyjä on jo niin paljon, ettei niitä enää halua tehdä.

Ostokset jäivät laihanlaisiksi, en halunnut ostaa mitään kun on muutto käsillä mutta en halunnut lähteä ihan tyhjin käsinkään. Koska olen kenkähullu ja kenkiä ei voinut ostaa, niin korvissa koristelee nyt yhdet korkkikset. Tästä tunnistaa kenkäfriikin…Korvissakin keikkuu kengät.
Asia, jota en ole saanut itse aikaiseksi, vaikka olen osat leikannut muutama vuosi sitten, eli rusettipanta, sellainen lähti mukaan ja väri, joka puhutteli minua eniten. Tosin Härdelli sen ensin nappasi päähänsä ja käveli ympäsi Tamperetta panta päässään.