Ensin epäilin sitten rakastuin täysin tähän
0
Joskus kaikkein rakkaimmat vaatteet eivät ole niitä kaikkein täydellisempiä. Ensin epäilin, sitten rakastuin täysin tähän. Ompelin itse vaaleanpunaiset pientä ruutua olevat röyhelöhousut ja sydänkuvioisen puuvillapaidan, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet suoraan kesäisestä satumaasta. Vaikka paidan kanssa on vielä pieniä korjattavia yksityiskohtia, tästä tuli yksi kesän iloisimmista asuista.
Ensin epäilin sitten rakastuin täysin tähän
On olemassa vaatteita, jotka yrittävät olla huomaamattomia. Tämä asu ei kuulu niihin. Tämä asu saapuu paikalle kuin mansikkajäätelö hellepäivänä. Se on vaaleanpunainen, hieman höpsö, vähän romanttinen ja aivan täysin tietoinen siitä, että elämä on liian lyhyt tylsille vaatteille. Parasta tässä kokonaisuudessa on se, että tein sen itse.
Olen aina rakastanut vaatteita, joissa on persoonallisuutta. Sellaisia, jotka eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan. Sellaisia, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet satukirjasta, vanhasta elokuvasta tai jonkun luovan ihmisen päiväunesta. Kun löysin tämän ohuen puuvillakankaan, aloin heti nähdä mielessäni leveälahkeiset housut, joiden lahkeensuissa olisi röyhelöt. Juuri sellaiset, jotka hulmuavat kävellessä ja saavat jokaisen askeleen tuntumaan vähän tavallista hauskemmalta.
Ja voi miten rakastankaan näitä housuja. Ne ovat kevyet, ilmavat ja juuri sellaiset vaatteet, joita haluan käyttää kesällä aamusta iltaan. Ohut puuvilla tuntuu iholla lähes olemattomalta, mikä on kuumina päivinä melkoinen lahja. Samalla ruutukuosi tuo kokonaisuuteen ripauksen vanhan ajan kesäromantiikkaa.
Kun itse tehty ei ole täydellinen
Mutta sitten on se paita. Tai oikeastaan minun ja paidan välinen pieni keskustelu. Pidän siitä paljon. Rakastan sydänkuviota. Rakastan keveyttä. Rakastan sitä, miten se sopii housujen kanssa yhteen kuin ne olisivat syntyneet samasta unelmasta. Mutta en ole siihen täysin tyytyväinen. Ja tiedättekö mitä? Se on ihan hyvä asia.
Joskus itse tekemiseen liittyy ajatus siitä, että kaiken pitäisi onnistua täydellisesti. Todellisuudessa käsintehdyt vaatteet ovat usein jatkuvasti muuttuvia projekteja. Niitä käytetään, tutkitaan peilin edessä, mietitään uudelleen ja korjataan vähän kerrallaan.
Tämän paidan kohdalla tiedän jo nyt, että palaan siihen kesän aikana. Haluan säätää mallia hieman. Ehkä muuttaa istuvuutta. Ehkä tehdä pieniä korjauksia, jotka tekevät siitä juuri sellaisen kuin alun perin kuvittelin. Mutta samalla en halua odottaa siihen asti, että kaikki olisi täydellistä.
Haluan käyttää vaatteita nyt. Haluan nauraa, kävellä rantakadulla, juoda jäälattea ja antaa röyhelöiden hulmuta tuulessa juuri tällaisina. Sillä elämässä on yllättävän paljon vapauttavaa voimaa siinä, että uskaltaa käyttää jotain keskeneräistä.
Vaatteita, jotka saavat hymyilemään
Moni puhuu niin sanotusta henkilökohtaisesta tyylistä. Minulle se ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että näyttäisin aina samalta. Se tarkoittaa enemmänkin tunnetta. Kun puen tämän asun ylleni, tunnen olevani oma itseni.
- Hieman boheemi.
- Hieman romanttinen.
- Hieman liioitteleva.
Ja hyvin, hyvin kaukana siitä ajatuksesta, että keski-ikäisen naisen pitäisi pukeutua hillitysti tai huomaamattomasti.
- Minä haluan sydämiä.
- Haluan röyhelöitä.
- Haluan vaaleanpunaista.
Haluan vaatteita, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat karanneet kesäisestä satumaasta. Ehkä juuri siksi itse tekeminen on niin koukuttavaa. Kun ompelee itse, ei tarvitse tyytyä siihen, mitä kaupoissa sattuu olemaan tarjolla. Voi tehdä juuri sellaisia vaatteita, joita ei löydä mistään. Voi lisätä yhden röyhelön enemmän kuin olisi järkevää. Voi valita sydämiä silloin, kun muut valitsevat yksiväristä.
Ja joskus lopputuloksena syntyy asu, joka ei ehkä ole täydellinen, mutta joka saa kantajansa hymyilemään joka kerta peilin ohi kulkiessa. Minusta se on onnistumisen paras mahdollinen mittari.
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lue myös nämä postaukset:
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin
Kirpputorit ovat täynnä vaatteita, jotka odottavat oikeaa omistajaa. Joskus vastaan tulee löytö, jonka kohdalla tietää heti, ettei sitä voi jättää rekkiin. Tällä kertaa sellainen oli vanhan ajan romantiikkaa henkivä neulemekko, jonka löysin UFF:sta. Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin, sillä vasta kotona ymmärsin, kuinka täydellisesti se sopisi yhteen Tallinnan reissulta mukaan tarttuneiden ruusukuvioisten sukkahousujen kanssa. Kun puin ne ensimmäistä kertaa samaan asuun, kokonaisuudessa oli jotain vanhojen postikorttien, kesäisten puutarhojen ja käsintehtyjen aarteiden tunnelmaa.
Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin
On olemassa vaatteita, jotka ovat käytännöllisiä. Sitten on vaatteita, jotka herättävät tunteita. Tämä neulemekko kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Näin sen UFF:n rekissä muiden vaatteiden välissä, eikä se näyttänyt erityisen näyttävältä. Se ei ollut kirkkaan värinen eikä siinä ollut mitään huomiota hakevaa yksityiskohtaa. Silti jokin siinä sai minut pysähtymään. Ehkä se oli väri. Ehkä se oli kaunis neulos. Tai ehkä se oli tunne siitä, että tämä vaate oli kulkenut jo pitkän matkan ennen kuin päätyi minun vaatekaappiini.
Pidän vaatteista, joissa näkyy elämä. Niistä, jotka eivät näytä siltä kuin ne olisi suunniteltu yhtä Instagram-kuvaa varten. Niistä, jotka tuntuvat kantavan mukanaan tarinoita. Tämän mekon kohdalla tarina alkoi jatkua heti, kun avasin sukkalaatikon. Siellä odottivat Tallinnan matkalta ostetut sukkahousut, joissa on pieniä ruusuja. Ne olivat niitä löytöjä, jotka ostetaan sydämellä eikä järjellä. Sellaisia, joiden kohdalla tietää tarvitsevansa niitä, vaikka ei vielä tiedä miksi. Nyt tiedän. Ne olivat odottaneet juuri tätä mekkoa.
Luonnonkuitujen pehmeys tekee eron
Yksi syy siihen, miksi ihastuin mekkoon niin nopeasti, on sen tuntu. Materiaalilappua ei ole itse tehdyssä mekossa, mutta neule kertoo paljon jo pelkällä kosketuksella. Se ei tunnu raskaalta eikä hiostavalta. Päinvastoin. Se on pehmeä, hengittävä ja laskeutuu kauniisti. Arvelen, että langassa voisi olla puuvillaa, bambua, viskoosia tai niiden yhdistelmää.
Juuri tällaiset materiaalit ovat usein niitä, joihin rakastun kaikkein helpoimmin. Ne tuntuvat miellyttäviltä ihoa vasten ja näyttävät kauniilta ilman, että niiden tarvitsee yrittää liikaa.
- Puuvillassa on luonnollista raikkautta
- Bambu tuo neuleeseen pehmeyttä.
- Viskoosi puolestaan saa vaatteen laskeutumaan tavalla, joka näyttää lähes huomaamattoman elegantilta.
Moni yhdistää romantiikan röyhelöihin, pitsiin ja suuriin yksityiskohtiin. Minulle romantiikka löytyy usein juuri tällaisista asioista. Pehmeästä materiaalista. Kauniista neuloksesta. Hitaasti tehdystä käsityömäisestä ilmeestä. Tämä mekko näyttää siltä kuin joku olisi joskus neulonut sen rakkaudella. Ja ehkä juuri siksi siitä on vaikea olla pitämättä.
Pienet ruusut muuttivat koko asun
Joskus asu tarvitsee yhden yksityiskohdan, joka sitoo kaiken yhteen. Tässä tapauksessa se olivat ruusut. Sukkahousujen pieni kukkakuvio voisi helposti kuulostaa liialliselta. Ainakin paperilla. Käytännössä ne kuitenkin tekevät juuri päinvastoin. Ne tuovat asuun keveyttä ja leikkisyyttä. Pidän erityisesti siitä, että ruusujen vihreät lehdet toistavat luonnon sävyjä ja tuovat kokonaisuuteen hieman vanhan ajan puutarhatunnelmaa. Ne eivät ole ensimmäinen asia, jonka asusta huomaa. Ne ovat sellainen yksityiskohta, jonka näkee vasta toisella vilkaisulla.
Ja juuri sellaiset yksityiskohdat tekevät pukeutumisesta kiinnostavaa. Nykyään muoti tuntuu usein jakautuvan kahteen ääripäähän. Joko kaiken pitäisi olla täysin minimalistista tai sitten mahdollisimman näyttävää. Minä viihdyn jossain niiden välissä. Pidän vaatteista, jotka kuiskaavat sen sijaan, että huutaisivat. Tämä asu tekee juuri niin. UFF:n neulemekko ei ole täydellinen. Tallinnan ruususukkikset eivät ole täydellisen neutraalit. Mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu enemmän minulta kuin moni uusi vaate koskaan.
Ehkä siinä onkin kirpputorien suurin viehätys. Niistä ei löydä vain vaatteita. Niistä löytää tarinoita, tunnelmia ja joskus jopa uuden syyn rakastua ruusuihin.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samaa sävyä olevia postauksia: