Loma lähenee loppuaan

Yleinen | 4.8.2022

Loma alkaa olla lopuillaan ja maanantaina olisi paluu arkeen. Pieniä jännityksiä tässä odotettavissa, sillä meidän tila meni toukokuussa remonttiin ja remontin pitäisi olla valmis kun palaamme lomiltamme töihin. Sitten alkaakin kiireet, kun pitää toimittaa tärkeät tavarat takaisin omille paikoilleen ja kerhohommatkin pitää laittaa valmiiksi.

Loma lähenee loppuaan

Mutta ei mietitä töitä vielä, vaan keskitytään nauttimaan lopusta lomasta. Jotenkin loma tuntui hyvin lyhyelle, viisi viikkoa ei oikein tuntunut missään. Sellainen olo, etten ole päässyt oikein tekemään mitään. En ainakaan ompelemaan. Sitä olen tehnyt todella vähän. Virkkailuun kyllä innostuin, mutta koska minulla on yksi valtavan iso työ tuossa vieressä, niin en ole sitten sen vuoksi juuri muuta valmista saanut tehtyä, tuo ikuisuus virkkaus on toivottavasti valmis ensi kesänä.

Oli paljon suunnitelmia kesäksi ja reissu suunnitelmia, mutta kaikki muuttui kun miehen olkapää leikattiin ja iso osa ajasta meni ihan vain toipumiseen, myös itse nukuin ja toivoin kevään RCVS -kohtauksista. Niistä jäi jäljelle järkyttävät jännityskivut, joten myös ne ovat estäneet minua puuhastelemasta ihan samoin kuin ennen. Joten tästä syystä tosiaan on hiukan loma mennyt ohi suun niin sanotusti.

Loma tarvitsee myös kohokohtia

Mutta kohokohtiakin on ollut, vaikka tuntuukin sille, ettei mitään ole saanut aikaan tai ole päässyt näkemään maailmaa. Heti loman alussa singahdin Turkuun korjaamaan tyttöni toppia, samalla treffasin myös poikani, jonka luona vietin kaksi yötä. Kävin lasten kanssa myös äidilläni syömässä. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa ihan vain me kolme. Kolmen kopla, niin kuin silloin joskus kauan sitten, ennen miestäni ja nuorinta lastani.

Kohokohtia lomalta

Vielä on kohokohtia tulossa, joita en ole ehtinyt vielä kirjoitella. Yksi iso harmi mitä en kesällä nyt päässytkään tekemään juuri sen vuoksi, että kipuja oli ja mieheni leikattiin, oli etten päässyt pyöräreissuille. Kaksi kertaa pääsin pyörän selkään koko kesänä. Toivonkin, että jonakin viikonloppuna vielä pääsisin seikkailemaan pyörän kanssa koko päiväksi.

Kaikkea lomatekemistä olisi vielä tulossa teille esittelyyn, joten kannattaa pitää silmät auki. Elokuussa vielä nautitaan meidän loma tunnelmista ja toivottavasti ehdin vielä ommellakin teille jotakin kivaa pientä ennen kuin sukellan syksyn maailmaan kunnolla. Minulla on pikkuruinen lista mitä syksyksi tarvitsen kaappiini ja mitä taas menee varastoon odottamaan parempia aikoja (myös parempia muotoja). On myös tulossa loman kohokohdista oma postauksensa kun saan kaikki meidän puuhat kirjoitettua.

Päivän asuna over size paita ja pyöräilyshortsit

Olin tuossa road tripin jälkeen heti Fidan Outletissa kääntymässä muutaman vuoden jälkeen ja löysin aika mahtavan kasan vaatteita syksyksi, niiden ympärille olen rakentamassa tämän syksyn puvustoni. Siksi minulla on pari täsmäostoa kirpparilta, muuten kaikki tulee löytymään omasta kaapistani. Tästä käynnistä on myös tulossa postaus ihan näinä päivinä, mutta jos et jaksa odottaa niin Instagramissa on minun omituinen videoni mitä löytöjä tein.

Yksi löydöistäni oli kuvien miesten valkoinen kauluspaita. Minulle se on valtavan suuri mutta minä niin tykkään isoista vaatteista, joihin voin kääriytyä. Paidan seuraksi laitoin jalkaani pyöräilyshortsit ja kursin kaiken kasaan Kierrätyskeskuksesta löytyneellä vyöllä. Jalkaan sujautin tällä kertaa korkkarit. Koska minulla on monet saman tyyppiset kengät kaapissa, en osaa ihan varmasti sanoa, ovatko nämä kirpparilta vai tyttäreni vanhat. Mutta joka tapauksessa ovat kierrätys söpöydet.

Miksi en käytä koruja? Välillä toki laitan koruja, mutta todella harvoin. En ole enää vuosiin käyttänyt, en edes vihkisormusta ole sormessa ollut ehkä alun jälkeen. Ihoni on niin herkkä, että korut repivät ihoni rikki. Myös allergiat vaivaa sekä töissä on vapaampi puuhastella ilman koruja. Siinä nyt ainakin muutama syy siihen, miksi minulla ei ole koruja viimeistelemässä tyyliäni. Tällä kertaa tosin laitoin korvikset, jotka on tehnyt minun kerholaiseni. Ihanat pyöreät glitter -päällysteiset korvikset. Sopivat minusta oikein hyvin tähän tyyliin.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Yleinen | 14.7.2022

6 Likes

Maanantai vietettiin Suomenlinnassa, niin kuin jokaisena kesänä, syksynä ja talvena. Siellä meikäläiset ovat aina. Joka kerta myös sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista, niin myös tällä kerralla. Mutta siitä kerronkin tuossa alempana enemmän. Meidän retken suunta on jokaisena kesänä yksi tietty ravintola ja se on Nikolai. Tänä vuonna kyseinen vierailu ei ollut ihan kiveen hakattu juttu, vaan saatiin jännittää onko Nikolaita enää tänä kesänä koko alkuvuoden.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Ennen kuin päästiin Suomenlinnaan asti, haluttiin mieheni kanssa käyttää Flying Cinema lippu, joka meillä on ollut käyttämättä siitä asti kun korona alkoi riehua ympäri maailman. Eli suunta oli tällä kertaa sinne ensimmäiseksi. Nautittiin virvokkeet kun odoteltiin pääsyä sisälle. Koska olimme nähneet jo Suomesta kertovan elokuvan, niin nyt valitsimme tietenkin Helsingistä kertovan pätkän. Täytyy sanoa, että tuo Helsinkiin liittyvä pätkä oli parempi kuin tuo toinen, molemmat toki valovuoden päässä verrattuna Lintsin samaisiin leffohin mutta tosiaan tuo Helsingistä kertova pätkä oli parempi.

Tämän jälkeen suuntasimme Suomenlinnalautalle ja suunnistimme kohti Helsingin parasta paikkaa, Suomenlinnaa. Yleensä meillä on jokin suunta ja suunnitelma, mutta ei tällä kerralla. Kunhan mennään syömään Nikolaihin ja se riittää. Tosin me kyllä kierreltiin vähän joka puolella ennen sitä. Suomenlinna on jo niin tuttu ja on kiva vaan olla ja nauttia elämästä, ei kiire mihinkään, ei yhtään mihinkään. Turistit ovat saapuneet Suomenlinnaan ja heitä olikin jälleen paljon. Varsinkin ruotsinkielisiä pyöri ympärillä isot määrät.

Suomenlinnassa on tosiaan ravintola Nikolai Kustaanmiekalla, josta saa oikeasti Helsingin herkullisemmat pitsat. Jos et usko minua, niin mene kokeilemaan itse. Minä en ole mikään pitsan ystävä ja lähes aina kun mennään pitsalle joudun pettymään. Jos on pitsa mikä ei maistu yhtään millekään tai sitten se ei ole hyvää muuten vain. Myös paikka, jossa Nikolai on, on mieletön. Siinä on ihana istua ja syödä. Toki lokit on riesana ja toivoisin, että aurinkovarjoja olisi enemmän kuin yksi. Suomenlinnassa kun ei niin vain pääse pakoon aurinkoa muualle kuin muuriin, mutta ei sielläkään voi koko ajan olla.

Muistohetki Isin sukalle rantaviivalla

Tänä vuonna ei muistettu ottaa uikkareita mukaan, joten uimaan ei päästy, tosin meren pintakin oli niin korkealla, ettei oikein uimarantaakaan ollut. Tämä myös kostautui meille, tottuneille Suomenlinnassa vierailijoille. Hetkeksi herpaantui mieli ja pelko, vaikka näkikin miten merenpinta oli noussut myös kallioilla. Ei muuta kuin tavarat vain siihen lähelle ja ei kun kuvaamaan. Symphony menee juuri Suomenlinnan ohi ja tietenkin olisi hyvä saada hyvä kuva tänne blogiin.

Miten sitten kävikään?

Aallot syöksyivät kovaa vauhtia kohti meitä ja imu nappasi meidän tavarat. Kaikki lähti imun mukana kohti merta. Härdelli pelasti minun farkkutakin, repun sekä isin repun. Minä pelastin meidän kengät, valitettavasti yksi sukka sekä veden varaan joutunut Härdellin puhelin menetettiin. Puhelin tosin saatiin kiinni, mutta se on menetetty. Se lähtee tosin huoltoon, kun minun viime syksynä tuhoutunut puhelimeni.

Mitä opimme tästä?

Kuuntele itseäsi, kun se sanoo: Älä vie tavaroita lähelle vesirajaa. Se minun sisäinen ääni huusi kovaa, että tavarat pitää jättää kauas, mutta enhän minä sitä nyt kuullut. Tämän vuoksi sitten pidettiin muistohetki menetetyille asioille rannalla ja jatkoimme reissua märkinä kohti laituria, matkalla nappasimme jäätelöt kioskista ja lokki repi minua hiuksista, kun koitin taistella tieni pois kioskista. Suojelin jäätelöäni ja sain iskun päähäni. Päästiin lopulta kotiin ehjin nahoin, eikä tuotu punkkejakaan meille kylään, tai emme ole niitä löytäneet. Jälleen reissu, jota voimme muistella.

Aikaisemmat vierailut Suomenlinnassa:

Niin kuin huomaatte, me voisimme jo asua Suomenlinnassa. Alue on hyvä vierailu kohde vuoden jokaisena aikana. Tokikaan Kustaanmiekalle ei oikein pääse lumisena päivänä, eikä alueella ole juuri paikkoja auki, mutta siitä huolimatta aivan ihana paikka vierailla vaikka joka päivä.

Rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua: