Tunika paidoista on yksi minun suosikki tapa tehdä vaatteita tai lähinnä juurikin tunikoita. Rakastan tunikoita. Ne ovat siitä hyviä, että niitä voi tehdä millaisia tahansa. Tähän tarvitaan yksi lempikaava ylitse muiden. Vähän aikaa sitten esittelin 12 mekkoani, jotka on tehty samalla mekkokaavalla ja näin luottokaavani, mutta nyt esittelen teille yhden lempikaavoistani, jolla olen tehnyt monen monta erilaista tunikaa itselleni. Jämähdin ehkä yhdessä vaiheessa samaan biittiin, enkä tuntunut pääsevän siitä millään irti. Päästä kuului vaan pimpim koko ajan. Se on vähän niin, että kun ihastuu johonkin tiettyyn, niin sitä tekee ja tekee, eikä yhtään tajua tehneensä ihan liikaa näitä samoja juttuja.

Tästä kierteestä olen tosin päässyt jo irti, mutta kun katson tätä ihanaa tunikaa, niin mieli tekee taas kaivaa kaavan avuksi ja tehdä jälleen jokin ihana uusi ja erilainen tunika. Mutta onneksi osaan pitää itseni nyt fiksusti aisoissa (niin vissiin, en usko tähän itsekkään). Kuitenkin tämä kaikkein röpsyisin vaihe on jäänyt vähän taka-alalle muutoinkin, niin eipä tule helposti tehtyä näitä tunikoita enää. Vaikka tänäänkin pukeudun yhteen näistä ihanista tunikoistani. Kaava, jota hyödynnän näissä tunikoissa löytyy Burda 8/08 lehdestä. Kaavaa on siis käytetty mutta lopputulos ei ole tunikan mukainen ollenkaan.

Tunika paidoista

Ilmavat ja boheemit tunikat muuttuvat sen mukaan millaisen helman tekee tai millaisia paitoja valitsee hommaan. Tästä tunikasarjastani löytyy myös yksi ylitse muiden, joka on voimavaatteeni. Tätä en kuitenkaan tässä kohtaa esittele, teen sen myöhemmin.

Tarvikkeet:

• Neljä erilaista paitaa
• Hameen helma
• Koristenauhoja tai pitsejä

Vinkkinä sen verran, että helmaan jos haluaa frillaa, niin frillan voi kasata paitojen tilkuista, kuten itse tein. Frillan leveydenkin voi muokata haluamakseen. Joskus teen frillasta epäsymmetrisen, joka on hauska efekti.

Tähän väliin on hyvä esitellä tunika, joka on saman kaavan avulla tehty mutta on taas toisenlainen. Tämän suloisuuden löydät täältä, ja tämä meneekin mulla tänään päälle töihin.

Asu

Mä niin rakastan sitä, että voin pukeutua itse tehtyihin vaatteisiin, varsinkin juuri tällaisiin, jotka on tehty vanhoista vaatteista ja vetää päälleni myös ne upeat kirppisvaatteet…Olen kyllä oikeasti todella ylpeä tästä, että osaan löytää niin ihania, ihan primaa olevia vaatteita käyttöön. Toki sitten täysi priimaa ei tarvitse olla materiaali, josta teen jotankin. Niissäkin kuitenkin vähän katson, ettei ole niin haperoa, että koskettaessa hajoaa kangas pieniksi atomeiksi.

• Takki: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
• Paidat: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
• Muu materiaali: Fida
• Saapikkaat: Kierrätyskeskus
• Pipo ja tuubihuivi: Itse neulotut lankojen jämistä
• Farkut: Kierrätyskeskus

Mukavaa päivää kaikille!

Nyt on ollut se hetki kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan. Oli sitten kyse ompeluinspiraatiosta tai kuvien ottamisesta. Lopulta kaikki kääntyy niin, että istahtaa vaan kivelle ja puuskahtaa, että antaa olla. Viikonloppu ei ollut nyt meikäläisen käsissä ja sen huomaa. Aina ei voi onnistua, ei edes se yritys, mutta koitetaan joskus tulevaisuudessa uudestaan, jos sitten onnistuisi, vai kuinka?

Oli tässä tarkoitus kuvata vähän näitä vaatteita, joita en ole ehtinyt kuvailla ja minulla oli tarkka suunnitelma, millaisia kuvia haluan ja missä. Suunnitelma ei kuitenkaan ihan mennyt putkeen, tuuli oli hyvä, mutta oli aivan liian kylmä ja tuuli ei totellut minua, eikä suostunut tekemään sitä mitä toivoin ja mitä teki mekkoni? Ei suostunut ollenkaan olemaan yhteistyössä minun kanssani ja koska mikään yritys ei toiminut, niin kuvat epäonnistuivat täydellisesti. Eikä siinä vielä…Minun naamakin päätti tehdä omat temppunsa ja olla vaan kurtussa ja esitteli komeaa helttaansa vain.

Kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan

Tämän mekon kangas on yksi niistä kankaista, jotka ostin hurupäissäni kun koronaepisodi alkoi. Kun sekosin aivan tyystin siitä, että joudun olemaan neljän seinän sisällä seuraavan vuoden. Tarvitsinkin kankaan, tällaisen trikoisen suloisen kankaan, sillä olin aikaisemmin löytänyt Kierrätyskeskuksen Näpräosastolta mekon kaavan ja tämä mekko oli pakko saada. Tällaisia mekkoja tuli tehtyä paljon tuolloin 90- luvun alussa. Siksipä oli nyt sellainen tehtävä ja sopiva kangas löytyi aika helposti.

Kaavan ja kankaan lisäksi näin jo sieluni silmin sen, miten tahdon mekon kuvata. Koska emme tuonne keskustaan juuri tunge itseämme tällä hetkellä, niin singahdimme sitten Viikin mäkeen, joka on ihanan rosoinen paikka kuvata. Kalliota joka puolella, tuulikin nappaa kivasti helmaan kun kiipeää kalliolle. Suunnitelmat oli korkealla, ehkei aina pitäisi suunnitella niin tarkkaan…

Asuni

Asuni oli jälleen koottu itse tehdystä sekä kirppareilta löytyneistä osista. Guessin neuletakki on yksi minun suloisimpia löytöjä vähään aikaan. Sen laitoin lämmittämään lyhyt hihaista mekkoa ja jalkaan sujautin pitkä vartiset maiharit, jotka olen ostanut Kierrätyskeskuksesta monta vuotta sitten. Samalla tavoin pukeuduin joskus silloin nuorena tyttönä, toimii se nytkin kun emäntä lähenee viittäkymppiä kovaa vauhtia.

• Neuletakki: Eemelin kirppis, Espoo
• Mekko: Itse tehty
• Maiharit: Kierrätyskeskus
• Huivi: tyttären vanha

Toivottavasti elo tästä paranee ja helpottuu tämäkin homma tästä vielä. Farkkupalasistakin jo keksin mitä niistä teen, joten tunnelin päässä on valoa, uskokaa tai älkää!