Nuuksion tuntemattomampi Klassarinkierros
10
Nuuksion tuntee varmasti kaikki Pääkaupunkiseudulla asuvat, mutta kuinka moni on kiertänyt Klassarinkierroksen? Minulle tuli hiukan yllätyksenä, että kaikki eivät tuota ympyräreittiä tunne. Reitti on nimittäin aika kiva, ollaan tosiaan metsässä ja aikamoinen fiilis, kun aluetta kiertää niin vähän ihmisiä.
Nuuksion tuntemattomampi Klassarinkierros
Lomalla on aikoja kun ei tehdä mitään ja sitten on aikoja kun mennään pää kolmantena jalkana. Tämä reissu oli sellainen jälleen kerran, että päivää ennen reissua päätettiin, että nyt mennään. Keitettiin tomaattilinssikeittoa mukaan ja kaiveltiin kaapeista kaikkea jämää mitä siellä sattui olemaan. Tämä on nimittäin ihan parasta kun kaivelee vain kaappeja ottaa mukaan mitä sattuu olemaan. Oli kyllä mielenkiintoiset eväät mukana meillä. Keli oli lämmin ja varauduttiin pieneen kesäsateeseen. Emme kuitenkaan arvanneet, että pääsimme ukkosenjohdattimiksi.
Meille ei kuitenkaan käynyt mitään, eikä ukkonenkaan päässyt lähelle, tai kyllä se ihan korvan juuressa jyrisi, mutta meni ohi, kulki vierellä mutta ei sitten kuitenkaan. Alussa saatiin vähän vettäkin niskaan, mutta ei kastuttu yhtään, oltiin niin metsässä. Puut piti huolta siitä, ettei kastuttu. Mutta sellainen jännitysmomentti oli mukana. Oli kuitenkin aika upeeta katsella taivasta kun vieressä on aivan mustat pislvet mutta meidän yläpuolella taa aurinko paistaa. Tunnelmia meidän retkestä videon muodossa löytyy tästä linkistä!
Millainen on Klassarinkierros
Klassarin kierros on noin 4km mittainen ympyräreitti, jonka matkalla voi ihastella lampea, kävellä metsässä rauhassa sekä kiivetä kalliolle katselemaan miten upea luonto meillä on. Reitti on hiukan hankala, koska korkeuseroja on sekä polut ovat hyvin kapeita niin kompastelua kyllä tapahtuu, kun puun juuret nousee maasta. Reitti on jonkin verran hidaskin, koska itse ainakin jäin mutustelemaan mustikoita aina välillä. Parasta tuolla on se, että ihmisiä liikkuu alueella hyvin vähän.
Minusta parasta antia noiden mustikoiden lisäksi oli Saarilampi sekä Klassarinkallio. Auton saa parkkiin helposti Valklammentie 1. Klassarinkierros on siis Vihdissä. Sinne on sen verran pitkä ajomatka, ettei tuonne kyllä ihan joka viikonloppu lähdetä, mutta jos haluaa tosiaan kulkea ihan rauhassa, niin tämä on juuri sinulle. Mitään varsinaisia tulipaikkoja ei ole kuin Saarilammella. Mutta kallioilla voi pysähtyä syömään eväitä, kunhan muistaa ottaa omat roskat mukaan. Luonto ei niitä tarvitse. Alueella on hyvät opasteet ja infotaulut. Ainoastaan Klassarinkalliolla jouduimme hetken etsimään oikeaa reittiä, mutta muutoin oli hyvin selkeät reittiohjeet. Saarilammella on myös telttailu mahdollisuus jos haluaa yöpyä ja tutkia Nuuksiota enemmänkin. Hyttysiä inisi aika vähän juuri sillä hetkellä, mutta Härdellistä joku itikka nappasi palasen mennessään. Itikka ei näyttänyt kyllä paarmaltakaan. Kaiken puolin upea reissu, suosittelen tutustumaan myös tähän reittiin.
Kivaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Ex tempore reissu Porvooseen
Tehtiin viimeisellä lomaviikolla ex tempore reissu Porvooseen koko porukalla. Yleensä me olemme menneet mieheni kanssa kahdestaan viimeisenä lomapäivänä Porvooseen, mutta nyt tämä tapahtui ihan yllättäen. Pomppasin puolilta päivin ylös ja sanoin, että nyt mä lähden ja vähän kauemmas. Kauemmas tarkoitti Porvoota.
Ex tempore reissu Porvooseen
Olen tosiaan sen luontoinen, että olisin menossa ihan koko ajan. Varsinkin kesällä, toki myös talvellakin mutta en pidä kylmästä, joten kesät on sitten niitä hetkiä kun menen ja tulen kuin tuulispää. Miehen on vaikea pysyä mukana ja joskus lapsetkin tuskailee tempauksilleni. Tämä oli juuri sellainen tempaus. Oltiin juuri palattu road tripiltä, paluu päivä oltiin levätty, purettu laukkuja ja pesty pyykkiä. Joten tietenkin seuraavana päivänä aamulla alkoi meikäläisen jalkaa taas vapisuttamaan, että nyt mennään.
Heitin nopeasti lumput niskaan, hiukan koitin saada naaman ryppyjä silitettyä, silitysrautaa en tosin uskaltanut lämmittää. Ja juoksin alakertaan kuin gaselli. Miesväki katseli meikäläistä taas suu ja silmät auki ja vihdoin mies kakisti suustaan ulos, että mihin sä nyt taas olet menossa. Sanoin, että mä meen nyt ja vähän kauemmas. Mies pomppasi pystyyn kuin raketti ja komensi pojan vaatekaapille. Ja alkoi armoton show.
Tunnissa oltiin autossa ja nokka oli kohti suoraa tietä. Vasta kun ajeltiin pihasta mies kysyi, että minne me olemme menossa. Sanoin, että pois Helsingistä, jonnekkin vähän kauemmas ja samaan aikaan töräytettiin ilmoille, että suuntana on Porvoo. Ja auto singahti ulvoen matkaan. Valittiin tosin maisemareitti, joka on paljon hitaampi kuin moottoritie, mutta niin paljon kivempi katsella maisemia.
Porvoo sekunnissa
Porvoo on otettu haltuun jo vuosia sitten. Vuodesta 2013 ollaan joka kesä tehty pikareissu kaupunkiin ja joka reissu on ollut erilainen. Niin oli myös tämä reissu. Käveltiin vain sinne tänne sinkoillen, ei mitään järkevää määränpäätä. Ohitettiin aika pian kirkon vieressä oleva jäätelötehtaan baari ja päätettiin, että ruokailun jälkeen mennään ottamaan jäätelö-överit tänne. Matka jatkui kuitenkin eteen päin. Olin pukeutunut pikkuisen liian lämpimästi, mutta lähtiessämme Helsingistä oli ilma kylmä kostea, mutta Porvoossa taas paistoi aurinko ja oli lämmin. Hiki vaan valui pitkin poskia kun käveltiin pitkin katuja ristiin rastiin vanhassa kaupungissa.
Lopulta suunnistimme rannalle ja suoraan ravintolaan. Täällä lokkeja ammuttiin vesipyssyllä tai noh, ei ne lokkeja olleet vaan naakkoja. Pahat oli mielessä heillä kun odottelivat asiakkaitten jättämiä jämiä pöydillä. Paria naakkaa ehdin komentamaankin, sormen laitoin pystyyn kun lennähtivät meidän vierelle. Jäivät sille sijoilleen katsomaan, että mitä nyt oikein meinaan. Lopulta saimme syödä rauhassa ja naakat kaakatti katolla.
Tampereen UFFista löydetty farkkuhame
Road tripillä Porista Hämeenlinnaan pysähdyimme Tampereella, koska koirat tarvitsi lepoa matkasta. Kävin pojan kanssa myös pikaisesti Tampereen UFFissa ja teimme muutamia löytöjä. Itselleni löysin hauskan kietaisumallisen farkkuhameen. Hame tosin on hivenen liian iso ja joudun sitä tiukentamaan, jotta ei valuisi päältäni koko ajan. Oli siis aika päivän selvää, että tämä söpö hamonen menee tälle reissulle päälleni. Paidaksi valikoitui H&M paita, joka on ostettu 2012. Jalkaan sujahti poikani vanhat lenkkarit. Hieno matka-asu vai mitä?
Tai no, meikäläinen ainakin tykkää, sun ei tarvitse jos et halua. Kun olimme syöneet ja tuhonneet naakkojen mahdollisuuden ryystää ylijäänyttä valkosipulimajonesia, lähdimme vatsat pulleina valumaan pitkin rantaa kohti kirkkoa, jossa odottaisi jäätelö-överit. Ja sitä ne tosiaan oli, ne överit. Huh, lupasin, etten syö jäätelöä enää ennen seuraavaa kertaa ja se kerta tosiaan tulisi ennen kuin ehdin sanoa haluan jäätelöä. Vatsat täynnä, hikisenä ja väsyneinä suuntasimme illan tullen kohti autoa ja sulauduimme autoon, olimme yhtä auton kanssa koko paluumatkan Helsinkiin. Sellainen oli se ex tempore reissu Porvooseen.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: