Siksi jokainen kuvani saa olla erilainen
0
En halua täydellisiä rivejä, haluan elämän rosoisuuden näkyvän. Siksi jokainen kuvani saa olla erilainen. Olen miettinyt paljon, miksi en halua, että VillaNannan kuvat näyttävät aina samanlaisilta. Miksi en valitse yhtä filtteriä ja pysy siinä. Miksi jokainen postaus näyttää hieman erilaiselta. Miksi värit elävät, sävyt muuttuvat ja tunnelma vaihtelee. Ja tulin siihen tulokseen: siksi, koska elämä ei ole yhdenmukainen.
Siksi jokainen kuvani saa olla erilainen
Meille syötetään somessa jatkuvasti siloteltuja, täydellisesti kuratoituja tilejä, joissa jokainen kuva on yhtä kuin edellinen. Kaikki rajattu, kaikki kontrolloitu. Jokainen nurkka huolella sommiteltu, jokainen ilme harkittu. Mutta minua se alkaa kyllästyttää. Se tuntuu valheelta. Minä en halua, että elämäni näyttää yhdeltä Lightroom-presetsarjalta. En halua, että joka postaus huutaa samaa ilmettä, samaa fiilistä, samaa sävyä. Minä haluan, että jokaisella kuvalla on oma tarinansa.
Kuva ei ole vain kuva, se on tunne, tuoksu, hetki
Kun valitsen sävyt kuvaan, en tee sitä sattumanvaraisesti. En valitse jotain, mikä vain näyttää kivalta feedissä. Minä valitsen sen, mikä tuntuu oikealta juuri siinä hetkessä. Auringonlaskun kultaisuus ei ole sama kuin harmaan maanantaiaamun tuntu. Kesäpäivän pehmeys ei näytä samalta kuin tuulisen syysillan valo. Miksi ne siis näyttäisivät samalta kuvassa?
Yksi kuva voi olla utuinen, lämmin, jopa vähän haikea. Toinen taas kirkas, kontrastinen, täynnä eloa. Jokainen hetki, jota kuvaan, on erilainen. Ja siksi myös jokainen kuva saa olla omanlaisensa.
Minulle kuva ei ole koskaan vain visuaalinen elementti, se on osa kertomusta.
Rikkinäinen on usein aidompaa kuin sileä. Tiedän toki, että moni someammattilainen puhuisi nyt brändistä. ”Visuaalinen yhtenäisyys”, ”estetiikka”, ”pidä kiinni linjasta”. Mutta tiedätkö mitä? Minä en ole brändi. Enkä halua olla. Minä olen ihminen. Minulla on päiviä, jolloin olen lempeä, pastellisävyinen, ja päiviä jolloin olen terävä, mustavalkoinen, jopa vähän kaoottinen. Minä haluan, että se saa näkyä myös VillaNannassa. VillaNanna ei ole mainostoimiston katalogi. Se on elävä päiväkirja, visuaalinen runoelma arjesta ja juhlasta, haikeudesta ja kirkkaudesta. Ja niin kuin päiväkirja ei ole joka sivulla samanlainen, ei sen pidä ollakaan.
Estetiikka ei ole sääntö, vaan kieli
Sävyjen ja valojen vaihtelu ei ole sattumaa, se on kieli. Se kertoo tunteesta, tilanteesta, sisäisestä maailmasta. Se luo rytmiä, yllätyksellisyyttä ja syvyyttä. Jos kaikki kuvat olisivat samanlaisia, turtuisin. Kadottaisin yhteyden siihen, mitä todella haluan välittää. En halua, että VillaNanna on tylsä. En halua, että lukijani selaavat sen läpi kuin mikä tahansa geneerinen tili. Haluan, että he pysähtyvät. Että he tuntevat jotain. Ja sitä ei tapahdu, jos kuvat ovat pelkkää esteettistä taustakohinaa.
Ehkä juuri roso tekee tilasta todemman. Ehkä juuri se, että sävyt vaihtelevat ja tyyli elää, tekee tästä kaikesta todellisempaa. Elämä ei ole pelkkää beigeä. Se on oranssia, sinistä, mustaa, kullanhohtoista, sumuista ja välillä täysin sumeaa. Minä haluan näyttää sen.
Jos etsit täydellistä feediä, jossa jokainen kuva on hiottu samaan muottiin, VillaNanna ei ole oikea paikka sinulle. Mutta jos etsit tarinoita, tunnelmia ja tunnetta, tervetuloa. Täällä ei silotella, vaan eletään.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua: