Älä heitä pois – tee mekko
0
Voiko ilmaisosastolta löytyneestä topista ja kirpputorin hameesta syntyä vaate, joka näyttää aivan uudelta? Minun mielestäni voi. Tämä Älä heitä pois – tee mekko -projekti odotti toteutumistaan vuosia, kunnes oikea hame löytyi Ruoholahden Fidasta. Joskus parhaat ompeluprojektit eivät synny kiireessä, vaan silloin, kun oikeat materiaalit löytävät toisensa.
Älä heitä pois – tee mekko
Kuinka monta vaatetta on jäänyt kaapin perälle odottamaan ”sitä oikeaa ideaa”? Minulla niitä on muutamia, mutta yhden vaatteen tarina on ollut mielessäni jo vuosien ajan.
Löysin muutama vuosi sitten tämän kauniin pitsitopin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Moni olisi saattanut käyttää sitä sellaisenaan, mutta minä näin siinä jotain muuta. En kuitenkaan tiennyt vielä, millaisen vaatteen siitä tekisin. Niinpä toppi jäi odottamaan.
En kokenut mitään tarvetta kiirehtiä. Päinvastoin. Ajattelin, että jos oikea idea joskus tulee vastaan, toteutan sen silloin. Jos ei tule, toppi voi odottaa vielä seuraavatkin vuodet. Ja juuri niin kävi.
Tänä keväänä löysin Ruoholahden Fidasta valkoisen puuvillahameen. Heti sitä katsellessani tiesin, että olin löytänyt puuttuvan palasen vuosia vanhaan suunnitelmaani. Siitä alkoi yksi helpoimmista tuunausprojekteista, joita olen koskaan tehnyt.
Yksi helpoimmista vaatteiden tuunauksista
Jos olet joskus miettinyt vaatteiden tuunausta, mutta pelännyt sen olevan vaikeaa, tämä projekti todistaa muuta. Työvaiheita oli oikeastaan vain muutama.
- Purin hameesta vyötärökaitaleen.
- Sen jälkeen purin topin helman.
- Kun molemmat kappaleet olivat valmiina, ompelin ne yhteen.
Siinä kaikki. Ei kaavoja, ei monimutkaisia sovituksia eikä tuntikausien ompelua. Jos toppi ja hame ovat valmiiksi sopivan levyisiä, uuden mekon tekeminen voi olla yllättävän helppoa. Juuri tällaiset projektit tekevät vaatteiden uudistamisesta niin innostavaa. Aina ei tarvitse aloittaa tyhjästä.
Täydellinen ei aina ole kiinnostavin
Huomasin heti, ettei topin ja hameen valkoinen sävy ollut täysin sama. Tiedän, että joitakin se voisi häiritä. Minua ei. Päinvastoin pidän siitä, että vaatteen historia näkyy myös valmiissa lopputuloksessa. Toppi ja hame ovat eläneet eri elämää ennen kuin ne kohtasivat toisensa. Ne eivät yritäkään näyttää siltä, että ne olisivat aina kuuluneet yhteen. Minusta juuri se tekee tästä mekosta kiinnostavan.
Täydellisyys ei ole tekstiiliarkeologian tavoite. Tavoitteena on löytää vanhoille tekstiileille uusi elämä ja antaa niiden historia näkyä myös uudessa vaatteessa.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä
Olen alkanut kutsua tällaisia projekteja tekstiiliarkeologiaksi. Se tarkoittaa minulle sitä, että etsin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä uusia mahdollisuuksia. Joskus materiaali odottaa vuosia ennen kuin sen oikea käyttötarkoitus löytyy. Juuri niin kävi tämän mekon kohdalla.
Ilmaisosastolta löytynyt toppi ei ollut keskeneräinen projekti, vaan valmis idea, joka odotti oikeaa pariaan. Kun hame viimein löytyi Ruoholahden Fidasta, kaikki loksahti paikoilleen. Minusta tämä on myös hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä heti. Joskus kannattaa odottaa. Kirpputoreilla käyminen palkitsee kärsivällisen.
Kirpputorit ovat täynnä mahdollisuuksia
Kirpputorilla katse kiinnittyy usein valmiisiin vaatteisiin. Minä katson niitä usein hieman eri tavalla. Saatan nähdä topin, josta tulee joskus mekon yläosa. Tai hameen, josta tulee uuden vaatteen alaosa. Joskus ostan vaatteen juuri yksittäisen pitsin, napin tai kankaan vuoksi.
Siksi kirpputorit ovat minulle loputon inspiraation lähde. Jokainen vaate voi olla vasta seuraavan tarinan alku.
Tämä mekko pääsee käyttöön
Valmis mekko on juuri sellainen kuin toivoinkin. Se on romanttinen, kevyt ja hieman boheemi. Yhdistin sen punaisiin nauhasaappaisiin, jotka tuovat kokonaisuuteen särmää. Viileämmällä säällä puen päälle vielä neuletakin, jolloin mekko toimii pitkälle syksyyn asti.
Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se tunne, että vuosia kaapissa odottanut toppi sai viimein uuden elämän. Jos olisin luopunut siitä liian aikaisin, tätä mekkoa ei olisi koskaan syntynyt. Ehkä siksi kannustan aina katsomaan vanhoja vaatteita uusin silmin. Ne eivät välttämättä ole käyttöikänsä päässä, ne saattavat vain odottaa sitä oikeaa ideaa.
Ja joskus siihen tarvitaan vain kirpputorilta löytynyt hame, ratkoja, ompelukone ja hieman kärsivällisyyttä.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiasta:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita?
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita? Siinä kysymys, johon palaan yhä uudelleen. Samaan aikaan kun pikamuotiketjut houkuttelevat uusilla mallistoillaan viikosta toiseen, kirpputoreilla odottaa valtava määrä laadukkaita vaatteita valmiina uuteen elämään. Tällä kertaa lähdin kirppiskierrokselle Helsingin keskustaan. Reitin varrella olivat Fredan UFF, PrePorté ja Bulevardin UFF, eikä kotiin tarvinnut palata tyhjin käsin.
Miksi ostaisin uutta, kun Helsingin kirppikset ovat täynnä aarteita?
Kirppisvaatteilla kesäpäivään
Joskus tuntuu siltä, että nykyään on melkein outoa sanoa ääneen ostavansa suurimman osan vaatteistaan käytettynä. Sosiaalinen media täyttyy jatkuvasti uusista ostoksista, ”pakko saada” -trendeistä ja vaatehalleista, jotka vaihtuvat nopeammin kuin vuodenajat.
Minä kuljen mielelläni vastavirtaan. En siksi, että haluaisin olla erilainen, vaan siksi, että en yksinkertaisesti näe järkeä ostaa uutta, jos käytettynä löytyy parempaa.
Päivän asu löytyi kirpputoreilta
Tämän päivän asu on siitä hyvä esimerkki.
Valkoiset leveälahkeiset housut löysin Tallinnan kirpputorilta. Ne ovat kevyet, mukavat ja juuri sellaiset, joita olen käyttänyt tänä kesänä jatkuvasti. Vaaleansininen kirjailtu pusero puolestaan löytyi Paavli Kaltsukasta. Rakastan sen rentoa mallia ja pieniä kirjailtuja yksityiskohtia, jotka tekevät siitä paljon kiinnostavamman kuin tavallinen kesäpusero.
Itse ommeltu laukku kruunasi asun
Ja sitten se laukku. Moni on kysynyt siitä jo aikaisemmin.
Kyseessä ei ole minkään luksusmerkin uutuus eikä sosiaalisen median hittituote. Se on itse ompelemani oversized-vartalolaukku. Piirsin siihen oman kaavan, koska halusin juuri sellaisen laukun, jota en löytänyt kaupoista. Siihen mahtuu kaikki tarpeellinen, myös kirppiskierroksen löydöt, eikä sitä tarvitse asetella olkapäällä jatkuvasti uudelleen. Juuri tällaiset projektit muistuttavat minua siitä, miksi rakastan ompelemista. Jos sopivaa ei löydy, sen voi tehdä itse.
Kirppiskierros Helsingissä: Fredan UFF, PrePorté ja Bulevardin UFF
Kirppiskierroksemme alkoi Fredan UFFilta. UFF kuuluu niihin paikkoihin, joissa käyn lähes aina, kun liikun Helsingin keskustassa. Valikoima vaihtuu nopeasti, joten koskaan ei voi tietää, mitä rekistä löytyy. Tällä kertaa löytyi enemmän kuin osasin odottaa.
UFFin parhaat kirppislöydöt
Mukaan lähti ihana L’Atelier de Mila Paris -neule, joka huokuu ajatonta ranskalaista tyyliä. Lisäksi löysin beigen suoran hameen, valkoisen A-linjaisen hameen sekä harmaan trikoohameen.
Hameet ovat vaatekaappini todellisia työhevosia. Niitä voi yhdistellä loputtomasti erilaisiin yläosiin, ja tarvittaessa niitä voi myös muokata ompelukoneella. Välillä pienikin muutos tekee vanhasta vaatteesta aivan uuden.
PrePorté yllätti jälleen
UFFilta matka jatkui PrePortéen. Sieltä löytyi kokonainen asu, johon ihastuin heti. En kuitenkaan paljasta siitä vielä enempää, sillä se ansaitsee aivan oman postauksensa. Siinä riittää yksityiskohtia, joita haluan esitellä kunnolla.
Miksi kirppistely vie aina mukanaan?
Lopuksi kävimme vielä Bulevardin UFFilla. Vaikka suurimmat löydöt olivat jo kassissa, kirppiskierroksen parasta antia ei oikeastaan ole edes ostaminen. Se on etsiminen. Se tunne, kun rekistä pilkistää jotain kiinnostavaa. Se hetki, kun huomaa vaatteen olevan juuri oikean kokoinen.
Ja ennen kaikkea se ilo, kun ymmärtää pelastaneensa laadukkaan vaatteen takaisin käyttöön. Minulta kysytään joskus, eikö kirppiksillä käyminen vie liikaa aikaa. Varmasti vie enemmän kuin verkkokaupan ostoskoriin klikkaaminen.
Mutta juuri siinä piilee koko viehätys. Kirpputorilla ei voi ostaa kaikkea heti. Siellä täytyy pysähtyä, tutkia materiaaleja, tunnustella laatua ja käyttää mielikuvitusta. Se on vastakohta pikamuodin nopeudelle. Ehkä juuri siksi viihdyn siellä niin hyvin.
Joskus törmään myös kommenttiin: ”Minä en koskaan löydä kirppiksiltä mitään.” Usein vastaan siihen, ettei kirpputorilta lähdetä hakemaan yhtä tiettyä vaatetta. Sinne lähdetään etsimään yllätyksiä. Kun odotukset ovat avoimet, löytöjä alkaa kummasti ilmestyä.
Kirpputorit ovat elämäntapa, eivät pelkkä ostospaikka
Minulle kirppikset eivät ole pelkkä tapa säästää rahaa. Ne ovat osa elämäntapaa. Rakastan sitä, että vaatteilla on historia. Että joku toinen on käyttänyt niitä ennen minua ja nyt ne saavat uuden elämän. Joskus ne päätyvät käyttööni sellaisenaan. Joskus puran ne osiin ja ompelen niistä jotain aivan uutta.
Siinä on jotain paljon kiinnostavampaa kuin siinä, että ostaisin jälleen yhden uuden vaatteen suoraan tehtaan hyllyltä. Tiedän, ettei kirppistely sovi kaikille. Toiset haluavat ostaa kaiken uutena, ja se on heidän valintansa. Minä valitsen mieluummin aarteenetsinnän.
Siksi en oikeastaan enää kysy itseltäni, mitä uutta kauppoihin on tullut. Kysyn mieluummin, mitä joku on tänään jättänyt kirpputorille odottamaan seuraavaa omistajaansa. Ja yllättävän usein vastaus on: jotain juuri minulle täydellistä.
Ihanaa tiistaita!
Seuraa minua:
Muutama löytö päällä näissä postauksissa: