Henget eivät halunneet meitä sinne
14Henget eivät halunneet meitä sinne. Ai minne? No, viaporin kekrijuhliin! Minä kerron teille miten meidän hyvin suunnitellun reissun oikein lopulta kävi. Viime vuonna minä sain pahan migreenin ja tänä vuonna tapahtui muuta.
Henget eivät halunneet meitä
Meillä oli hyvä pöhinä päällä kun astuimme lautalle, kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Lautta saatiin ihan täyteen ja samalla seurailimme meripelastuslaivojen rantautumista kolera-altaalle. Kun lautta nykäisi liikkeelle kuvailin videoita tyytyväisenä. Vihdoin lautta kiinnittyi laituriin ja me singahdettiin Infoon, sieltä alkaa aina meidän reissut. Käymme siistiytymässä ja vessassa. Sekä suunnittelemme miten liikumme ja mitä reittiä menemme. Tällä kertaa mietimme missä otamme asukuvia minun vaatteestani.
Kuvailujen aikana poikani Härdelli piti huolta tavaroistani. Pitkä takkini helma lensi hänen kädessään minne sattui ja lopulta puhelimeni lensi kaaressa mukulakiville ja hajosi säpäleiksi. Suutahdin aika kovastikin. Puhelin tarvittiin kekri hunttiin, joka oli ihan juuri alkamassa. Taisteltiin puhelimen kanssa puolisen tuntia, ennen kuin lopulta suostuin vaihtamaan oman sim korttini pojan puhelimeen. Poikaa itkutti kovasti. Mutta ei auttanut kuin lähteä yrittämään kekri hunttia.
Kekri hunt ja illan hämärä
Kekri hunt lähti hyvin käyntiin, ainut suuri ongelma oli pojan puhelin, jonka käyttö meni minulla yli hilseen. Kuvien ottaminen, Instagramin selailu sekä viestien lähetys kekri huntin porukalle oli todella vaivalloista ja se sitten häiritsi ihan liikaa meidän peliä. Viimeinen tehtävä meni täysin pipariksi, kun oli hämärää ja minä kun en nää ilman laseja (lasit olivat unohtuneet kotiin, kun naamalla oli aurinkolasit), mieheni taas värisokea ja poikani ei kaikkia englannin kielen sanoja osaa. Joten saatiin tyhjä lappu, pojalle huono mieli. Vietiin tyhjä lappu kuitenkin hengille, joka yllättyi kovasti tyhjää lappua. Saimme kuitenkin vähän karkkia ja pienen muiston pelistä.
Poikaa harmitti todella paljon miten peli oli mennyt, kliimaksi todella tipahti maahan. Ei auttanut muu kuin lennossa muuttaa suunnitelmia ja hiukan piristää poikaa. Eli pysähdyimme tutkimaan mitä kaikkea lopulta saimme. Siinä samassa mieheni tajusi, että kotiavaimet ovat kadonneet ja lähti juoksemaan meidän reittiä ristiin rastiin ja ja kävi juttelemassa huntin järjestäjille myöskin. Minä ja poika odottelimme miestäni jonkin aikaa, mutta kylmyys iski luihin ja ytimiin ja lähdimme kulkemaan kohti Infoa ja ravintolaa, jossa oli tarkoitus syödä.
Hyvä ruoka, parempi mieli…Ehkä!
Hissuksiin käveltiin Härdellin kanssa kohti Infoa, ihmisiä alkoi tulla Suomenlinnaan suurin joukoin ja sulloutuminen vastavirtaan oli oma hommansa, matka Infoon kesti ja kesti. Kun vihdoin pääsimme perille, kävimme pojan kanssa kysymässä onko avaimia tuotu. Yhdet oli, mutta poika oli sitä mieltä, etteivät olleet etsimämme avaimet.
Lopulta miehenikin ilmaantui Infoon ja sanoin, että siellä on yhdet avaimet, mutta Härdelli oli sitä mieltä etteivät ne olleet hänen. Mies meni kuitenkin kysymään ja ne tosiaan olivat sitten kuitenkin mieheni avaimet. Tämän jälkeen hän kävi kysymässä jos pääsisimme etuajassa syömään ja se kuulemma kävi oikein hyvin, vaikka kiire oli kova ja paikka täynnä ihmisiä. Ruoka maittoi tänäkin vuonna todella hyvin ja saimme hetken hengähtää. Härdellin huono fiilis huntin epäonnistumisessa myös kaikkosi ja otti asenteen, ettei lopputuloksella ole väliä, vaan sillä, että saimme yhdessä pelata peliä, jota emme ole koskaan ennen yhdessä pelanneet.
Ruokailun jälkeen päätimme vielä mennä katsomaan kekripukin polttoa sekä valoesityksiä, mutta kun päästiin ulos, niin poika sanoi, että nyt on hänellä niin kylmä, ettei halua muuta kuin kotiin. Vaikka vaatetta oli päällä ja lisää oli mukana, niin hypättiin lauttaan ja lähdimme kohti kotia.
Henget eivät tosiaan halunneet meitä mukaan juhliin.
Rauhallista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Sunnuntairetki Vuosaaren huipulle
Vihdoin sunnuntairetki Vuosaaren huipulle, yhteen meidän perheen lempi retkikohteista. Yleensä lähdemme kipuamaan huipulle kesäkuussa, kun kukat kukkivat ja kesä on alkanut. Tällä kertaa päätimme odottaa, sillä alue on nyt kokonaisuudessaan avoinna. Kunnostustyöt ovat siis valmiin. Mutta hommaa siellä tuntuu vielä olevan.
Sunnuntairetki Vuosaaren huipulle
Alue on muodostettu kahdesta osasta, on täyttömäki sekä entinen kaatopaikka. Kaatopaikka on nyt siis saatu valmiiksi myöskin ja on jännä nähdä millaiseksi koko alue vielä muovautuu. Uusimpia juttuja alueella kaatopaikan lisäksi on infotaulut, tienviitat sekä portaat, jotka asennettiin vaikeakulkuisen nousun tilalle. Vaikka se harmittaa, niin ymmärrän miksi ne sinne asennettiin. Maan eroosio sekä erittäin vaikeakulkuinen kapea kivinen ja hiekkainen polku ei ollut mikään helppo tie huipun korkeimmalle kohdalle.
Vuosaarenhuippu on noin 60 hehtaarin ulkoilualue, jonka ihminen ja luonto on yhdessä muovannut. Maisemoinnissa on huomioitu niin kasvillisuus kuin eläimistökin. Tämä upea luontonähtävyys on luontopuutarhuri Jukka Toivosen unelma ja tämä hanke on saanut myös lukuisia palkintoja.
Alueen kunnostus ja maisemointi aloitettiin 2003 ja vihdoin tänä syksynä avautui myös osa, jonka kunnostustöitä joka vuosi katseltiin, ennen kuin noustiin huipulle. Viime vuonna oltiin jo niin loppu suoralla hommassa, että meikäläisen mahaan alkoi tulla perhosia ja kun luin talvella, että vihdoin alue aukeaa syksyllä, niin eihän sinne kesällä sitten haluttu mennä.
Varaa aikaa nousuun
Alueella on paljon nähtävää, alueelta löytyy esimerkiksi saarnilehto, pähkinärinne, saniaislehto, paahdealue, sola, rauniopiha, luonnonruusupolut, herukkalehtoa ja kanerva-katajanummi. Eväitä voi syödä monessa paikassa, kunhan muistaa ottaa roskat mukaansa! Muistetaan muutenkin kunnioittaa alueen omaperäistä kasvillisuutta sekä eläimistöä. Ja vaikka kaatopaikan alue on vielä vähän kalju, niin sekin muovautuu ajan saatossa samoin kuin täyttömäkikin.
Alueen pääsisäänkäynnit etelä- ja länsi- ja kaakkoisreunaan, eteläiseen sisäänkäyntiin tulee parkkipaikka, roskikset, infopisteet ja wc. En tosin nyt osaa sanoa löytyykö nämä asiat jo eteläisestä sisäänkäynnistä, kun me jätämme auton aika kauas ja kävelemme alueelle. Mutta on todella hyvä, että roskikset sekä wc tulee tai on jo alueella. Varsinkin roskis on ollut tärkeä, kun viime kesänäkin alue hukkui roskaan.
Oletko ollut jo tutustumassa Vuosaarenhuippuun?
Jos et ole, suosittelen lämpimästi seikkailua tässä paikassa. Eväät mukaan ja seikkailuvaihde päälle. Täällä saa aika hyvin ajan kulumaan kun ihmettelee kaikkia kasveja sekä eläimiä. Talvella en ole vielä tuolla ollut, koska tykkään kiivetä huipulle juuri silloin kesän alussa kun kasvit puhkeaa kukkaan ja eläimet hyönteisistä matelijoihin aktivoituu. Pakko on kyllä myöntää, että näin alkusyksystäkin oli kivaa, luonto on niin erilainen silloin.
Mukavaa torstaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: