En mahda sille mitään, mutta Vantaanjoki on todellinen seikkailukohde. Menit kumpaan suuntaan tahansa, löydät aina jotakin hyvin mielenkiintoista. Nyt kun muutimme pois Oulunkylästä niin Vantaanjoki toi meille ihan kokonaan uuden alueen tutkittavaksi ja seikkailtavaksi. Monet ovatkin Instagramissa nähneet kuvia uuden asuinalueen ulkoilumahdollisuuksista, kun olemme seikkailleet niin Helsingin upeassa aarnimetsässä kuin kuljettu tavallista luontopolkua pitkin. Oulunkylässä oli mahtavat ulkoilumahdollisuudet ja nyt on myös täällä. Täältä pääsee myös helposti keskuspuistoon halutessaan ja myös Vantaanjoen ihmeelliseen maailmaan. Tosiasiassa, olen jo aikaisemmin laittanut kuvia Ruutinkoskelta mutta silloin emme tienneet missä olimme, sillä eksyimme pyöräreissullamme. Nyt on paljon opittu ja paljon on nähtävää tämän joen varrella.

Helsinki on kyllä mieletön paikka on upeaa urbaania kaupunkia, kauniita rakennuksia, kyllä kun malttaa poistua makkaratalon luota, niin näkee paljon kauniita taloja ja Kalloi on jo ihan itsessään upea nähtävyys sen boheemin ympäristön vuoksi. Helsingin erilaiset lähiöt ovat kaikki erilaisia ja joka paikasta löytyy helmensä. Meillä se on Vantaanjoki sekä tietenkin luontopolut, joita on paljon. Myöhemmin olisi tarkoitus esitellä teille hiukan mitä kaikkea muuta täältä löytyy, meidän läheltä. Mutta nyt kerron seikkailustamme Vantaanjoen varrella. Jos haluaa käydä katsomassa meidän eksymisestä jutun niin klikkaa tästä.

Koska ennen tätä ruutinkosken reissua oli pakko ommella, kaivoin läjän leikkuujätettä, josta ompelin reissulle leggarit. Mielestäni treenivaatteita ei ole koskaan liikaa, varsinkin kun en ehdi sitä mukaa oikein pestä mitä tarvitaan reissuille. Leggareista tuli tosi hauskat ja päälle laitoin myös Kierrätyskeskuksesta löytyneen anorakin. Olen aina sanonut, että merkillä ei ole minulle väliä, niin kyllä vähän huijaan, koska aina kun nään jossain kirppiksellä Torstain vaatteita, jotka mahtuvat minulle, nappaan ne itselleni. Minua ei haittaa, jos ne ovat hiukan isoja mutta itkua väännän jos ovat pieniä. Meillä kun olen ainoa Torstain käyttäjä. Upeaa olisi, jos löytyisi 70-80-lukujen Torstain vaatteita, varsinkin niitä missä oli värikkäitä raitoja. Niin ihania. 
Seikkailuasuuni kuuluu myös aina lenkkarit, jotka löytyi aikanaan myös niinikään Kierrätyskeskuksesta. Lenkkarit ovat löytyneet Kylässaaren myymälästä ja anorakki taas löytyi Nihtisillasta, t-paita taas on tullut äitini kaapista. Olen tykännyt käyttää noita paitoja monessa, ihanan kuluneita ja rentoja. Lenkkareiden hintaa en muista mutta anorakin hinta oli 5€ ja tietenkin se lähti mukaani.

Helsingin tietokone-ja pelimuseo on pikkuinen ja suloinen kurkistus menneeseen maailmaan. Museo on harrastepohjainen ja näin ollen paljon jäi uupumaan hommasta. Mutta siis kaikkinensa hauska kohde, jossa voi kertoa hyvin lapselleen, että tällaista itse pelasi ja lapsi voi sitten opettaa mitkä pelit on hänen ajan juttuja. Vanhat tietokoneet kiinnosti todella paljon meidän Härdelliä. Olivat niin hassuja monet.
Kun sanoin, että jotain jäi uupumaan, niin olisin toivonut joitain historiikkeja myös laitteista, missä käytetty ja milloin yms. Vähän tasutatietoa, pelkät tekniset tiedot ei juuri kerro mitään sellaiselle, joka ei niitä juuri harrasta, minäkin saan enemmän irti kun saan tutustua historiaan, samoin tuo meidän juniori. Toki ymmärrän tämän miksi sellaista ei ole mutta se jäi vähän mietityttämään.

Museo on Verkkokauppa.comin tiloissa Jätkäsaaressa, joten jos siellä päin liikkuu, niin kannattaa pistäytyä muistelemassa menneitä, jos tulee kauempaa niin kannattaa ehdottomasti käydä rakennuksen katolla fiilistelemässä näkymiä sekä tuntemassa se voimakas tuuli mikä ylempänä hulmuaa. Näköalaterassilla on myös hävittäjä, jota voi ihmetellä. Museoon sekä terassille on vapaapääsy.