Yleensä en niin välitä näistä viikolla olevista vapaapivistä, ne hiukan sekoittaa viikkoa ja olo on väsyneempi kuin muina viikkoina. Nyt kuitenkin on myönnettävä, että näin kiireisen syksyn jälkeen on ihana viettää se yksi päivä keskellä viikkoa ilman työtä ja keskittyä vain omiin juttuihin. Päästää ns. joulu sisään sydämeen. Oli tarkoitus mennä Oodiin mutta tämä meidän mini herra, ei halunnut jonottaa, joten lähdettiin kiertelemään ja lopulta Tuomaan markkinoille, toiveena käydä moikkaamassa pukkia…Se oli vain toive, sillä ei tämä herra Härdelli ollut sitä tekemässä. Hän halusi vain katsella mitä kojuissa myytiin, maistella herkkuja ja tehdä ostoksia. Hauskaa meillä oli monin tavoin vaikkei Härdelli enää joulun taikaa halunnut kokea. Aika päästää irti.

Pakko sanoa, että eilen ei ollut mikään maailman paras keli ulkona. Koko viikko on ollut erittäin harmaa ja pimeä. Vettä on saatu taivaalta, eipä juuri muuta, pimeys on verhoillut koko Eteläisen Suomen todella nopeasti. Nyt on se aika vuodesta kun toivoo, että lunta tulisi ja näin hiukan enemmän valoa. Toivossa on hyvä elää.
Isänpäivää vietettiin siis aika ankeissa oloissa mutta siitä huolimatta päivä meni kuin siivillä. Siihen mahtui niin valtavasti kaikkea, retkeilyä, pelaamista, leffaa ja nyhjöttämistä. Sain neuleenikin siihen pisteeseen, että toista hihaa tikutetaan kovaa vauhtia, kohta osat on valmiit ja viimeistely on edessä. Nyt alkaa tosiaan odottamaan, että paita on valmis ja saa sen ikuistettua kuviin jälleen.