Pikavisiitti Turussa
6
Pikavisiitti on aina vähän raskas juttu. Toki olin Turussa kaksi yötä, mutta siinä ajassa en ehtinyt muuta kuin moikata tenaviani ja äitiäni, sitten olikin lähdettävä kotiin. Oli oikein mukavaa nähdä vanhimmat lapset ja olla ihan kolmistaan, vuosien jälkeen ihan vain me kolme. Mehän olemme vetäneet yhtä köyttä monta vuotta ennen kuin menin tuosta noin vain naimisiin ja elämä mullistui kokonaan.
Pikavisiitti Turussa
Lähdin Turkuun ihan siitä syystä, että olin virkannut tytölle pyynnöstä topin, joka olikin sen verran iso, että lähdin pienentämään sen. Ennen toppihommia nähtiin Vaakahuoneen Paviljongissa, joka on meidän lemppari ravintola Turussa. Aikanaan kun asuimme alajuoksulla, samoissa kohdin missä Vaakahuonekin, niin siellä tuli istuskeltua kesäisin paljonkin. Paikka oli meidän vieressä ja elävä musiikki kantautui joka ilta meille asti. Se oli mahtavaa.
Ruokailun jälkeen lähdettiin tytölle miettimään miten toppi korjataan ja aloin tehdä sitä hommaa siinä. Oli kiva istua ja jutella ”aikuisten” juttuja ja siemailla viiniä. Alkuillasta siirryin kaupan kautta pojalleni yöksi, jossa vietin molemmat yöt. Tarkoitus oli seuraavana päivänä käydä moikkaamassa äitiäni porukalla ja syödä siellä päivällinen. Oli ihanaa nähdä äiti pitkästä aikaa.
Juon edelleen alkoholittomia juomia, koska pelkään saavani taas kohtauksia. Mansikkainen mocktail oli muuten hyvää.
Kun lapset asuu kaukana ja nähdään harvoin
Ikävä on aina läsnä, kun lapset asuvat kaukana eikä niitä näe samalla tavoin kuin silloin kun asuttiin samassa kaupungissa. Toki en näe myöskään äitiäni samalla tavoin kuin ennen. En kuitenkaan ole muuttamassa paikkakuntaa, sillä minulla on kaikki tarpeellinen täällä Helsingissä ja täällä on myös tilaa hengittää. Sitä ei ole Turussa. Olisi kyllä kiva nähdä näitä kolmea tärkeää ihmistä enemmänkin, mutta se ei vain ole mahdollista.
Oli kuitenkin ihanaa nyt nähdä ja tytön toppikin korjaantui hetkessä ja taitaa nyt olla sopivan toimiva hänelle. Toivottavasti ainakin. Kotona olikin mukava vastaanotto, kun tytöt piiritti meikäläisen, enkä meinannut päästä sisälle ovesta. Ei mennyt kauaa kun Söpö tajusi, että hänen pitäisi kiukutella minulle kun olin niin kauan poissa ja nyt sitten tyttö kiukuttelee. Menee mieheni perässä örähtelee meikäläiselle kun koitan silitellä. Hetki vielä menee ennen kuin pimu heltii, viimeistään silloin kun nappaan sen mun syliin ja piiloudun hänen kanssaan kahden jonnekin.
Tämmöinen kummallinen pikareissu tuli tehtyä ja nyt on kiva olla kotona taas. Mitäpä se ei äiti ei tekisi lastensa eteen?
Kantojuhta auttoi äidin junaan
Oli pakko ostaa uutena lämpimämpi asu, kun Turussa oli hiukkasen viileää tiistaina.
Toi äidiltä kotiin kaikkea kivaa, kuten nämä julisteet.
Kun introvertti matkustaa
En tiedä mitään niin kamalaa kuin täyteen ahdettu juna, jossa ei ole minkäänlaista tilaa liikkua. Ahdistavaa ja voimia vievää. Menomatkalla Turkuun juna oli aivan täynnä, ei sitä asiaa mies huomioinut ollenkaan kun varasi minulle liput, että se voi olla minulle järkytys, tosin ei osannut aavistaa, että juna tosiaan on aivan täynnä. Koko vaunussa ei ollut tyhjää tilaa, jokainen sentti oli varattu. Ihmiset pyöri ja hyöri ja lapsilla oli suuria hankaluuksia pysyä rauhassa. Räpätin miehelleni, että olen valmiiksi sitten aivan poikki kun pääsen Turkuun.
Paluumatkalla mies sitten huomioi sen, että juna voi olla täynnä ja sainkin sitten paremman paikan junan yläkerrasta, sain uppoutua virkkuuhommiini ja katsella sarjaa. Yläkerrassa oli väljää, ei juuri porukkaa. Joten paluu oli paljon helpompaa tällaiselle ihmisvihaajalle mikä olen. Toki takana istui vanhempi mies, joka ryysti pitkin matkaa, mutta onneksi en kuullut sitä kuin loppumatkasta vasta. Pikavisiitti voi olla mukavakin, kun sen tekee mukavaksi ja mahtavaa on se, että junassa on vaihtoehtoja hyteistä yksittäisiin penkkeihin.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua:
Viikonlopputreffit
Meidän viikonlopputreffit pitää sisällään yhdessä oloa ja pikkuruisia seikkailuja pitkin kyliä. Pienoinen pettymyskin koettiin viime sunnuntaina, mutta siitä kerron tuossa alempana. Mukavan rento viikonloppu, joka olisi kyllä saanut kestää pidempäänkin. Toipumiseni on ollut sen verran hidasta, että välillä toivoo, että saisi nukkua viikon putkeen.
Viikonlopputreffit
Niin kuin aikaisemmin olen kertonut, niin avioliittomme on kriisissä ja jos meinaamme kulkea edelleen yhteistä matkaa, on molempien katsottava peiliin ja tultava toista puolitiehen matkaa vastaan. Meillä on pitkään ollut niin kiireinen elämä, ettei olla juurikaan näitä treffejä nyt voitu järjestää ja jos on jonkinlaiset treffit olleetkin, niin ne ovat olleet hyvin pikaiset ja valitettavan hiljaiset. Ei olla löydetty oikein sanoja mitä sanoa. Sairastumiseni avasi kuitenkin hanat ja Tallinnan matka sitten loi uuden yhteisen tien, jota pitkin nyt kuljemme.
Mikään ei ole kuitenkaan helppoa ja paljon on asioita, joita meidän pitää avata ja puhua. Matka on pitkä ja lopputulos selviää tulevaisuudessa. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin tämä tie johtaa. Tärkeää on se, että olemme samalla suunnalla asioissa. Koko alkuvuosi on ollut niin vuoristorataa, että pidempi irtiotto tekisi todella hyvää meille kaikille. Onko se sitten mahdollista tähän maailman aikaan, niin aika epätodennäköistä.
Arabian katufestivaalit
Viime lauantaina oli Arabian katufestivaalit ja nämä festarit avaavat Helsingin katufestarikesän. Ainakin minulla. Tällä kertaa tosin emme jääneet syömään ruokaa täällä, valitettavasti en jaksa jonottaa seisoen niin pitkään. Nimittäin jonot ruokakojuille oli pitkät. Oli ihanaa kun vihdoin puistokirppikset ovat avautuneet ja voi haistella kirppistunnelmaa parin vuoden jälkeen. Elävä musiikki soi ja fiilis oli korkealla. Oli ihanaa nähdä sellainen väenpaljous pitkästä aikaa. Onko korona väistynyt, ei mutta nyt on lupa nauttia jälleen elämästä. Olen niin kaivannut katufestareita, odotan varsinkin Kallion festareita.
Koska emme jääneet jonottamaan katuruokaa, suuntasimme läheiseen Prismaan, jossa on Chicos, eli nokka kohti Viikin Prismaa. Siellä nautimme hamppareista ja juttelimme mukavia. Odotamme kesää todella paljon. Itse odotan lomaa. Toki töissä kesäkurssien ja kesäleirien pitäminen menee kyllä lomasta, koska tekeminen on ihan toisenlaista mitä arkena. Teki kyllä hyvää nauttia livemusiikista ja kierrellä katukirppistä. Ostin korvikset, jotka on tehty tölkinpohjasta.
Viikonlopputreffit päättyivät Backaksen Olohuoneen brunssille
Sunnuntaina heräsimme hyvissä ajoin, tarkoitus oli koko porukalla singahtaa tuohon lähistöllä olevaan ihanaan kartanoon syömään brunssia. Oikeastaan testaamaan tätä. Yleensä käymme Vuosaaressa brunssilla, jos haluamme nauttia aamupäivän tunnelmasta rauhallisesti ja pitkään. Mutta hakusessa olisi ihana miljöö, jossa voisi myös nauttia samoin kuin Vuosaaressa. Tänne olisi niin helppo myös pyöräillä.
Pettymys oli kuitenkin iso, hinta 20€ ja tarjolla ei oikein ollut mitään mitä minä olisin voinut syödä. Toki asian olisi voinut tarkistaa ennen brunssille menoa, mutta eipä sitä tullut tehtyä, oma moka. Mutta siis sianlihattomia vaihtoehtoja oli juusto ja salaatti. Iso määrä kaikenlaisia makeita piirakoita oli kyllä, mutta itse toivon saavani kyllä myös leikkeleen leivän päälle. 20€ oli aika valtavan kova hinta tästä sapuskasta. Toki sain vatsan täyteen kun otin sitten niitä paria laatua enemmän. Mutta jatkamme etsimistä, kyllä tästä läheltä pitäisi löytyä parempikin paikka. Kyllä me tuonne Olohuoneeseen vielä mennään, tykätään alueesta mutta brunssi saa jäädä meidän osalta pöytään.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: