En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että kun syksy tulee, pimeys valtaa maamme ja pitkä talvi koettelee niin meidän ruumista kuin mieltä, niin pukeudutaan mustaan ja harmaaseen. Hyvin vähän näkee lämpimiä värejä, jotka suoraan herättelee meidän mieltä. Värit tuntuu unohtuvan tässä kohtaa kun juuri nyt aletaan tarvitsemaan värejä, jotta jaksamme pitkän kylmän, synkän talven. Itse en pärjää talvea ilman punaista ja oranssia, joihin voin kääriytyä tai sukeltaa. Myös keltainen on sellainen väri, jonka tukea tarvitsen erittäin paljon talven aikana.
Värit antavat paljon voimaa ja kannattaa tarkkaan valita värit mielialaojen mukaan. Klik klik…Kannattaa tutustua värien maailmaan! En osaisi elää ilman värejä, tuskin jaksaisin päivääkään ilman, että väsyisin ja masentuisin.

Aloitinkin syksyni värikkäästi ja ompelin kaikenlaisista jämistä itselleni pikkuruisen mekon. Läjä projektin lumppulaatikosta löytyi pitkähihainen trikoopaita, joka ei istunut helmasta ollenkaan päälleni ja lumppulaatikossa oli lähinnä viime kerralla esitellyn mekon jämiä. Ei auttanut muu kuin laittaa kaikki kirjavat kankaan palaset samaan työhön ja lopputulos onkin riemunkirjava. Halusin myös hiukan sellaista Marimekko ajatusta ja siksi ompelin parit taskut valkoiseen osaan. Olen tässä myös uskollinen itselleni ja mekon helma on epäsymmetrinen. En myöskään miettinyt sopiiko värit ja kuosit toisiinsa vaan laitoin kaikki samaan rykelmään, halusin rikkoa täysin sellaista sävysävyyn ajattelua sekä halusin nähdä toimiiko kaikki yhdessä vaikka ovat niin erilaisia. Toki siinä vaiheessa voikin tulla tenkkapoo kun alkaa stailata mekkoa. Minulle oli hyvin selvää, että mekon kanssa haluan maiharini mutta muu tuli vasta pienen makustelun jälkeen. Lopputulos seuraa tarkasti omaa tyyliäni ja olen tyytyväinen lopputulokseen.
Yhdistin tämän ripsulahempsula- mekon pitkävartisiin maihareihin, jotka löysin viime viikolla Kierrätyskeskuksesta ( Itiksestä ) Olen tällaisia etsinyt pitkään ja olinkin super iloinen, kun vihdoin löysin sopivat. Voitte uskoa, että en miettinyt kahta kertaa kun kannoin ne kassalle.

Muistatteko kun kävimme kuvaamassa mieheni kanssa kesällä Haagan Alppiruusupuistossa? Ette, noh nyt käytiin jälleen kuvaamassa ja katsomassa myrskyn jälkiä. Niin, sen kamalan myrskyn muutama viikko sitten. Aika paljon puita kaatunut ja raivausta ei vielä ainakaan paljoa oltu tehty. Ihmisiä kyllä liikkui siellä edelleen paljon vaikka kukat ovat kuihtuneet jo aikaa sitten. Keli oli niin kylmä, että valitettavasti en takentunut kuvaamaan mekkoa ilman takkia kovinkaan hyvin.

 

Syksy lähestyy ja haikeus valtaa mielen, sellainen suru tai apeus. Kuin joku yrittäisi riistää sinulta jotakin. Ja tavallaan niin onkin, kun syksy alkaa potkia kesää pois. Sitä ihanaa kesää, joka vielä hetki sitten kutitteli ihoa. Se kesä, jolloin sai kirmailla vähissä vaatteissa ja juuri se kesä, joka oli siihen astisista kesistä se parhain.

Syksy lähestyy ja haikeus valtaa mielen

Syksyn parasta antia on se, että voi kääriytyä lämpimiin neuleisiin, laittaa jalkaan vihdoin ihania saapikkaita, kaivaa kaikki ihanat kaulaliinat ja hanskat. Kyllä omalla tavallaan syksy on aivan ihana ja suloinen. Useasti kun ilma alkaa kylmetä entisestään niin innostun neuleista ja neulon sukkia ja kaulaliinoja. Jämälankoja onkin tullut hypisteltyä jälleen ja puikot jo kilisee kivasti iltaisin.

Syksy on myös haikea, aletaan valmistautumaan sisällä syömiseen, parveke pikku hiljaa siivotaan ja laitetaan kasaan. Parvekkeella kuuluu enää kuiskaus kesästä. Tavarat jää talven alle ja nukkuu horrostaan. Samalla kun haikeus saapuu niin lämpö ja ihanuus valtaa kotia kun kaivaa kaapeista ihania neuleita, hanskoja, kaulaliinoja, pipoista puhumattakaan.

Ottaa syyskenkiä esiin ja alkaa huoltamaan niitä kesän jäljiltä uuteen loistoonsa. Vahan ja plankin tuoksu valtaa kodin, nahan äänet ja kiillotusharjan tuoma suhina kutitaa korvia. Jotenkin niin mahtavaa valmistautua syksyyn. Alkaa suunnitella mitä kaikkea tarvitsee töihin ja vapaa-ajalle. Kaivaa kaapista syksyisiä kankaita ja materiaaleja, suunnitelmat alkaa loksahtaa paikoilleen. Vinkkejä etsitään niin omasta blogista kuin muualta somesta.

 Suloinen asuni

Tunika on ommeltu vanhoista paidoista, neuletakki sekä farkut ovat ilmaisosastolta, laukku Kierrätyskeskus 1€ ja tossut on mieheni tuunaamat. Näin helppoa on pukeutua halvalla mutta oman tyylinsä mukaisesti. Neuletakkiin jouduin sen verran korjailemaan, että lisäsin napit. Ilmaisosaston vaatteisiin kannattaa suhtautua aina niin, että niissä on jotain korjattavaa lähes aina. 

Ompelin pienen kamerapussukan digikameralleni kahdesta farkun taskusta. Laitan myöhemmin paremmat kuvat.

 

Syksy koputtaa oveen

Syksyllä myös kaupunki muuttuu, erillaiset värit valtaavat kaupungin, kauniit murretut värit ilmestyvät puiden oksille ja loistava värimaailma lämmittää sielua. On jotenkin haikea fiilis kun kulkee kaupungin kaduilla hitaasti, katselee ympärillä kuhisevia kaupunkiseikkailijoita ja muistelee mennytta kesää. Kaupnki on kuin talviuneen siirtyvä suuri karhu.

Fiilis on unenomainen ja haikea, niin surumielinen. Kylmä tuuli tarttuu hiuksiin ja pitää kääriytyä neuleeseen tiukemmin ja muistot kesän ihanuudesta ja kauneudesta valtaa mielen. Syksyn hämäryys laskeutuu kaupungin ylle ja kertoo meille erillaista tarinaa. Välillä saadaan kylmää vettä niskaan, välillä hyinen tuuli kietoutuu ympärille. Välillä aurinko näyttää miten ruska näyttää liekkimereltä. Kyllä, syksy on kaunis vaikka se ei minua lämmitä.

Neulehuppari ja farkut on ommeltu paitojen ja farkkujen jämistä. Puman lenkkarit on Kierrätyskeskuksesta 3€. Farkut ja Neule