Kesäinen jämämekko on tosiaan jämämekko. Se on rakennettu erilaisista jämäpaloista, joista ei yksinään enää saa mitään. Nämä ovat huikeita Zero Waste -ompelun tuloksia, mitään ei heitetä roskiin. Kaikki yritetään saada sopimaan jotenkin omaan arkeen.

Kesäinen jämämekko

Alkaa tuo syksy kolkutella kulman takana ja pikku hiljaa pitää laitella kesän suloisuuksia kaapin perälle ja ottaa ihanat lämpimät syysasut esiin. Viime kevään aikana tyylini muokkautui enemmän rönsyilevään ja romanttisempaan suuntaan. Mori girl- tyyli ihastutti kovasti ja sopi hyvin myös boheemin tyylin rinnalle. Lisää on tulossa myös syksyn ja talven asuihin samaa sekoitusta. Työvaatteet ovat varmasti jälleen enemmän esillä mitä muut arkivaatteet mutta koitetaan pärjätä.

Jämämekon voi toteuttaa kahdella tavalla, joko niin, että rakentaa kaavan avulla eri palaset toisiinsa, tai sitten ompelee palat yhteen ja rakentaa kankaan ja leikkaa kaavan vasta sitten. Kumpikin tapa on ihan yhtä hyvä tässä. Mekko on todella kesäinen ja ajattelinkin, että kesä voisi jatkua jos teen kesälle sopivan mekon.

En halua vielä syksyä

Minulla ei vielä ole tullut sitä syys fiilistä vaan koitan epätoivoisesti pitää kiinni kesästä, jota ei oikein koskaan tullut. En ole päässyt mukaan tähän vuodenaikaan ja tuntuu, että kaikki harmittaa eikä mitään haluaisi tehdä. Kaikki ärsyttää. Johtuu pitkälti siitä, että kesä ei ollut minulle riittävä. Ei lämpöä eikä tarpeeksi aurinkoa. Minä kun herään eloon vasta kun mittari näyttää +30 astetta. Mutta koitetaan kahlata tämä syksy ja talvi läpi ja katsotaan mitä kevät ja kesä meille taas antaa.

Esittelen siis viimeisen kesäasuni, joka on toteutettu vanhoista pitsimekoista, frillamekoista ja muista jämistä mitä on sattunut läjä projektin tiimoilta löytymään. Mekosta puuttuu vielä alushame, joka valmistuu ehkä ensi kesäksi. Mekko on A-linjainen ja helppo toteuttaa ilman kaavaakin omaa toppia apuna käyttäen. Muistaa vain jälleen lisäillä saumanvaroja reilusti…Helpompi ottaa pois kuin laittaa lisää. Anna mielikuvituksen lentää. Itse tykkään kovasti tästä ajatuksesta ja toteutuksesta. Eri materiaaleja kun käyttää, niin mekosta tulee erilainen.

Lempi tossut

Kaikuja 90-luvulta. Tässä jokin aika sitten siivottiin kellaria ja laitettiin pieniä vaatteita kiertoon, samalla löysin ison pinon ihania juttuja, joita olen nuorena äitinä tehnyt esikoiselleni. Suloisia neuleita ja ihania vaatteita sekä laukkuja. Yksi laukku kulkeutui nyt kotiinkin asti. Se oli suloinen reppu, jonka olin tehnyt vanhasta farkusta. Voi sitä muistojen tulvaa mikä repusta tuli. Miten silloin olikin kaikki niin mutkatonta. Elämä tuntui olevan niin paljon yksinkertaisempaa kuin nyt.

Kaikuja 90-luvulta

Olivatko ompelukoneet silloin parempia?

Mutta millainen on se minun tekemä reppu? Siihen aikaan minulla oli Husqvarna 6440 ompelukone ( maailman paras kone ikinä ). Se ompeli niin kauniisti ja oli kestävä. Oli harmillista, että se lopulta sanoi sitten sopimuksensa irti ja jouduin vaihtamaan sen kun ei sitä saatu enää korjattua. Mutta varmasti nappaan saman koneen joskus mukaani jos kirpparilta löytyy. Toki pidän nykyisistä koneistanikin mutta tuo kone oli ihan paras. Ompeli niin kauniisti kaikki mahdolliset materiaalit. Kuten tässä repussa näkyy. Koristenkin olen tällä koneella ommellut reppuun.

Ompelukone jaksoi ommella lähes mitä tahansa materiaalia, oli se sitten muovia, farkkua tai sofonkia. Kaikki onnistui. Paininjalkoja oli hyvä määrä, joita tosiaan tuli hienosti käytettyä oikeastaan kaikkia. Nythän ihan kaikkia ei ole, vaan ne pitää ostaa erikseen, jos haluaa esimerkiksi muovia ommella. Tosin minulla on tänäkin päivänä aika mahdottoman hyvä kone kotona.