Jokaisella vaatteella on tarina, tai ainakin minun vaatteilla on erilaisia tarinoita. Nyt kerron yhden minulle hyvin rakkaan vaatteen tarinan. Tämä vaate kertoo ihmisestä, joka on ollut lapsuudessani mukana, hänen poikansa on minulle edelleen tärkeä ja on minun läheinen ystäväni. Kun rakkaan ystäväni äiti jätti tämän maan, niin sain käydä hakemassa vaatteita ja kenkiä sekä muuta tavaraa, mitkä on minulle tärkeitä tai joista voin tehdä jotakin. Yksi tällainen asia oli villatakki, itse tehty villatakki. Keseinen villatakki on pyörinyt tuolla ”mitä teen tästä”-laatikossa monta vuotta, ihan siitä syystä, että villatakki on minulle aivan väärän mallinen ja takkiin oli tullut pitkiä langanpätkiä kun oli jäänyt johonkin kiinni, lankoja myös mennyt poikki. Tästä syystä se vain pyöri ja pyöri laatikossa.

Tässä kesällä ennen näitä ihania helteitä päätin purkaa koko villatakin ja kaivoin myös erilaisia jämälankoja esiin. Tarkoituksena oli tehdä over size- villapaita, jossa on erilaista pintaa ja myös erilaisia lankoja. Villapaidassa on siis villasekoitteita, eri paksuisia, mohairia ja bukleeta ja samttilankaa. Valmiista paidasta tuli kyllä todella hauska ja erilainen. Toimii hyvin vilpoisiin päiviin takin tilalla. Villatakin lankaa jäi vielä hieman, joten olen suunnitellut tekeväni vielä pipon tällä samalla tyylillä. Mutta en pidä kiirettä sillä koska pipoja en tosiaan edes tarvitse. Olenkin niitä jo laittanut kiertoonkin kun niitä on niin valtavasti.

Minulle oli aika selvää, että säilytän tämän vaatteen muistona tästä henkilöstä, minulle tärkeästä naisesta mutta koska tuollaisena alkuperäisenä vaatteena se ei toiminut minulla, niin purin kalliin langan ja hyödynsin sen uudelleen. Tällaisia paitoja minulla on muutamia odottamassa tuolla ”mitä teen tästä”-laatikossa. Tämä purkaminen ja uudelleen neulominen on kuitenkin oma kinkkinen juttunsa niin homman aloittaminen kestää ja kestää…

Paita: itse tehty vanhasta paidasta ja langan jämistä Farkut: Tyttären vanhat Huivi: Tyttären vanha Kengät: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto

Vihdoinkin…Siis vihdoinkin sain valmiiksi nämä ektra pitkät villasukat, jotka ovat olleet kesken jo pidemmän aikaa. Sain ensimmäisen valmiiksi joulun jälkeen ja koska lanka on todella ohutta, jäi toisen sukan tekeminen hamaan tulevaisuuteen. Lanka on ihana Gjestal Spire, josta tykkään siis todella paljon mutta tikuttaa tätä saa kyllä niin, että hiki tulee.
Mutta lopussa seisoo aina kiitos ja niin kävi nytkin tämän hikisen ja pitkän neulomisen jälkeen…Puikoilta tipahti ihanat turkoosit villasukat, jotka ovat kyllä ihan minun lempparit nyt. Näillä ei kylmä tule kun varsi kohoaa puoleen reiteen asti. Täydelliset talveen mekkojen ja hameiden kanssa pidettäväksi. Tai leggareiden päälle, miten vain haluaa ja millainen se oma tyyli on. Nämä sukat pysyy oikein hyvin ylhäällä ilman sukkaliivejä mutta sellaiset on tarkoitus hankkia vielä, sellaiset vanhanaikaiset liivit, jotka ovat kuin alushousut ja niistä lähtee sitten sukkien pidikkeet. Myös sellaiset napilliset olisi aika ihanat.

Tänä syksynä tuskin tulee kovin montaa paria sukkia neulottua, parit olisi suunnitteilla kyllä, mutta keskityn enemmän nyt paitojen ja muiden neuleiden tekoon. Varsinkin kun nuorin pyysi, että neuloisin hänelle talveksi kunnollisen villapaidan, että olisi tarpeeksi lämmin. Näyttää siis sille, että tätä lankaa pitää ostaa lisää ja neuloa pojalle paita. Toki hänen valitsemat värit. Isoveljen vanhat neuleet on nyt kulkeutuneet Härdellin kaappiin ja luulen hänen olevan sen vuoksi aika innoissaan minun neulomista neuleista. Ainahan pojille olen neulonut mutta nyt jostain syystä se on in juttu.