Hauska päivä Heurekassa
4
Hauska päivä Heurekassa juuri ennen loman päättymistä. Oli kivaa kun muutoin oli aika sateinen päivä, niin Heurekassa se sade unohtui kokonaan. Viimeksi olimme Heurekassa katsomassa suuria dinosauruksia, nyt dinot olivat lähteneet muille maille ja pääsimme tutustumaan suoleen.
Hauska päivä Heurekassa
Vaihtuvina näyttelyinä oli tällä kertaa Suoliston salaisuus sekä SuperPuu. Molemmat olivat kiinnostavia, mutta pidempään vietimme aikaa suoliston salaisessa maailmassa. Myös ulkotilassa saimme aikamme kulumaan todella hyvin. Tällä kertaa päätimme myös syödä lounaan Heurekan ravintolassa. Yleensä meillä on omat eväät mukana.
Suoliston salaisuus
Pääsimme sukeltamaan suoraan suoliston maailmaan ja sen älykkääseen toimintaan. Suolistoa sanotaan meidän toisiksi aivoiksi ja tosiaan se on toinen aivot. Vaikka aihe on tuttu ja tiedänkin paljon aiheesta, niin opin siitä huolimatta uuttakin vaikken sitä ihan heti uskonut. Näyttely oli hyvin rakennettu ja ihmeteltävää oli monipuolisesti.
SuperPuu
SuperPuu näyttely oli hyvin toiminnallinen ja monipuolinen. Itse en ihan päässyt kuitenkaan sisälle todellisuuden kiikarien tarkoitusta. Ei ihan avautunut minulle miten kiikarit toimii. Joko olivat rikki tai jotain muuta. Vaikka miten koitti ohjeen mukaan toimia, niin kiikarit eivät ottaneet toimintakäskyjä vastaan. Näyttelyssä aikaa meni meillä eniten kivassa pelissä ja rakennuspalikoissa.
Ulkonäyttely
Ulkonäyttely oli monipuolinen ja paljon kaikenlaista pääsi kokeilemaan ja testaamaan. Itseäni kiinnosti eniten hyötykasvipolku, poikaa taas tiedepuisto Galilei ja mies taas halusi kokeilla pyörätuolirataa. Pyörätuoliradassa onkin haastetta ja todella pääsee kokeilemaan miten vaikea on liikkua pyörätuolilla ilman esteettömyyttä.
Muut näyttelyt
Muut kiinnostavat näyttelyt oli kiertotehdas sekä älykäs kaupunki. Näissä meillä meni myös aikaa pidempään ja varsinkin kiertotehdas aiheutti hiukan keskusteluakin oman lapsen kanssa. Voitteko muuten uskoa, että poikani sai paremmat pisteet kuin minä kiertotehtaan kierrätystestissä! Olen ylpeä pojastani mutta itse tarvitsen siis edelleen enemmän opettelua kierrättämisessä. Tai sitten olin vain liian hidas…
Tärkeintä kuitenkin on yhteinen aika ja yhteinen tekeminen. Ainoa harmi mikä pojalle tuli oli se, että planetaarioon ei päässyt koronan vuoksi. Se on yleensä ollut yksi tärkeimpiä kokemuksia hänellä. Toivottavasti pian ollaan koronan kanssa siinä pisteessä, että sinnekin pääsee taas.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Kastelholman linna
Kastelholman linna oli meillä ainut suunniteltu kohde ja aluksi meidän tarkoitus oli mennä sinne linja-autolla, mutta koska me emme luottaneet julkiseen liikenteeseen, niin meidän vuokra-auto odotti hotellin parkkipaikalla. Oli muutenkin hyvä juttu, että meillä oli vuokra-auto, nimittäin linja-autolla emme olisi päässeet niin vain takaisin Sundista.
Kastelholman linna
Kastelholman linna on keskiaikainen linna, jonka loistoaika oli Kustaa Vaasan aikana, linna on saanut uutta ulkonäköä monen sadan vuoden aikana, mutta lopulta linna hylättiin ja sen annettiin rapistua ja raunioitua. Nykyään linna on restauroitu upeaksi linnaraunioksi ja kesäisin linna on avoinna turisteille. Alueella on myös ulkomuseo sekä vankilamuseo. Linnaan pääsee museokortilla, ilman korttia linna +vankilamuseo 8€ aikuisilta ja lapsilta 5€.
Linnassa oli sama fiilinki kuin on Raaseporin linnanraunioilla. Tosin Kastelholman linna on suurempi ja komeampi kuin Raaseporin linnanrauniot. Toki Kastelholman linna on paremmin säilynytkin. Itse rakastan linnoja ja aina on nähtävä yksi jos ollaan sellaisella paikalla, missä linnoja on. Siksi Puola, Saksa sekä Englanti ovat meillä matkalistalla, linnakierrokset ovat parhaat. Myös molemmat poikani tykkäävät paljon linnoista, koska ritarit ja linnojen elämä kiinnostaa heitäkin.
kruununvankila Vita Björn
Tämä pikkuinen vankila toimi kaikkiaan 200 vuotta. Vankilan toiminta suljettiin lopulta 1950-luvulla ja museoitiin 1980-luvulla. Vankilamuseossa pääsee tutustumaan entisaikojen vankilan toimintaan, miten vangit sijoitettiin, keitä siellä oli. Kuinka monta vankia oli yhdessä pienessä huoneessa ja miten vankienhoito tapahtui minäkin aikoina.
Oli jännä aikamatka linnan jälkeen. Vankilakierros maksaa erikseen, itsellä on museokortti, mutta vankilamuseoon sillä ei päässyt. Sisäänpääsymaksu oli vain 2€ ja lapsilta 1€. Eniten poikaa kiinnosti pihalla ollut paalu. Isä ja museon ovella ollut henkilökuntaan kuulunut nuorimies kertoivat pojalleni, että paalu oli ruoskimista varten ja ovella ollut mies juuri punoi ruoskaa, jota on käytetty aikanaan vankien kuritukseen. Härdelli kuunteli hämmentyneenä ja suu auki. Ei meinannut millään uskoa, että kukaan nyt toisia ruoskisi.
Åland Distillery
Olimme aika poikki ja nälkäisiä kun olimme kiertäneet linnan sekä vankilamuseon. Vielä oli nähtävänä ulkomuseo, mutta lopulta päätimme jättää sen kiertämisen ensikertaan. Siirryimme suosiolla pieneen baari & kahvila, joka on heti vankilamuseon vieressä. Kiva rento paikka, jossa voi syödä herkullisen myöhäisen lounaan.
Nyt kysynkin teiltä, mitä mieltä olette siitä, että lapsi saa tilata alkoholittoman oluen?
Tästä asiasta on nimittäin nyt lähiaikoina paljon puhuttu somessa ja myös minä olen asiaa kysellyt Facen eri ryhmissä. Olisi myös kiva, jos perustelisit oman vastauksesi. Kannattaa myös muistaa, että panimot voivat valmistaa 0% alkoholijuomia.
Kastelholman linna ja matka hotelliin
Linja-autolla kulkiessa emme olisi päässeet lähtemään museosta hotelliin kovin helposti. Menomatka Maarianhaminasta Sundiin lähti 10.00 ja paluu olisi ollut 17.00. Siinä välissä ei kulje autoja kumpaankaan suuntaan. Joten vuokra-auto oli loistava vaihtoehto. Kun olimme syöneet, mietimme hetken, että menemmekö ulkomuseoon vielä vai lähdemmekö ajamaan Maarianhaminaan takaisin. Päätimme siis lähteä ajamaan kohti Maarianhaminaa, toiste sitten myös ulkomuseo myös. Kun pääsimme hotelliin, poika alkoi etsiä aurinkolasejaan autosta ja repustaan.
Aurinkolaseja ei löytynyt, joten pienen itkun ja kiukuttelun jälkeen lähdimme takaisin Sundiin ja museoalueelle, tai lähinnä baariin, jossa olin itse nähnyt aurinkolasit viimeksi. Lasit löytyivät onneksi vessasta, poika muisti matkalla, että ne olivat hänellä mukana vessassa ja hän oli laittanut ne käsipaperihökötyksen päälle. Aurinkolasit päähän ja takaisin Maarianhaminaan. Johan oli taas reissu.
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: