Syksyllä on ihanaa pukea päälleen paksuja neuleita sekä ihania takkeja. Farkkuhulluna tyyppinä, pukeudun tietenkin johonkin farkkutakkiini useimmiten mitä mihinkään muuhun takkiin. Farkku myös antaa aina mahdollisuuden lentävälle mielikuvitukselle kun sen saa käsiinsä ja alkaa suunnitella jotakin uutta näistä farkuista. Vaikka Lumppis- projekti ei samalla tavalla ole projektina mitä ennen, niin olen silti välillä tehnyt siihen liittyviä juttuja kun kätösiini vain saan projektin materiaaleja. Niitä kun on yksi pieni laatikollinen saatu tuotua tänne uuteen asuntoon.
Varsinkin farkkua on mitä voi käyttää ja tuntuu aina sille, että vaikka ompelisi kassin sisältöä miten paljon tahansa, ne farkut eivät vain katoa kassista. Nyt halusinkin tehdä sellaisen farkkutakin, jossa on lähes kaikki palat leikattu jämistä ja kaikki vetoketjuista lähtien on otettu hyötykäyttöönn ja tarkoitus onkin ommella merkkejä lisää sitä mukaa kun otan niitä farkuista pois. Kaikkia merkkejä kun en missään käytä, takista tuleekin siis merkkitakki.
Koska minulla on kasari villitys, niin on aika itsestään selvää, että takki on kuin suoraan kasariluvulta, lyhyt leveä ja alle mahtuu paksumpikin neule, tosin silloin takki ei mene kiinni, mutta se taas ei haittaa mitään kun lämpöä saa isoilla kaulahuiveilla. Kuvissa esiintyvät mustat housut ovat myös tuunatut. Lahkeet vain lyhyeksi ja se siitä, poolopaita on myös ompelemani vaate ja kuuluu niihin minun perusvaatteisiin. Tällaisilla vetimillä liikuin 80-90- luvuilla paljon. Valkoista, mustaa ja farkkua… Vieläkin menee täydestä kuin väärä raha.

Kun asuani katsoo, niin voi taas hyvällä omalla tunnolla sanoa, että tässä on taas Lumppumaakarin ekstaasi, mutta ei ihan, sillä paita on tehty uudesta kankaasta, sillä kotona ei ollut yhtään sellaista kangasta, josta tehdä yksinkertainen poolopaita. Paloista olisi voinut tehdä mutta tummista trikoopaloista. Eikä se nyt ollut tämän asun tarkoitus ja tarve. Tarvitsen ihan perus poolopaitoja kun kaikki ovat menneet huonoon kuntoon. Mutta muutoin tämä asu on melkein ekstaasi.

Koitan kovasti etsiä sellaista rauhallista syksy fiilistä, instassa olenkin mäkättänyt hiukan siitä, että en oikein tiedä mitä tälle blogillekkaan tekisin. Hyvä hetki olisi siis pitää taukoa ja katsoa minne suuntaan blogi seuraavaksi menee. Suurin syy tähän on ajan puute tai en oikein jaksa keskittyä blogiin kun niin paljon tapahtuu elämässä asioita, pitäisi saada hengähtää edes jotenkin. Välillä tuntuu myös, etten tuo mitään uutta tänne vaan kierrätän samoja ajatuksia joka postauksessa.
Toki kun jostakin innostun, niin en osaa lopettaa yhteen vaan teen niin kauan samaa kun itse kyllästyn. Sekään ei pidemmän päälle kuitenkaan ole hyvä koska eihän mulle tänne huusholliin mahdu sellainen määrä roipetta mitä kuvittelen.
Siksi pitkästä aikaa päätinkin kerätä Instasta kuvat tänne blogiin, niin te jotka ette seuraa minua Instassa näette hiukan mitä kaikkea siellä tuon esille. Instassa pääsee kurkkimaan meidän arkeen, sekä näkemään ensimmäisenä uusimmat tuunaukset ennen kuin ne tulevat tänne blogiin.
Toisin sanoen blogi saattaa jäädä tauolle tai sitten innostun kirjoittelemaan vaikka ihan vahingossa. En voi kuitenkaan lupailla mitään mitä en kykene pitämään.

Nyt siis syksyn kunniaksi saa esittää kysymyksiä, joihin koitan vastata sekä jakaa omat somekanavansa, jotta voimme kaikki tutustua sinun maailmaan ja näin sadepäiviksi mukavaa luettavaa ja seurattavaa. Voi tehdä myös molemmat halutessaan. Teen näistä omat postaukset tämän syksyn aikana, joten toivon, että saan jakaa somekanavasi täällä blogissani sekä lainata myös banneria postauksessa tai jotain kuvaa.

Mitä nämä Insta kuvat sitten esittää? 

1. Kuva kertoo minun ikävästä, minun rakkaasta Kazimierzista. Kuva on vuodelta 2011 ja Estery kadulta aikaisin aamulla. Istahdimme Cafe Singeriin suklaapirtelölle ennen matkaa Auschwitziin.

2. kuvakollaasi kertoo monimuotoisesta Helsingistä, myös siitä miten ihmiset roskaavat surutta kauniita luontoalueita (me siivosimme roskat pois taukopaikalta). Tietenkin mukaan pääsi jotain pientä tilkuista tehtyä ja sykyinen tyyli lyylikuva.

3. Kuva kertoo Barbienäyttelystä, jossa olimme jokin aika sitten. Tämä postaus löytyy blogistani täältä. Tykkäsin näyttelystä todella paljon ja oli todella suosittu näyttely.

4. Tämän päiväinen asuni, paita on löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja leggarit olen tietenkin tehnyt itse sekä villasukat. Ihana asu, jossa on rento olla, kokkailla, leipoa sekä ommella.

5. Kuvakollaasissa näkyy mitä oma nuorin poikani valitsi itse kaupasta. Meillä on kyllä mahtavat pojat kun osaavat valita todella hienosti vaatteensa. Ompelua ja asumietteitä, tuunausta ja kuvia muuten vain. Vähän kirppislöytöjä mukana.

6. Tässä kuvassa esiintyy minun oma vaateröykkiöni, ei tosin kaikki, sillä osa on vaatekaapissa vastapäätä tankoa sekä vaatehuonetta. Loput takit ja paksuimmat neuleet ja ponchot onkin eteisen kaapissa. Eli kyllä, vaatetta on ja paljon.