Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi
2
Voiko vanhasta verhosta syntyä vaate, joka tuntuu enemmän omalta kuin mikään pitkään aikaan? Tämä mintunvihreä itse ommeltu paita sai minut rakastumaan hitaaseen pukeutumiseen uudelleen. Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi, mukana kulkee paljon enemmän kuin vain kangasta. Vaate muuttuu tarinaksi.
Kun vanha verho muuttuu unelmien paidaksi
On joitakin vaatteita, joita ei vain pueta päälle. Ne puetaan tunteeksi. Sellaiseksi, joka tuntuu pehmeältä ihoa vasten, muistuttaa hitaista kesäilloista ja saa katsomaan itseään vähän lempeämmin. Tämä mintunvihreä paita on juuri sellainen.
Ompelin sen itse Fibre Moodin numeron 20 kaavalla, ja ehkä juuri siksi siitä tuli heti erityinen. Kun leikkaa kankaan itse, ompelee saumat hiljalleen ja näkee vaatteen syntyvän omissa käsissään, siihen jää jotain enemmän kuin vain kangasta ja lankaa. Siihen jää aikaa, ajatuksia ja pieniä hetkiä elämästä. Ja ehkä kaikkein ihaninta tässä paidassa on se, että kangas ei alun perin ollut tarkoitettu vaatteeksi lainkaan.
Kierrätyskankaasta ommeltu paita ja kesän pehmein tunnelma
Löysin tämän kankaan kierrätettynä, ja olen melko varma, että se on ollut joskus verho. Ajatus tuntui heti romanttiselta. Että kangas, joka on joskus hulmunnut jonkun ikkunassa ja nähnyt vuodenaikojen vaihtuvan, sai uuden elämän paitana.
Kangas on ihanan kevyt ja ilmava. Juuri sellainen, joka liikkuu tuulessa kauniisti ja tekee vaatteesta hieman satumaisen. Rakastan myös sitä, miten epätäydellinen pinta tekee siitä elävän näköisen. Kaiken ei tarvitse olla silitettyä ja viimeisteltyä ollakseen kaunista. Juuri pienet rypyt, luonnollisuus ja pehmeys tekevät tästä asusta niin omannäköiseni.
Fibre Moodin numero 20 -kaava oli todella onnistunut valinta. Paidan kerroksellisuus ja väljät hihat tekevät siitä boheemin mutta silti helposti käytettävän. Tällaiset vaatteet ovat niitä, joihin tartun kesällä yhä uudelleen. Ne eivät kiristä, purista tai vaadi mitään. Ne vain kulkevat mukana elämässä.
Kesätyylissäni tärkeintä onkin nykyään tunne. En halua näyttää liian laitetulta. Haluan näyttää siltä, että olen kävellyt rantaan ilta-auringossa, hiukset vähän tuulen sotkemina ja mieli kevyempänä kuin aamulla. Ja juuri sellainen olo tässä asussa tuli.
UFF-housut, Tallinnan kengät ja rakkaus second hand -tyyliin
Yhdistin paidan valkoisiin pellavahousuihin, jotka löysin UFFilta muutama vuosi sitten. Rakastan second hand -löytöjen etsimistä, koska niissä on aina mukana pieni tarina. Usein kaikkein kauneimmat vaatteet eivät löydy uusina kaupan hyllyltä, vaan rekistä, jossa joku muu ei ehkä nähnyt niiden mahdollisuutta.
Näissä housuissa on juuri sellaista vanhan ajan kesätunnelmaa, josta pidän. Leveät lahkeet, kevyt kangas ja pieni pitsimäinen yksityiskohta lahkeissa tekevät niistä täydelliset lämpimiin iltoihin. Kengät taas ostin viime lauantaina Tallinnasta. Tallinna on minulle paikka, jossa tulee aina tehtyä ihania pieniä löytöjä. Siellä on jotain samanlaista tunnelmaa kuin tässä asussa: kiireettömyyttä, vanhojen kivitalojen pehmeyttä ja tunnetta siitä, että elämä saa välillä olla vähän hitaampaa.
Pidän siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä tai viimeisen trendin mukaista. Tärkeämpää on, että vaatteissa tuntuu omalta. Ehkä siksi rakastan nykyään niin paljon itse ompelemista ja kierrätettyjä materiaaleja. Ne tuovat pukeutumiseen aivan erilaisen suhteen kuin pikamuoti. Kun tekee itse, alkaa nähdä vaatteen ihan eri tavalla. Yhtäkkiä sillä on merkitys.
Ja ehkä juuri sitä kaipaan muutenkin elämässä enemmän merkitystä, hitautta ja kauneutta tavallisiin päiviin. Tämä ilta rannassa tuntui vähän sellaiselta. Vesi oli lähes tyyni, ilmassa oli kesän pehmeä tuoksu ja vaalea paita liikkui tuulessa niin kevyesti, että hetken ajan kaikki tuntui rauhalliselta. Joskus onnellisuus on lopulta hyvin pieni asia.
Vanha verho, itse ommeltu paita, kirpparilta löytyneet housut, uudet kengät Tallinnasta ja kesäilta, jonka olisi halunnut pysäyttää hetkeksi.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää romanttisia asuja:
Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi
Kesä, itse tehdyt vaatteet ja second hand -löydöt voivat yhdessä näyttää juuri tältä. Tässä asussa on jotain sellaista, mitä en löydä pikamuodista koskaan: tunnetta, tarinaa ja kerroksia. Kun puin päälleni itse ompelemani gingham-topin, tajusin taas miksi rakastan käsillä tekemistä niin paljon. Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi muistuttaa, että kaikkein kaunein tyyli ei aina synny kaupasta vaan omista käsistä.
Leikkuujätteestä syntyi kesän suloisin toppi
Olen pitkään halunnut tehdä jotain puna-valkoruudullisesta kankaasta. Siinä on jotakin nostalgista, pehmeää ja vähän satumaistakin. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä projektin eri tavalla: käyttää materiaalia, joka olisi muuten ehkä päätynyt roskiin. Tämä toppi on tehty leikkuujätteestä.
Ajatus tuntui heti oikealta. Rakastan sitä, että vaatteella voi olla uusi elämä jo ennen kuin se on edes valmis. Kun kangasta ei ole loputtomasti, täytyy myös suunnitella tarkemmin. Juuri se tekee tekemisestä inspiroivaa. Jokainen pala täytyy miettiä, jokainen sauma rakentaa huolella.
Topin mallista halusin pehmeän ja romanttisen. Vyötäröltä hieman levenevä helma tekee siitä kevyen ja ilmavan, ja ruutukuosi tuo siihen vintagehenkeä. Tämä on juuri sellainen vaate, jonka voisin kuvitella löytäväni joskus vanhasta eurooppalaisesta second hand -putiikista. Mutta tällä kertaa teinkin sen itse.
Puhvihihainen t-paita tekee asusta omannäköisen
Topin alla oleva valkoinen puhvihihainen t-paita on myös itse tehty. Halusin kerrostaa asua hieman, jotta kokonaisuudesta tulisi persoonallisempi ja käyttökelpoisempi myös viileämpiin kesäpäiviin.
Rakastan puhvihihoja. Niissä on jotain pehmeää ja romanttista, mutta samalla ne tekevät tavallisestakin t-paidasta kiinnostavan. Yhdessä gingham-topin kanssa lopputulos näyttää vähän kuin vintage-mekolta ja vähän kuin modernilta katutyyliltä.
Juuri tällaiset yhdistelmät ovat minulle kaikkein inspiroivimpia. En halua näyttää täydelliseltä tai liian silotellulta. Tykkään siitä, että asuissa näkyy elämä, luovuus ja pieni leikkisyys.
Kaavatiedot: Puhvihihainen paita: Suuri käsityö 6-7/2005
Beyond Retron farkut ja Venice Beachin farkkutakki
Repaleiset vaaleat farkut löytyivät Beyond Retrosta, ja ne olivat heti sellaiset “nämä ovat niin minä” -löytö. Rakastan vaatteita, jotka näyttävät siltä, että niillä on jo ollut elämä ennen minua.
Second hand -vaatteissa on aivan erilainen tunnelma kuin uusissa. Niissä näkyy aika, käyttö ja persoonallisuus tavalla, jota on vaikea selittää. Ehkä juuri siksi yhdistän niin usein itse tehtyjä vaatteita kirppis- ja vintagevaatteisiin. Ne täydentävät toisiaan täydellisesti.
Mukana oli myös farkkutakki, jonka olen ostanut Venice Beachilta. Siinäkin on muisto mukana. Rakastan vaatteita, joihin liittyy paikkoja, hetkiä ja tarinoita. Silloin pukeutuminen ei ole vain vaatteita, se on muistojen kantamista mukana.
Miksi teen vaatteita itse? Koska haluan vaatteita, jotka tuntuvat oikeilta. Haluan käyttää materiaaleja uudelleen. Haluan tehdä hitaammin. Haluan vaatteita, jotka näyttävät minulta eivätkä vain tämän hetken trendeiltä. Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: haluan tuntea luomisen iloa. Tämän topin ompelu muistutti taas siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ollakseen kaunista. Joskus juuri pienet epätäydellisyydet tekevät vaatteesta rakastettavan.
Aurinkoista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää suloisia itse tehtyjä asuja: