Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma
0
Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma. Kesän trendit vaihtuvat nopeammin kuin mansikat ehtivät kypsyä. Muutama vuosi sitten sosiaalinen media puhui Strawberry Girl Summer -estetiikasta, mutta tarvitseeko sen toteuttamiseen todella ostaa uusia vaatteita? Minun retkipäiväni asu rakentui yli kymmenen vuotta sitten ommellusta paidasta, itse tehdystä laukusta ja vaatteista, joilla on jo oma tarinansa. Ehkä kaikkein kaunein kesätyyli syntyykin siitä, mitä vaatekaapista jo löytyy.
Unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma
Kesä toisensa jälkeen muoti kertoo meille, millainen meidän pitäisi olla. Yhtenä vuonna pukeudutaan kuin rannalle, seuraavana kuin tenniskentälle. Muutama vuosi sitten sosiaalinen media ihastui Strawberry girl summer -estetiikkaan. Kuvavirta täyttyi punaisen ja valkoisen sävyistä, pitsistä, olkihatuista, mansikoista ja huolettomista kesäpäivistä. Vaikka suurin trendihuuma on jo ohi, sen ajatus elää edelleen, eikä ihme. Se on yksi harvoista estetiikoista, joka ei tunnu vanhenevan.
Mutta mitä jos kaikkein aidoin Strawberry Girl Summer ei löydykään verkkokaupasta?
Minun retkipäiväni asu rakentui vaatteista, jotka ovat kulkeneet mukanani jo pitkään. Punainen paita on ommeltu Burdan kaavalla vuonna 2014. Vaalea laukku on itse tekemäni. Ne eivät ole tämän kesän uutuuksia, mutta juuri siksi ne tuntuvat omilta. Ne ovat kulkeneet mukana vuosien ajan, eikä niiden arvo ole vähentynyt, päinvastoin.
Kun seisoin meren äärellä valkoisissa brodeeratuissa housuissani, virkattu hattu päässä ja itse tehty laukku olalla, en yrittänyt näyttää trendikkäältä. Halusin vain pukeutua niin, että minulla oli hyvä olla. Sellaiselta kesäretken kuuluukin tuntua. Ja ehkä juuri siinä piilee koko kesän salaisuus.
Strawberry Girl Summer ilman ostoskoria
Strawberry Girl Summer ei oikeastaan tarkoita pelkästään vaatteita. Se on estetiikka, jossa yhdistyvät kesän keveys, luonnollisuus, romantiikka ja pieni ripaus nostalgiaa. Punainen ja valkoinen ovat sen tunnusvärejä. Mansikat, pitsit, pellava, kukkakuosit, aurinkohatut ja huolettomat retkipäivät kuuluvat sen maailmaan.
Valitettavasti sosiaalisessa mediassa trendistä on tullut monelle myös ostoslista. Tarvitaan uusi mekko, uudet sandaalit, uusi olkilaukku ja vielä muutama mansikkakuvioinen asuste. Ikään kuin kesän tunnelma olisi mahdollista ostaa kassakuitin mukana.
Mutta tarvitseeko oikeasti?
Minun Strawberry Girl Summerini syntyy aivan toisin. Se alkaa vaatekaapista. Se alkaa siitä, että kaivan esiin yli kymmenen vuotta sitten ompelemani paidan. Se jatkuu itse tehdyllä laukulla, joka on nähnyt monta kesää. Sen jälkeen tarvitaan vain aurinkoinen päivä, rantaretki, hyvä seura tai oma rauha ja ehkä rasiallinen tuoreita mansikoita.
Kesän tunnelmaa ei voi ostaa. Minusta on jopa hieman surullista, että niin moni kaunis estetiikka muuttuu nopeasti kulutushaasteeksi. Juuri silloin katoaa se, mikä siinä alun perin viehätti: aitous. Kauneimmat kesämuistot eivät synny uusista vaatteista. Ne syntyvät hetkistä, joihin ne vaatteet liittyvät.
Vaatteilla saa olla pitkä elämä
Kun kerron, että tämä punainen paita on ommeltu vuonna 2014, moni yllättyy. Se ei näytä vanhalta. Eikä sen tarvitsekaan näyttää. Hyvin tehty vaate ei vanhene samalla tavalla kuin trendit. Se odottaa vaatekaapissa juuri sitä päivää, jolloin haluaa pukea sen uudelleen.
Sama koskee itse tekemääni laukkua. En ommellut sitä yhtä kesää varten, vaan käyttöön. Jokainen käyttökerta tekee siitä vain rakkaamman. Ehkä juuri siksi rakastan käsillä tekemistä. Siinä ei jahdata seuraavaa trendiä, vaan luodaan jotakin, joka kestää aikaa. Jokainen sauma kertoo tarinaa, jokainen käyttökerta lisää siihen uuden muiston.
Retkipäivän asu ei ollut kallis eikä täydellinen. Se oli minun näköiseni. Sellainen, jossa pystyin kävelemään rantaa pitkin, istahtamaan laiturin reunalle ja nauttimaan kesästä miettimättä, onko jokin vaate juuri nyt muodissa.
Ehkä meidän pitäisi useammin kysyä itseltämme, mitä oikeasti tarvitsemme. Tarvitsemmeko uuden kesämekon vai uuden kesämuiston? Minä valitsen jälkimmäisen. Ja jos se muisto syntyy yli kymmenen vuotta vanhassa itse ommellussa paidassa ja itse tehdyssä laukussa, se tuntuu minusta paljon arvokkaammalta kuin yksikään nopeasti ohimenevä trendi.
Ehkä juuri sellainen on minun Strawberry Girl Summerini. Ei täydellinen eikä viimeisimmän villityksen mukainen, vaan täynnä elettyä elämää, käsillä tekemisen iloa ja vaatteita, jotka saavat kulkea mukana vuodesta toiseen. Sellainen kesä ei pääty syksyn ensimmäiseen viileään päivään, vaan jää sydämeen ja vaatekaappiin odottamaan seuraavaa aurinkoista retkeä.
Lopputulema on, että unohda trendit, valitse mansikkakesän tunnelma!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samankaltaisia aiheita:
Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan
Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan. Se oli ensimmäinen ajatus, kun puin ylleni Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytämäni vaatteet. Moni ohittaa ilmaisrekit vilkaisemattakaan, mutta minä näen niissä mahdollisuuksia. Tällä kertaa löysin kokonaisen asukokonaisuuden ja samalla aiheen pohtia, miksi annamme hintalapun määrittää vaatteen arvon.
Ilmainen ei tarkoita arvotonta koskaan
Jos pyytäisin ihmisiä valitsemaan kahdesta täysin samanlaisesta vaatteesta toisen ilmaiseksi ja toisesta maksamaan 50 euroa, moni pitäisi maksullista automaattisesti parempana. Vaikka vaatteet olisivat täsmälleen samanlaiset.
Hinta vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miten arvioimme tavaroita. Kallis tuntuu laadukkaammalta ja halpa tai ilmainen helposti vähemmän arvokkaalta. Tämä ajattelutapa näkyy myös kierrättämisessä. Ilmaisosaston ohi kävellään nopeasti, koska ajatellaan, että jos vaate on päätynyt sinne, siinä täytyy olla jotain vialla.
Todellisuudessa syitä on lukemattomia. Vaate voi olla väärän kokoinen, tyyli ei enää miellytä omistajaa tai kaappiin on yksinkertaisesti kertynyt liikaa tavaraa. Vaatteen arvo ei kuitenkaan katoa siksi, että joku luopuu siitä.
Minulle Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto on vähän kuin aarrekartta. Siellä ei tarvitse miettiä merkkejä tai alkuperäisiä hintoja. Katson vain väriä, materiaalia, leikkausta ja sitä, mitä kaikkea vaatteesta voisi saada aikaan.
Joskus vaate päätyy suoraan käyttöön. Joskus siitä syntyy jotain aivan muuta. Olen ommellut verhoista hameita, pöytäliinoista housuja ja vanhoista paidoista uusia yläosia. Ilmaisrekki on usein ensimmäinen paikka, josta ideat alkavat.
Miksi puin löydöt juuri näin?
Tällä kertaa löysin leopardikuvioisen hameen ja pitkän farkkupaidan. Erikseen ne olisivat voineet näyttää tavallisilta, mutta yhdessä näin heti tasapainoisen kokonaisuuden. Leopardikuosi on näyttävä. Se herättää mielipiteitä eikä jää huomaamatta. Siksi sen rinnalle kannattaa valita jotain rauhallista. Farkkupaita tekee juuri sen. Sen sininen sävy rauhoittaa kokonaisuutta ja tuo siihen arkisuutta, jolloin leopardikuosi ei tunnu liian hallitsevalta.
Jätin farkkupaidan auki alaosastaan. Se ei ollut sattumaa. Auki jätetty paita muodostaa pitkän pystylinjan, joka keventää kokonaisuutta ja antaa hameen näkyä paremmin. Samalla farkkupaita toimii kevyenä kerroksena, joka tekee asusta kiinnostavamman kuin pelkkä paita ja hame.
Mustat sandaalit sitovat kokonaisuuden yhteen, sillä ne toistavat leopardikuosin tummia sävyjä. Pieni värikäs laukku tuo mukaan persoonallisuutta ja muistuttaa siitä, ettei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle yhteensopivaa. Joskus juuri pieni yllätys tekee asusta kiinnostavan.
Pidän pukeutumisessa siitä, että kokonaisuus näyttää siltä kuin se olisi syntynyt vaivattomasti, vaikka todellisuudessa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Yksi vaate rauhoittaa, toinen tuo rakennetta, kolmas liikettä ja neljäs pienen pilkahduksen leikkisyyttä.
Tyyli ei synny rahasta vaan näkemyksestä
Usein kuulee sanottavan, että hyvin pukeutuminen on kallista. Olen eri mieltä. Tyyli ei synny siitä, kuinka paljon rahaa käyttää, vaan siitä, osaako nähdä mahdollisuuksia.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto on siitä hieno paikka, että siellä kaikki ovat samalla viivalla. Kukaan ei tiedä, mikä vaate on joskus ollut kallis merkkivaate ja mikä edullisen ketjuliikkeen mallistoa. Kun hintalappu puuttuu, jäljelle jää vain itse vaate.
Se pakottaa katsomaan vaatetta uusin silmin. Istuuko leikkaus? Tuntuuko materiaali hyvältä? Sopisiko se osaksi omaa tyyliä? Voisiko sitä muokata tai yhdistää johonkin, mitä kaapista jo löytyy?
Minulle kierrättäminen ei ole vain tapa säästää rahaa. Se on tapa hidastaa kuluttamista ja haastaa omaa luovuutta. Jokainen löytö tuntuu pieneltä voitolta, koska tiedän pelastaneeni vaatteen uuteen käyttöön.
Ehkä juuri siksi rakastan ilmaisosastoja niin paljon. Ne muistuttavat, ettei vaatteen arvo ole koskaan ollut kiinni hinnasta. Arvo syntyy siitä, että vaate saa uuden elämän, uusia muistoja ja uuden mahdollisuuden tulla nähdyksi.
Ja ehkä seuraavan kerran, kun kuljet Kierrätyskeskuksessa ilmaisrekin ohi, pysähdyt hetkeksi. Et siksi, että etsisit ilmaista, vaan siksi, että etsisit jotain ainutlaatuista. Saatat yllättyä siitä, mitä löydät, tai siitä, mitä alat nähdä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää ilmaisosaston löytöjä: