Tässä kun sairasvuoteella tylsistyneenä katselen kattoa, ajattelin kiusata teitä ja kaivaa blogiin kuvia ja juttuja, joita en ole ehtinyt täällä julkaista aikaisemmin. Tykkäätte sitten hommasta tai ette, niin pläjäytän kaksi suunniteltua postausta tähän yhteen postaukseen. Viime kesä meni niin nopeasti ohi, johtuen ensinnäkin siitä, että muutimme kesällä uuteen asuntoon ja muutto stressin ja uuden opettelun vuoksi kesä fiilistely jäi hiukan taka-alalle. Sääli sillä kesä oli todella ihana.

Minun kohdalla muutto ei käynyt ihan helposti. Jouduin luopumaan suunniteltua enemmän vaatteistani sekä kengistäni. Se oli valtava muutos ja märehdin siinä pitkään. Kyse oli kuitenkin sellaisista asioista, joista olisin kyllä muutoinkin luopunut mutta silloin kun asioista on pakko luopua, ilman vaapaaehtoisuutta, niin minulle tulee ahdistus, syvä sellainen, eikä siitä ollut helppo päästä irti.
Mutta opin myös paljon asioita, kuten sen, että elin lähes kuukauden muutamalla vaatekappaleella, sillä vaatteet olivat ensimmäinen asia, jotka käytiin läpi ja pakattiin. Säästin lähinnä ne vaatteet, joita en ollut juurikaan käyttänyt kuten kuvissa olevat maksihameet. Voin luvata, että ensi kesänä samaiset hameet ovat kovassa käytössä
Eli jotain hyvääkin tuli tästä muutosta, ei vain huonoa vaikka jouduin aika pitkään työstämään tätä muuttoa, enkä vieläkään ole kotiutunut tänne. Yksi iso syy on se, ettei meillä ole sitä parveketta, piha on mutta se ei ole sama asia ollenkaan. Ei olla niin suojassa, eikä ulkohuonetta voi käyttää niin pitkään mitä lasitettua parveketta. En tule koskaan tähän tottumaan…

Volankihame on tehty MissB  -88 kesänumero

13 vuotta ollaan otu yhdessä, on ollut ylä -ja alamäkiä, on ollut iloa ja surua. Näihin vuosiin sisältyy monta vuoristorataa. Näin se elämä menee, koskaan ei mennä tasapaksuista tietä, vaan tie mutkittelee ja heittää erilaisia kiviä ja hiekkaa tielle. On eri asia miten me sitten suhtaudutaan näihin tien muutoksiin. Menimme naimisiin 9.2.2006 ja treffeillä oltiin käyty vain kerran, sen ensimmäisen kerran. Ei ehditty edes seurustella kun kävelimme Maistraattiin. Olin silloin 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja mieheni 23 vuotias lapseton nuorukainen. Monet luuli, ettei tästä mitään hyvää seuraa ja avioliitto ei kestä mutta tässä sitä porskutellaan edelleen.
Meille on tärkeää varastaa joka viikko yhteistä aikaa ja tehdä jotakin kivaa yhdessä. Välillä ulkoillaan, välillä jotakin muuta. Kunhan se on sitä yhteistä aikaa ilman lapsia. Me olemme myös sellaisia, että tarvitsemme paljon omaa tilaa ja sitä annetaan toisillemme myös paljon. Nämä kaksi asiaa on suhteessamme avainasemassa. Tila ja yhteinen aika. Tasaisesti molempia.

Päätimme viettää muutaman päivän etuajassa hääpäivää, sillä itse olen töissä lauantaina, meillä ei myöskään ollut sen kummemmin päämäärää kuin vain museo, josta tässä postauksessa kerron. Kun päästiin keskustaan, niin ajatukset kolahti uomiinsa ja päätettiin mennä ensin lounaalle, sen jälkeen museoon ja lopuksi kakulle vanhaan kauppahalliin. Tämän kummallisempaa ei tarvitse olla. Meille ainakaan.

Käytän todella harvoin Allt om Handarbete lehden kaavoja, siksi unohdin täysin, että kaavat ovat meikäläiselle aivan liian isoja ja näin myös tämä jämäkankaasta tehty paita on minulle liian suuri. Hivenen harmittaa, sillä tämä kangas on sellaista mistä tykkään paljon. Paita on muutoin aivan kuin minulle tehty, niin kuin onkin…
Paidan kangas kuuluu kasaprojektiin ja on ylijäämää mekosta, jonka tein tuossa syksyllä itselleni. Mekko onkin kovassa käytössä edelleen ja vaikka paidan teinkin, kangasta jäi vielä vähän yli. Niistä on kuitenkin suunnitteilla hiukan juttuja. Niin paljon suunnitelmia ja niin vähän aikaa toteuttaa niitä… Paitaa on kuitenkin käytetty ja toivottavasti se löytää hyvän uuden kodin kun sen laitan hyväntekeväisyyteen.
Asuuni kuului myös Kierrätyskeskuksesta löytyneet saapikkaat sekä yli 10 vuotta vanhat mustat farkut. Takki oli toppatakki, jonka ostin kun aloitin iltapäivätoiminnan ohjaajana muutama vuosi sitten.