Reunapitsiä neulottuihin palasiin
2
Reunapitsiä voi virkata ihan mihin tahansa ja lopputulos kruunaa kaiken. Olen useasti kirjoittanut tai maininnut Kierrätyskeskuksen Näpräosaston materiaalitukun, josta voi kilo tavarana käydä ostamassa erilaisia materiaaleja omiin töihinsä. Kun tuossa keväällä siellä kävin viimeksi, niin ostin muutamia juttuja omiin juttuihini. Ostin kankaita, lakanoita, verhoja, paperiaskarteluun tarvikkeita sekä lankaa ja erilaisia neulepaloja.
Reunapitsiä neulottuihin palasiin
Nyt siis kerronkin teille näistä neulepaloista, joita nappasin laatikosta mukaani. En ottanut kaikkia, vain neljä palasta. Onko ne olleet tarkoitus liittää yhteen peitoksi? Vai ovatko ne jotain muuta, en tiedä. Samaa pehmeää materiaalia kaikki. Ne pyöri pitkään tuossa minun laatikossani, joten voisin ottaa nämä nyt tosiaan tuohon laatikkoprojektiini. Heitin ne siis heti pesun jälkeen laatikkoon, sillä en ihan heti keksinyt niille mitään käyttöä. Otin ne kuitenkin mukaan road tripille. Syystä, jota en oikein tällä hetkellä tiedä, mutta reissulla se ajatus sitten päätyi seuraavasti:
Koska palat ovat samaa ihanan pehmeää materiaalia ja ne vielä pehmeni lisää pesussa, niin päätin virkata reunapitsiä langoilla, joita oli jäänyt mekosta yli (katso aikaisempi postaus), jouduin toki ostamaan pari väriä lankaa lisää. Reunapitsi malli on tuttua piparkakkua, en oikein muutakaan osaa. Lopputuloksena on ihanan pehmeät kasvopyyhkeet, jotka on kätevä ottaa mukaan vaikka juuri road tripille. Minulla on erittäin herkkä iho ja joskus tavallinen froteepyyhe voi olla aivan liian karhea kasvoilleni, joten nämä kasvopyyhkeet ovat hyvä vaihtoehto.
Ihanat kasvopyyhkeet
Minulle näistä kasvopyyhkeistä tuli luksusta. Ihanan täydelliset, pehmeät ja imukykyiset pyyhkeet. Arki saa sisältää luksusta, ei arjen tarvitse olla niin harmaata ja kurjuutta täynnä olevaa. Myös arjessa on hyvä olla asioita, josta saa hyvän mielen. Minulle se on nyt nämä kasvopyyhkeet. Ei ole enää iho vereslihalla ja kipeä pyyhkeen jäljiltä, vaikka kuinka varovasti taputtelee froteeta, niin se on useasti aivan liian karheaa. Nyt kun kasvopesun jälkeen hautaa kasvonsa näihin pyyhkeisiin, on kuin sukeltaisi pumpuliin. Ihana fiilis.
En tosiaan tiedä mitä materiaalia nämä palaset ovat, tuntuu vähän bambulle tai puuvillalle tai sekoitukselle. Tosin, puuvilla on karheampaa mitä bambu mutta sitten kuitenkaan materiaali ei tunnu kasvikuidulle. Mutta näillä mennään ja reunapitsi nyt ainakin on puuvillaa, hyvin pehmeää sellaista. Olikin hyvä, että minulta löytyi vielä hyvä määrä erilaisia lankakerän loppuja. Lopuista ajattelin neuloa vielä jotakin pikkuruista. Mutta katsotaan nyt. Virkkailut ja neulomiset on nyt laantuneet hetkeksi, niin iso työ oli tuossa mekossa.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pöytäliinaa ja mekkotehdasta
Pöytäliinaa ei juuri mielletä mekkomateriaaliksi, mutta kun tulee tarpeeksi ihana kaava vastaan, on pöytäliinakin leikattava palasiksi. Tällä kertaa Mekkotehtaan Helmat kirjasta valitsin mallin Sienna ja kangas onkin juurikin se pöytäliina. Kuvia käytiin ottamassa Haltialan pellon kupeessa ja aika kantri olo tuli kun Haltialassa oli samaan aikaan meneillään Hayride festarit.
Pöytäliinaa ja mekkotehdasta
Minulla on ollut ajatuksena ommella mahdollisimman monta mallia Helmat kirjasta, näin saan ainakin hyödynnettyä kirjan niin hyvin, ettei tee ihan heti mieli ommella lisää mekkoja siitä. Saana -mekko on ollut tällä hetkellä itsellä se the malli, mutta olen minä tykännyt näistä muistakin. Tämä Sienna malli oli minulle hiukan haasteellinen ja varsinkin kun sovitin mekkoa ensimmäisen kerran. Nimittäin, mekko on ihan hyvän kokoinen, mutta rinnat eivät millään meinanneet mahtua mekkoon.
Kaivoin sitten sellaiset hyvin yksinkertaiset liivit, joissa on vain pitsiä ja ovat minulle aika pienetkin, joten ne lyttää rintani aika tiukkaan pakettiin ja näin sain rinnat mahtumaan fiksusti mekon sisälle. Ehkä voisi ajatella tehdä kokoa suuremman, mutta sitten voi muualta olla aivan liian suuri. Kroppa kun on minulla vähän hassun mallinen. Noh, joka tapauksessa tällä tavalla rinnat eivät pursua ulos mekon pääntiestä.
Pöytäliina Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta
Jälleen kerran materiaali on ostettu Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta. Minulla on muutama materiaali vielä, jotka on sieltä ostettu ja tulette sen kyllä huomaamaan. Olen nyt aika paljon ommellut juuri niistä kankaista. Ne ovat pinon päällimmäisenä, niin ne on helppo napata siitä. Toki vieläkin on kesken laatikkoprojekti, sekin tosin etenee hitaasti mutta varmasti. Pian pääsette näkemään uusia juttuja, juuri kyseisen projektin tiimoilta.
Materiaalitukku on siitä kiva, kun voit hankkia materiaalia joko ilmaiseksi, tai sitten ne maksaa muutaman hassun euron. Kankaat sekä kodin tekstiilit ovat ehkä kalleimmasta päästä. Mutta ei mitenkään ihan kauhean kalliita, niin kuin sanoin, todella halvalla lähtee ja maksu otetaan painon mukaan. Tämä materiaalitukku löytyy Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskuksen myymälästä. Suosittelen siis kaikille askartelijoille ja ompelijoille tutustumaan paikkaan. Voi siis kässäillä vähän ekologisemmin.
Rentoa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: