Minähän lupailin saarijuttuja tänä kesänä ja sellaisia on tulossa. Tänään kerron hiukan meidän pyöräretkestä Kuusisaareen ja Lehtisaareen. Meidän piti ajaa vielä Kaskisaaren päähän asti, mutta pienen taukotuokion jälkeen lähdettiinkin takaisin kotiin. 
Tämä reissu olikin meidän kesän ensimmäinen pitkä reissu. Reitti kulki meiltä Munulan kaupunginosaan ja sieltä ajoimme Keskuspuistoon sisälle. Keskuspuistossa on kiva pyöräillä, maasto on haastava. Kaupunkialue avautui Kivihaat kohdalla ja matka jatkui Ruskeasuon ja Pikku Huopalahden läpi. Matkaa kertyi 13,6 km suunta + myös kiertely niin Lehtisaaressa kuin Pikku Huopalahdessa.
Meillä oli mukana myös eväitä ja sen lisäksi syötiin lounas ja jäätelöt. Onneksi keli ei ollut niin kovin kuuma vielä silloin ja ihme kyllä LEhtisaaressa ei tuullut yhtään, vaikka oli tuulinen sää ja yleensä merellä tuulee todella lujaa.

Kuusisaari kuuluu Munkkiniemen kaupunginosaan ja siellä on Helsingin kalleimmat asunnot. Saarella sijaitsee myös muutama lähetystö. Lehtisaaressa on myös Didrichsenin sekä Villa Gyllembergin taidemuseot. Näissä emme käyneet, sillä halusimme vain ajaa ja nähdä Kuusisaaren ja kierrellä enemmän Lehtisaaressa.

Lehtisaari on heti Kuusisaaren jälkeen ja kuuluu myös Munkkiniemen kaupunginosaan. Lehtisaareen kuuluu myös Kaskisaari. Lehtisaari on ihanan merellinen ja metsäinen. Oli aivan ihanaa kulkea metsätietä pitkin kun toisella puolen meri näkyi. Lehtisaaressa on myös ostoskeskus, joka on purku-uhan alla. On niin huonossa kunnossa. Me kävimme Old Jerusalem ravintolassa syömässä lounaan ennen kuin aloimme kiertää saarta kunnolla. 

Haltialan tila on myös yksi sellainen kohde, jossa käymme ihan joka vuosi. Siellä on erilaisia kotieläimiä, voi grillata, nauttia olostaan puiden suojassa, löytyy leikkipaikka lapsille mutta siellä on myös ravintolapalvelut. Haltiala on ollut sellainen pyöräilyretken päässä oleva kohde. Monesta suunnasta pääsee ja jokainen suunta on ihan erilainen. Toinen suunta on ihanaa metsää, toinen peltoa ja kolmas joenvartta. Aikaisempina vuosina olemme pyöräilleet aina joenvartta pitkin mutta nykyään asutaan lähempänä Haltialaa, niin tulemme suoraan hiekkatietä pitkin, joka menee peltojen välistä.
Haltian tilan pellolta voi muuten noukkia luvalla ilmaiseksi herneitä, omaan tarpeeseen, ei myyntiin. Samoin kukkia. Nämä ”saa ottaa” pellot on merkattu ja alueet, joista ei saa noukkia erotellaan muista.

Meillä vaihtelee todella paljon se, mitä tuolla teemme mutta vuosien aikana yksi asia on tärkeää…Että syömme tuolla grillin herkkuja. Ensin syödään ja höpötellään, sen jälkeen moikataan elikoita ja sitten rannalle katselemaan. Nyt ranta olikin huollon alla ja laituri ei ollut vedessä. Tällä rannalla ei uimaan pääse mutta Haltialan vieressä on yleinen uimaranta, jossa mekin aina välillä ollaan kesällä. Joten, jos pyöräretkellä alkaa tulla aivan liian kuuma, voi hypätä jokeen. Jos rantaa pitkin muutoinkin kulkee, niin monen monta kohtaa löytyy, jossa voi käydä kastautumassa.

Tällainen retki joko maksaa tai ei maksa, riippuen siitä onko omat eväät ja miten liikkuu. Alueella on hyvät grillit, toki välillä grillit on kovassa käytössä mutta välillä taas voi grillata ilman jonotusta, kuten nyt kun kävimme Haltialassa. Tila on lapsiperheiden suosiossa, joten kannattaa varautua siihen, että paikalla on iso määrä lapsia ja nurtsi piukassa peittoja ja vilttejä, joiden päällä on monenlaista evästä, että silleen varovasti talsitaan. Roskat aina roskiin, tietenkin!
Haltialassa on kyllä parkkipaikkakin mutta siihen ei montaa autoa mahdu, suosittelen siis pyöräretkeä Vantaanjoen rannalla, näkymät on aivan toisenlaisia kuin autolla liikkuessa. Vantaanjoen varsi ei ole joka kohdalta samanlainen, vaan joka alue on aivan erilainen, vaihtuva maasto onkin haastava mutta myös näkemisen arvoista.