Pääsiäinen peruttu
4
Pääsiäinen peruttu, meillä ainakin. Syy on siihen aika yksinkertainen. Minä olen vielä toipumassa, enkä oikein edes jaksa mitään isoja juttuja tehdä. Mutta suunnitelmia oli monen monta miten tätä pääsiäistä vietettäisiin. Varsinkin kun vihdoin koronan jälkeen taas päästäisiin viettämään normaalisti kaikkea.
Pääsiäinen peruttu
Tänään on muuten ensimmäinen aamu kun herään ilman kipuja ja tänään on myös se päivä kun menen ensimmäisen kerran ulos sitten sairaalaan päätymisen jälkeen. Toki olin sen hetken ulkona kun minut sairaalasta haettiin mutta kuitenkin. Mutta meillä on aika mennyt minun toipumiseen täällä, mitään ei olla siivottu, ruokia hankittu, mitään valmisteluita pääsiäiseen ei olla tehty.
Mitä suunnitelmia meillä oli?
- Seurakuntaan jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen seurakunnan tiloihin viettämään pesach sederiä.
- Haltialaan katsomaan juuri syntyneitä karitsoja
Mitä meillä tehdään?
- Katsotaan Exodus ja juttelemme matkasta Egyptin orjuudesta
- Käymme syömässä Just Vegessä
- Ulkoilemme sen mukaan miten kykenen
- Ompelen, jos kykenen
Eli meillä vietetään hyvin erilaista pääsiäistä tänä vuonna. Ei koristeita, ei seikkailuja, ei muuta kuin minun avustamista vielä toistaiseksi. Onneksi kuitenkin olen kotona, enkä sairaalassa. Se onkin parasta mitä on. Olen kotona ja voin kuitenkin kertoa lapselleni miksi meillä pääsiäistä vietetään. Myös se miten pääsiäisen vietto eroaa isän pääsiäisestä.
Jos pukeudun keltaiseksi tipuksi?
Yksi lempicollegemekoistani on keltainen, sinapinkeltainen. Ihana ja lämpöinen. Keltainen väri on lämmön ja valon tuoja, kun meillä on keltaista väriä ympärillämme, kehomme vapauttaa serotoniinia, joka antaa meille onnellisuus impulsseja aivoihin. Keltainen väri auttaa myös keskittymään sekä aktivoi keskushermostoa.
Tarvitsen siis tällä hetkellä keltaista väriä tervehtymisessäni. Tarvitsen aimo annoksen onnellisuutta sekä tyytyväisyyttä, sillä tämä sairaus lamauttaa ja pelko on ollut luonani lähes koko ajan. Haluan niistä pois. Olen tämän mekkoni esitellyt tässä linkissä aikaisemmin. Postauksessa kerron myös hiukan värien voimasta.
Värien merkitys on jälleen tapetilla sairastumiseni myötä ja käytänkin tällä hetkellä värejä paljon tervehtymisessä, vaikka omat yöpukuni eivät kauhean värikkäitä oikeasti ole. Paljon valkoista, vaaleanpunaista ja sinistä. Eipä juuri muita värejä löydy kuin nuo kolme. Mutta ne ovat tärkeitä värejä nukahtamisen vuoksi sekä miten nukkuu yönsä.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Parisuhde katoaa arjen jalkoihin
Parisuhde katoaa, jos ei sitä vaali. Parisuhde vaatii kovaa työtä. siinä ei voi ajatella vain itseään, vaan parisuhde on paketti, johon kuuluu sinun lisäksi se toinen osapuoli. Valitettavan useasti käy niin, että pariskunta unohtaa toisensa ja se johtaa vääjäämättä eroon, jos niistä solmukohdista ei kyetä keskustelemaan ja avaamaan.
Parisuhde katoaa arjen jalkoihin
Me olemme olleet naimisissa 16 vuotta. Avioliittoon on kuulunut ylä -ja alamäkiä yhtä paljon kuin avioliitossa on vuosia. Meillä on moni asia mennyt myös vinoon ja sen vuoksi lähdimme Tallinnaan pikku reissulle arvioimaan avioliiton tämän hetkistä tilaa. Meidän solmukohdat iski vasten kasvoja kun jouduin sairaalaan. Matka tosin oli jo hankittu ennen kuin kaadoimme moskan kodin lattialle. Ensin ajattelinkin, että en lähde reissuun mieheni kanssa mutta mietin asiaa uudelleen ja lähdimme yhdessä, matka oli todella tunteiden vuoristorataa. Tallinna oli hyvä paikka käydä asioita läpi. Näimme myös Tallinnan uusin silmin.
Meidän elämässä on ollut muutaman vuoden valtavaa kiirettä ja suorittamista, molempien urat ovat lähteneet käyntiin ja miehen opinnot ovat vieneet elämässä paljon tilaa. Minun monimutkaiset työkuviot ovat vieneet voimia. Olemme todella kadottaneet toisemme näiden muutaman vuoden aikana ja tämä on yksi ensimmäisistä kunnon kriiseistä, joka liittyy vain meihin kahteen. Muissa kriiseissä on ollut kyse vakavasta sairastumisesta yms. Nyt kyse meistä kahdesta, meidän elämästä ja meidän tunteista. Löydämmekö toisemme näistä sotkuista, ei voi vielä tietää.
Asioista täytyy voida puhua
Ei matka ollut helppo, vaikka teimme paljon kivoja asioita, vakavien keskusteluiden välissä. Emme kuitenkaan piiloutuneet niiden asioiden taakse, joilla olemme itseämme hoitaneet näiden muutaman vuoden aikana, vaan keskityimme ihan muihin asioihin. Kuten hengailuun, teimme asioita, joita olemme suunnitelleet monet kerrat, mutta ikinä emme kuitenkaan toteuttaneet suunnitelmia. Yksi niistä oli Tallinnan kaupungin muurilla kävely. Pääreittiä ei tällä kertaa kierretty, jätimme sen toiseen kertaan. Menimme tällä kertaa myös syömään Balti Jaama Turgiin, eikä varattu pöytää ravintolasta. Tällä kertaa myös menimme lasillisille ja vain juttelimme.
Tallinna oli täynnä ihmisiä, toisin kuin viime syksynä, jolloin Tallinna oli tyhjä. Myös laiva oli piukassa ihmisiä. Keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja oli ihan lämmintäkin, ei kuitenkaan kuuma. Emme pitäneet mitään kiirettä, meillä ei ollut kiire mihinkään, olimme siellä toisiamme varten ja otimme siitä kaiken irti. Me emme vielä voi sanoa, miten meidän yhteinen taival päättyy tai miten tämä tiukka umpisolmu avataan. Mutta tärkeää on se, että me olemme voineet puhua toisillemme ja olemme tulleet toisiamme puolitiehen vastaan. Yksi askel on otettu ja sitä askelta seuraa seuraava askel.
Rentoa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: