En halunnut luopua näistä farkuista
0
Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joiden kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa. Nämä farkut olivat aluksi aivan liian pienet, mutta en halunnut luopua niistä. Jokin niissä tuntui heti omalta. Ja niin siinä kävi, että en halunnut luopua näistä farkuista, vaan lähdin muokkaamaan niiden ulkonäköä ihan uuteen suuntaan ja nyt farkut ovat juuri oikeanlaiset. Ja näin niistä tuli ehkä yksi lempivaatteistani. Farkut ovat alunperin ostettu kirpparilta, niin kuin aina.
En halunnut luopua näistä farkuista
Löysin nämä farkut omasta kaapistani ja tiesin heti, että haluan tuunata. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun vaate vain puhuttelee jollain oudolla tavalla. Vaikka koko ei olisi oikea, vaikka järki sanoisi jotain muuta, silti huomaa jo mielessään käyttävänsä sitä. Todellisuus oli kuitenkin vähän hankalampi, jos farkut ovat aivan liian pienet.
Ei sellaisella tavalla, että “ehkä nämä tästä vähän venyvät”, vaan oikeasti liian pienet. Silti en pystynyt siirtämään niitä poistopussiin. Minulla on muutenkin tapana nähdä vaatteissa jotain muuta kuin se, mitä ne juuri sillä hetkellä ovat. Näen helposti mahdollisuuden.
Ensimmäinen projekti oli siis suurentaminen. Purin sivusaumat ja lisäsin näin molempiin sivuihin kaitaleet, ja farkut alkoivat oikeasti tuntua mukavilta päällä. Jo siinä vaiheessa niihin tuli ihan erilainen suhde kuin tavallisiin kaupasta ostettuihin housuihin. Kun vaatteen eteen tekee itse jotain, siihen kiintyy aivan eri tavalla.
Neulepaita on ostettu UFFista.
Mutta en halunnut jättää niitä siihen
Pitkät lahkeet eivät tuntuneet oikeilta, joten leikkasin farkut lyhyemmiksi. Heti koko ilme muuttui kevyemmäksi ja enemmän minun näköisekseni. Tykkään muutenkin vähän sellaisesta huolettomasta tyylistä, jossa kaiken ei tarvitse näyttää liian viimeistellyltä. Ja sitten tuli se yksityiskohta, joka teki näistä oikeasti omat farkkuni. Ompelin frillan molempiin lahkeisiin.
Rakastan pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaatteesta persoonallisen. Sellaisia, joita ei löydy jokaisesta ketjuliikkeestä. Kun frillat paikoillaan, farkut näyttivät juuri siltä kuin olin ne mielessäni nähnytkin. Ehkä juuri siksi pidän tuunaamisesta niin paljon. Vaatteesta tulee enemmän kuin pelkkä vaate. Siitä tulee osa omaa tarinaa.
Aina voi tuunata vaatteen sopimaan omaan makuun
Nykyään tuntuu, että kaiken pitäisi olla heti täydellistä. Oikea koko, oikea trendi, oikea tyyli. Jos jokin ei istu täydellisesti, se jätetään ostamatta tai heitetään pois. Mutta minun lempivaatteeni eivät yleensä ole niitä helpoimpia tapauksia. Ne ovat niitä, joiden kanssa joutuu vähän neuvottelemaan.
Sellaisia, joita pitää korjata, leikata, suurentaa tai rakentaa uudelleen. Ja ehkä juuri siksi niissä on enemmän tunnetta kuin monessa uudessa vaatteessa. Rakastan myös sitä ajatusta, että vaatteessa näkyy ihminen. Käsityö. Oma mielikuvitus. Ei vain valmis trendi, jonka joku muu on päättänyt puolestani.
Kirpputoreissa on muutenkin jotain ihanaa. Vaatteilla on jo valmiiksi eletty elämä, ja sitten ne saavat uuden. Joskus mietin, kuinka monta tarinaa yksi vaatekappale kantaa mukanaan ennen kuin se päätyy juuri oikealle ihmiselle. Näiden farkkujen kohdalla tuntui vähän siltä.
Nyt kun katson tätä kuvaa metsässä, tuntuu vaikealta uskoa, että olin jo melkein luovuttamassa niiden suhteen. Valkoinen jäkälä, kesävalo, letit ja nämä farkut muodostavat yhdessä juuri sellaisen tunnelman, jota rakastan. Vähän boheemin, vähän satumaisen ja hyvin oman näköisen. Ehkä oma tyyli syntyykin juuri siitä, ettei luovu liian helposti. Että uskaltaa nähdä vaatteessa jotain enemmän kuin sen ensimmäisen version. Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet eivät löydykään valmiina. Ne tehdään itse.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää farkkujen tuunauksia:
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kun näin tämän kankaan ensimmäisen kerran Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla, tiesin heti, ettei se ollut matkalla enää ikkunaan. Suurikukkaisessa kuosissa oli jotain samaan aikaan retroa, rohkeaa ja ajatonta. Moni olisi nähnyt vanhan verhon, minä näin kesämekon. Näin syntyi vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko. Vuosien aikana olen ommellut vaatteita mitä erilaisimmista kierrätysmateriaaleista, mutta juuri tällaiset löydöt muistuttavat siitä, miksi rakastan käsitöitä niin paljon. Vanha saa uuden elämän, eikä lopputulos näytä lainkaan siltä, mistä se on saanut alkunsa.
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kierrätys, käsityöt ja persoonallinen pukeutuminen kulkevat minulla usein käsi kädessä. Tämän mekon tarina alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyneestä vanhasta verhosta. Kangas oli hyväkuntoinen, kuosi näyttävä ja materiaali juuri sellainen, että siitä voisi syntyä jotain aivan muuta kuin sisustustekstiili.
Kaavana käytin Suuri Käsityö -lehden 5–6/2016 numerosta löytyvää mekkomallia, jonka yksinkertainen leikkaus antaa näyttävän kuosin päästä oikeuksiinsa. Mallissa viehättää erityisesti sen rentous. Se ei kiristä eikä purista, vaan laskeutuu kauniisti ja toimii niin arjessa kuin kesäretkilläkin. Valmis mekko on juuri sellainen vaate, jonka voi pukea päälle ajattelematta liikaa. Lenkkarit jalkaan, aurinkolasit silmille ja menoksi.
Miksi rakastan verhoista tehtyjä vaatteita?
Vanhoissa verhoissa on usein jotain, mitä nykyisistä vaatekankaista on vaikea löytää. Rohkeita kuoseja, laadukkaita materiaaleja ja ennen kaikkea persoonallisuutta.
Moni vanhempi verho on valmistettu kestämään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Siksi niiden kangas voi olla huomattavasti laadukkaampaa kuin monien uusien edullisten vaatteiden materiaali. Lisäksi kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla hinnat ovat usein erittäin edullisia tai kuten tämän projektin kohdalla, kangas voi löytyä jopa ilmaiseksi. Parasta on kuitenkin se tunne, ettei vastaan kävele toista samanlaista mekkoa.
Kaikki verhot eivät kuitenkaan sovi vaatteiksi
Vaikka olen vuosien aikana ommellut vaatteita melkein mistä tahansa, kaikkia verhoja ei kannata muuttaa vaatteiksi. Jos suunnittelet vastaavaa projektia, kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin asioihin:
Tarkista kankaan laskeutuvuus
Monet verhot ovat huomattavasti jäykempiä kuin vaatetuskankaat. Jos kangas seisoo lähes itsestään pystyssä, siitä voi olla vaikea tehdä mukavasti laskeutuvaa mekkoa tai hametta.
Kokeile puristaa kangasta kädessäsi. Jos se pehmenee ja muodostaa luonnollisia laskoksia, se soveltuu usein paremmin vaatteisiin.
Kiinnitä huomiota materiaalin hengittävyyteen
Kesävaatteisiin sopivat parhaiten luonnonkuituja sisältävät verhot, kuten puuvilla, pellava tai niiden sekoitteet. Täysin polyesterinen verho voi tuntua kuumalla säällä hiostavalta.
Tarkista valon vaikutus
Verhot saattavat olla vuosien aikana haalistuneet ikkunassa. Ennen leikkaamista kangas kannattaa levittää kokonaan auki ja tarkistaa, ettei siinä ole näkyviä värieroja.
Pese kangas huolellisesti
Vanha verho kannattaa aina pestä ennen ompelua. Samalla näkee, kutistuuko kangas tai muuttuuko sen tuntu pesussa.
Tutki mahdolliset kulumat
Aurinko voi haurastuttaa verhokangasta yllättävän paljon. Kangasta kannattaa hieman venyttää käsin eri kohdista. Jos kuidut näyttävät haurailta tai kangas repeää helposti, sitä ei välttämättä kannata käyttää vaatteeseen.
Leikkuujätteestä syntyi myös takki
Yksi lempiasioistani ompelussa on materiaalin mahdollisimman tarkka hyödyntäminen. Tämän mekon jälkeen kangasta ei jäänyt valtavia määriä yli, mutta leikkuujätteitä kertyi kuitenkin sen verran, että niistä syntyi myöhemmin myös takki.
Ajatus siitä, että samasta verhosta on syntynyt useampi käyttökelpoinen vaate, tuntuu erityisen hyvältä. Se on juuri sitä kiertotaloutta pienessä mittakaavassa – materiaalille annetaan mahdollisimman pitkä ja monipuolinen elämä. Usein juuri tällaiset projektit muistuttavat siitä, kuinka luovaa käsillä tekeminen voi olla. Kangaspalan ei tarvitse näyttää valmiilta vaatteelta, jotta siitä voisi tulla sellainen.
Kirpparilta löytyneet kengät viimeistelevät kokonaisuuden
Myös kuvissa näkyvät kengät ovat kirpparilöytö. Ne ovat yksi niistä hankinnoista, joita en olisi välttämättä uutena ostanut, mutta jotka ovat osoittautuneet käytössä todellisiksi aarteiksi.
Pidän siitä, miten sporttiset lenkkarit tasapainottavat näyttävää kuosia. Kokonaisuudesta ei tule liian juhlava eikä liian vakava. Juuri tällainen yhdistelmä toimii omassa arjessani parhaiten.
Farkkutakki, kirpparilenkkarit ja itse ommeltu mekko muodostavat asun, joka kertoo ehkä enemmän minusta kuin yksikään kaupan rekistä ostettu kokonaisuus.
Vanhan materiaalin uusi tarina
Tämän mekon ehkä suurin viehätys ei lopulta ole sen kuosissa tai mallissa. Se on siinä tarinassa, jonka se kantaa mukanaan. Joskus vanha verho päätyy tekstiilikierrätykseen. Joskus siitä tehdään tyynynpäällinen. Ja joskus siitä syntyy kesämekko, joka pääsee tuuliselle rantabulevardille liehumaan kesäpäivän auringossa.
Joka kerta, kun puen tämän mekon päälleni, muistan sen hetken Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla. Sen tunteen, kun näin vanhassa kankaassa jotain, mitä se ei vielä ollut. Ehkä juuri siinä on käsitöiden taika. Kyvyssä nähdä materiaalissa mahdollisuus ennen kuin kukaan muu näkee.
Oletko sinä koskaan tehnyt vaatteita vanhoista verhoista tai muista kierrätysmateriaaleista? Mikä on ollut paras löytösi kirpputorilta tai Kierrätyskeskuksesta?
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyviä postauksia: