Hae
VillaNanna

Helsingin linnoitusketju

Mikään ei ole niin mahtavaa, kuin tutustua oman kaupungin historiaan. Varsinkin kun homma on ihan ilmaista ja siitä oppii paljon kaikenlaista. Meillä on ollut tarkoitus jo pitkään käydä kiertelemässä Helsingin I maailmansodan linnoituksia ja vihdoin se aika koitti tällä lomalla. Tietenkin aloitimme omasta asuinalueestamme tutustumisen ja napattiin pyörät takamusten alle ja pyöräiltiin lähitienoolle. Tämä paikka näkyy hyvin tielle myös, ei ole ihan metsän keskellä mitä jotkin näistä paikoista on.
Alue on aika pieni mutta meillä meni aikaa paikan tutkimiseen kyllä aika pitkään. Pojat innostuivat seikkailemaan kunnolla ja sitä telmimistä oli hauska katsella.

Venäläisten rakennuttama linnoitusketju kiertää Helsingin niemeä, Haukilahdesta Vuosaareen. Linnoitukseen on kuulunut aikanaan 40 tukikohtaa. Nykyään linnoituksista on jäljellä enää rauniot mutta voi vaan kuvitella miltä linnoitteet ovat näyttäneet silloin 1914 kun sota alkoi. Helsinki oli tärkeässa osassa puolustuksen kannalta ja siksi alueelle rakennettiin kunnon linnoitus.
Lisää tietoa Museoviraston sivulta.

Nämä kohteet ovat ilmaisia, maastossa olevia seikkailupaikkoja, joissa todella mielikuvitus laukkaa. Meillä oli vielä hyvin sumuinen aamupäivä kun lähdettiin liikkeelle, se antoi hauskan fiiliksen ja tunnelman reissuun. Meidän reissussa käytiin taisteluita, tällä kertaa ei saksalaisia vastaan, vaan avaruuden hirvityksiä vastaan, kun avaruuden kauhut oli koettu ja eväät syöty, oli vuorossa aavejahti. Jälleen kerran ei tarvitse lähteä tutkimaan raunioita ulkomaille, kun raunioita löytyy ihan täältä omista nurkistakin. Retkeily omassa lähimaastossa on helppoa ja vähän kauemmaskin voi lähteä kun hyppää pyörän selkään. Ottaa kunnolla aikaa, ei mitään kiirettä minnekkään. Näillä eväillä pääsee jo pitkälle. Eikä niiden ruokaeväidenkään tarvitse olla ihmeellisiä, varsinkaan jos ei kovin pitkälle olla menossa, kuten me nyt.

Valokarnevaalit

Itselläni ei ole lomaa ollut, eikä siitä syystä olla päästy matkustelemaan minnekkään, siitä huolimatta olemme koittaneet järjestää kaikenlaista ohjelmaa koko perheelle. Lepoakin on onneksi ollut vaikka tuntuukin sille, että tuo nuorin on ollut menossa koko ajan. Kerron myöhemmin mitä kaikkea poika on päässyt tekemään.
Aina ei todellakaan tarvitse päästä matkustelemaan, sillä varsinkin täällä Pääkaupunkiseudulla on vaikka kuinka paljon erilaista nähtävää ja koettavaa. Ilmaiseksi tai pienellä rahalla ollaan tehty kaikenlaista hauskaa. Kaikesta en tee omaa postausta mutta muutamasta on ihan pakko. Ihan kaikissa paikoissa en ole itse ollut mukanakaan, koska olen ollut töissä.
Viikolla päätettiin töitteni jälkeen piipahtaa Linnanmäen valokarnevaaleilla, sisäänpääsy oli ilmainen ja koska ihmisiä oli valtavasti ja jonot aivan älyttömiä, niin poika päätti, ettei tarvitse mennä mihinkään laitteeseen. Oltaisiin muutamaan ilmaiseen menty, sillä ei tosiaankaan ollut järkeä jonojen takia hankkia pariksi tunniksi rannekkeita. Cinemassa käytiin tosin tutustumassa tulevaan uuteen laitteeseen Taiga. Jo pelkkä leffa sai mahan minulla sekaisin, joten kyseinen laite saa jäädä minulla kokeilematta. Kierreltiin ja katseltiin ihmisiä ja pidettiin omaa hauskaa. Jonot oli joka paikkaan niin pitkiä, ettei hattaroita tai muutakaan innostuttu jonottamaan. Lopulta mentiin Keitaaseen istumaan ja kuuntelemaan elävää musiikkia. Se olikin illan kohokohta, ruokaa, musaa ja me kolme. Ei muuta tarvittu, Härdelli nautti kunnolla illasta, hänestä oli kivaa näin pimeällä olla ulkona ja valvoa. Jos haluaa päästä halvemmalla, ottaa omat eväät mukaan, aina ei tarvitse syödä ravintolan sapuskaa. Me valitsimme tällä kertaa Keitaan herkut ja ei tarvinnut iltapalaa enää miettiä kotona.

*     *     *     *     *
Tarkoitus oli myös kuvata asuni ja esitellä hieno uusi takkini, jonka olen juuri muutama viikko sitten löytänyt Kierrätyskeskuksesta, kuvaamiset toki unohtui, sillä Lintsillä oli niin paljon väkeä, ettei missään oikein ollut mahdollista kuvata mitään asuja. En ole kesälläkään ollut sellaisessa väen paljoudessa mitä nyt oli. Ihan uusi kokemus siis sekin. Yhdistin takin neuletakkiin sekä kenkiin, jotka ovat myös Kierrätyskeskuksesta joskus hankittu. Näiden kanssa sopi hyvin paita, jonka olen ommellut Burdan kaavaa käyttäen, sekä tuunattu huppuhuivi, joka on muuten ihan lemppari. Saman tyyppisen näin nyt myös Käsityölehdessä mutta myös näin vanhoista materiaaleista voi tehdä sellaisen myöskin. Asu sopii minulle kuin nenä päähän. 
Tykkään erityisesti takista, joka tavallaan eroaa tyylistäni todella paljon mutta tavallaan taas on tyyliäni. Takin hintakaan ei päätä huimannut ja oli kyllä ihan pakollinen ostos, tarvitsin tuon tyyppistä takkia, jota voi käyttää minkä kanssa tahansa ja jossa kuitenkin on jotakin ekstraa, kaulus.
Takki: Kierrätyskeskus, 10€
Neuletakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
Kengät: Kierrätyskeskus, 6€
Paita: Tehty, Burda 6/08
Leggarit: Tuunatut, poistettu turha vetoketju vyötäröltä.
Voi melkein sanoa, että myös tämä asu on Lumppumaakarin ekstaasi, mutta koska mukana on uudesta kankaasta aikanaan tehty paita ja aikanaan uutena ostetut leggarit, niin siksi sanonkin melkein. Paita tosin on 10 vuotta vanha ja leggarit taas on viisi vuotta vanhat mutta en siltikään laske niitä vielä sellaisiksi mitkä sopii Lumppumaakarin ekstaasiin. Uudet lukijat eivät välttämättä tiedä mitä kyseinen termi tarkoittaa, joten pyydänkin käymään lopuksi lukemassa postaus, jossa olen kertonut mikä on Lumppumaakarin ekstaasi.

Mitäs tykkäätte asusta?


*     *     *     *     *


Ihanaa launtaita kaikille!

-Melissa-