Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä
0Terveisiä vaan niin. Täällä sitä elellään muuttolaatikoiden keskellä. Eikö tämä muuttaminen jo lopu? Ensi viikolla tulee poika kavereiden kanssa tekemään tuon kaikkein suurimman urakan ja vihdoin saan tänne myös vaatekaappini ja vihdoin vaatteet pääsee kaappeihin, eivätkä pyöri lattioilla. Ei tietenkään kaikki pyöri lattioilla, kun ovat säkeissä.
Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä
Kaikki on aivan hujan hajan, eikä vanha asunto ole vielä mitenkään päin tyhjä tai ei olla siinä pisteessä mitä oli tarkoitus olla. Elo tässä kaaoksessa alkaa tympiä ja haluaisin tämän jo päätökseen. Haluan ommella ja puuhastella ihan eri asioita kuin olla tuolla vanhalla asunnolla pölyn keskellä. Tämä viikonloppu on kokonaan omistettu sille, että saataisiin vanhan asunnon yläkerta tyhjennettyä alakertaan. Siinä on hommaa ja samalla tuodaan tavaraa tänne uuteen, siis sellaista tavaraa, missä menee ihan liikaa aikaa kuskata muuttoautossa.
Eli niitä pieniä tilpehöörejä, joita ei oikein laatikoihinkaan saa laitettua. Irtonaista rompetta, kuten kenkälaatikot ja legolaatikot. Ne nyt ainakin tuodaan tämän viikonlopun aikana ja pakko on tuoda myös ne kassit ja pussit, jotka menee kirpparille myyntiin. Näissä hitaissa muutoissa on omat puolensa, mutta kun muutto venyy ja venyy ja tavaroita ei voi laittaa omille paikoilleen, koska kaikkea ei saada tuotua, niin se on sitten tämmöistä…
Yksi huone on valmis
Oikeastaan yksi huono on jo valmis ja se on tuo meidän pienempi vessa. Pesuhuone on viittä vaille valmis, saunatavarat puuttuu tosin vielä, ne haetaan kunhan saadaan tämä muutto pois alta. Meillä siis on olemassa maksullinen varastotila ja siellä on saunatavaraa jemmassa. Ne käydään hakemassa heti kun muutto on saatu hoidettua. Tosin tuo maksullinen varastokin pitäisi saada tyhjennettyä johonkin. Vaikka tuo meidän häkkivarasto on iso, niin se on jo aika täynnä.
Vaikea sanoa siis, saammeko koskaan tyhjennettyä tuota maksullista varastoa. Toivon, että saisimme, mutta mene ja tiedä miten sen kanssa käy. Valitettavasti joudutte nyt lukemaan näitä minun valituksiani tästä muutosta ja varsinkin siitä, etten löydä vaatteitani. Se hyvä puoli tässä on se, että kun on laitettava päälle sitä mitä sattuu löytymään, niin rakentuu kaikenlaisia hauskoja asukokonaisuuksia. Mutta kaikesta huolimatta viihdyn täällä.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Odotan kekriä
Nyt on se hetki, kun odotan kekriä. Viikonloppuna vietetään halloweenia ja sen jälkeen päästään nauttimaan Viaporin kekristä. Enää ei vain polteta kekripukkia. Ymmärrän sen, mutta tavallaan en. Seremonia on ollut se juttu minkä vuoksi tuonne menee, tokikaan se ei ole kokonaan se juttu, vaan yksi osa. Olemme joka tapauksessa menossa viettämään kekriä Suomenlinnaan ja pöytä on varattu jälleen uudesta ravintolasta.
Odotan kekriä
Kekri on ihanan mystinen juhla ja siksi se on meille paljon tärkeämpi kuin halloween. Yhteys luontoon ja luonnon mystiikkaan on hyvin järisyttävä. Ymmärrys siitä miten saamme kaiken sadon pöytään ja mitä kaikkea herkullista voi siitä sadosta tehdä on parasta tässä juhlassa. Meille ainakin, me kun tykkäämme syödä. Suomalainen mystiikka on täynnä mielenkiintoisia tarinoita. Niitä kerrotaankin Suomenlinnassa monin eri tavoin. Me ei voida tänäkään vuonna osallistua yhteen kierrokseen, kun poika on tänäkin vuonna mukana. Se kierros on k18, joten poika ei voi mukana olla.
Vaikka Suomenlinna on suuri ja ympärillä on paljon tuntemattomia ihmisiä, tuo se silti sellaisen yhteisöllisyyden tunteen, mikä on yksi kekrijuhlan avain asioita. Olemme kaikki siellä saaressa juhlimassa meidän äiti maata ja tuomme pimeämpään aikaan valoa ja lopulta annamme talvelle luvan tulla. Kiitämme luontoa siitä, että se on antanut meille mirhaansa, jota voimme syödä koko pitkän kylmän talven, jotta selviäisimme hengissä.
Meidän kekri
Meidän kekriin kuuluu isona osana Suomenlinna ja siellä erillainen tekeminen, esimerkiksi kierretään museoita, osallistutaan erilaisiin toimintoihin ja tietenkin syöminen. Syöminen on makuelämyksien etsimistä, syömme aina ravintolan kekrimenuun ja saadaan aina maistella todella erilaisia ruokia mitä yleensä syömme ja valmistamme kotona. Kotona taas keskitytään valmistamaan ja tarjoilemaan satokauden herkkuja esimerkiksi kekripiirakkaa. Pöytä koristellaan erilaisin koristein, jotka tuovat mieleen juuri satokauden herkut.
Minulla onkin ollut tapana valmistaa itse monet koristeet niin, että niitä voidaan käyttää joka vuosi, ei tarvitse aina tehdä uusia, kun kaikki on jo valmiina. Samoja koristeita olemme tänä vuonna tehty myös nuorten kanssa, kun juttelemme kekristä ja sen vietosta. Nuoret ovat hyvin kiinnostuneita kekristä ja kyselevät minulta paljon miten vietämme sitä. Mutta se kekristä tällä kertaa, nauttikaahan halloweenista.
Mukavaa perjantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: